keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Tuhkaa

 











 

 

Ikkunasta ryöppyää vain harmaata. Mutta se ei estä
häntä ajattelemasta myönteisesti.

Yleensä aamupala nautittiin vaieten, kumpikin omissa
ajatuksissaan tai miettien tulisiko tästäkin yhteisestä
päivästä tyhjä ja tarkoitukseton.

Mutta tänään hänellä oli vihdoinkin kerrottavaa.
Kahdeksan viimeistä vuotta hän oli ahertanut tulevan
romaaninsa kanssa ja nyt se oli muotoutunut.

Kirjoittajan työ ei ollut hänelle mikään prosessi joka
tapahtui hänen itsensä ulkopuolella. Se oli hänen
koko ajatusmaailmansa, ja sen sanoittaminen piti
hänet elossa.

Nyt hän alkoi ensi kerran kertoa kirjastaan. Lyhyesti,
sillä koskaan ei tiennyt kuunneltiinko häntä.

Mainitsi nopeasti päähenkilö. Koulunopettajan,
provinssitohtorin, kartanon emännän kopeine tyttärineen,
torpan eläjät. Juoneen asti hän ei ehtinyt ennenkuin toinen
keskeytti.

"En tajua kuinka jaksat lukea moista roskaa".

Ikkunasta ryöppyää harmaata. Tuhkaa.
Kipinän alku on sammunut.








1 kommentti:

  1. No jo oli supporttia koko rahalla!!
    Tämä lause on kirjoituksen parhaimmistoa: ajatusmaailmansa, ja sen sanoittaminen
    Sanoittaminen -verbin käyttö tuossa tilanteessa on yllättävä ja erittäin sopiva, pisteet!!

    VastaaPoista