Sirjan puutarhassa on nurkkaus mikä ei ole tavallinen paikka. Se ei kuki koskaan, ei tuoksu, ei levitä rehevää vihreyttä ympärilleen. Siellä on vain karheutta, ei yhtäkään avautuvaa nuppua. Se on ruosteen ja helmien puutarha, soiva ja helisevä aivan erityisellä tavalla kun tuuli kulkee sen ohi.
Mutta muistotkin tarvitsevat puutarhan, ja ne eivät kuihdu koskaan. Mutta ei se tarkoita että ne olisivat helppohoitoisia.
Corta pero cargada de realidad esta historia que nos dejas.
VastaaPoistaSaludos.
So hauntingly beautiful… a garden that doesn’t bloom, yet sings with the wind and holds memories that never fade.
VastaaPoistaTulin vastavierailulle, ja jotenkin seesteinen vaikutelma tuli blogistasi.
VastaaPoistaOlipa jotenkin kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoista