Vitella

Ella heräsi joka aamu kuin olisi ollut osa minimalistista mainoskampanjaa. Hän avasi silmänsä hitaasti, jotta valkoinen makuuhuone ei järkyttyisi äkillisestä liikkeestä. Valkoinen oli hänen turvavärinsä, hänen identiteettinsä, hänen uskonnollinen suuntauksensa.

Hänen ystävänsä sanoivat joskus, että Ellan koti näytti siltä kuin siellä ei olisi koskaan asuttu. Ella piti sitä kohteliaisuutena.

Ella aloitti päivän terveellisesti: vihersmoothie, jossa oli enemmän jauheita kuin hedelmiä. Se maistui siltä, miltä ruohonleikkurin sisuskalut varmaan maistuisivat, mutta se oli trendikästä.

Puolenpäivän aikaan Ella söi salaatin. Kello 14 hän söi suklaapatukan, koska elämä on lyhyt. Kello 15 hän googlasi “helppo painonpudotus ilman luopumista mistään”.

Ellan selainhistoria oli kuin kuratoitu näyttely.

Sisustusblogi “Valkoisen hiljainen voima”

Verkkokauppa, josta hän ei ostanut mitään (mutta piti avoinna, koska se näytti hyvältä)

Verkkokauppa, josta hän osti kaiken, piti teemanaan

“10 tapaa olla parempi versio itsestäsi”

“10 tapaa hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet”

“10 tapaa olla hyväksymättä itseäsi, jos et ole parempi versio itsestäsi”

Uutisia hän ei lukenut. Ne eivät sopineet hänen visuaaliseen linjaansa.

Illalla Ella valmistautui lähtemään ulos. Oikean diskoteekin löytäminen oli kuin arkeologinen kaivaus: piti tietää, missä kaivaa, ja toivoa, ettei löydä mitään liian vanhaa.

Oikea diskoteekki oli se, jossa DJ soitti kappaleita, joita kukaan ei tunnistanut, ja jossa juomat maksoivat enemmän kuin Ellan kuukausittainen sähkölasku.

Ella tanssi varovasti, ettei hiusten tekstuuri kärsisi. Hän piti drinkkiä kädessään kulmassa, joka näytti hyvältä kuvissa. Kotimatkalla hän tarkisti itsensä älypuhelimesta, ystävättärein kommentoidessa iltaa.

Pian Ella istui jälleen kotonaan valkoisella sohvalla, valkoisen viltin alla, valkoisen teekupin kanssa. Hän mietti elämäänsä ja sitä, oliko hän onnellinen.

Sitten hän huomasi, että teekupin sävy oli aavistuksen väärä valkoinen.

Hän huokaisi syvään. Huomenna olisi taas paljon tehtävää.

Mutta Ella oli valmis. Hän oli trendien taistelija, valkoisen valtakunnan kuningatar. Ja ennen kaikkea: hän oli aina yhden filtterin päässä täydellisyydestä.

Eräänä aamuna Ella heräsi siihen, että jokin oli pielessä.

Hänen puhelimensa ilmoitti uudesta sisustustrendistä.

“Beige is back.”

Beige. Beige. Beige.

Sana tuntui hänen suussaan samalta kuin jos olisi pureskellut pahvia.

Minä kuolen, Ella ajatteli.