Cordelia oli jopa
hieman närkästynyt ja loukattu. Oliko miesvainaan pakko ilmoittaa
ettei tuonpuoleiseen ollut mitään yhteyttä. Olisi edes ymmärtänyt viimeinkin kietaista sanansa
pumpulin sisään. Ei totuuden tarvinnut olla yhtä
mustavalkoinen kuin Cordelian taulut.
Juuri silloin en osannut sanoa tuohon yhtään mitään, kuuntelin vain vanhan naisen valitusta. Keväällä matkustin asunnolle ja tällä kertaa olin ilmoittanut myös Cordelialle että tulisin tervehtimään häntä senioritalossa. En kertonut että kohtaisimme ehkä viimeisen kerran koska minua pelotti yöpyä huoneistossa jossa aivan ilmeisesti käytiin poissaollessani.
Saavuin perille iltamyöhään. Alaoven edessä talon pihalla näytti makaavan kultakoru. Kumarruin ja totesin että se olikin yksinäinen, pieni keltainen kukka. Eikö juuri samanlaisia ollut asunnon ainoassa viherkasvissa? Siinä jota joku tuntematon oli käynyt kastelemassa?
Oli liian väsynyt katsellakseni huoneita. Yhden asian kuitenkin huomasin. Kasvi oli poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti