Harrastuskirjoittaminen
ei tarvitse palkintoa ollakseen merkityksellistä. Se on jo itsessään palkinto
ja pitää siitä kiinnostuneen elossa. Silti kaipaan valtakunnallisia kirjoituskilpailuja
mitkä ovat nykyään miltei kadonneet. Tuskin se johtuu siitä että ihmiset eivät enää
halua kirjoittaa? Mitä tehdä, kun mielikuvitus ei suostu hiljenemään?
Luulen että pitkämuotoinen
teksti ei enää ole kulttuurisen huomion keskiössä, ja kilpailujen perinteinen
rakenne on jäänyt nopean ja jatkuvasti päivittyvän sisällön varjoon. Palautetta odotetaan heti, huomenna on uusi päivä ja eilinen unohdettu. Ehkäpä kirjoituskilpailut ovat helppoja karsia
siitäkin syystä että niiden vaikutus ei tuota kaupallista hyötyä. Ne edellyttävät järjestelyä ja tuomaristoa.
Entä sitten lukeminen? Onko se muotoiltavissa? Opettaisivatko kilpailut pelkästään kirjoittamaan tekstejä jonkun arvioitavaksi?
Niksejä löytyy niille jotka haluavat kirjoittaa kaikesta huolimatta.
Laadi kirje
päivässä, sanoo erikoisneuvoja. Mutta jos ei huvita kirjoittaa kirjettä
ihmiselle jota ei ole olemassa?
Kirjoita valhe
päivässä. Miksi?
Sanat eivät onneksi katoa vaikka kukaan ei odota niitä.
En España creo que aún quedan concursos literarios y no me refiero aquellos que tienen el respaldo de alguna editorial potente. Me refiero a los que convocan entidades culturales y ayuntamientos sin ser estos de grandes ciudades.
VastaaPoistaSaludos.
Minäkin pidän kirjoittamisesta. Joskus olen osallistunut kilpakirjoituksiinkin, mutta aloitan aina liian lähellä deadlineä, kiire on tullut. Silloin tällöin tarkistan yhä voimassa olevat kilpakirjoituksista ilmoittavat sivut.
VastaaPoistaKirjoittamisharrastus, samoin kuin lukeminen ovat lasten ja nuorten keskuudessa kovasti vähentyneet, mikä on ikävä juttu.
Tyttäreni osallistui vuosia sitten kilpailuun ja uskomatonta oli, kun hän menestyi hyvin. Saisi olla enemmän kilpailuja. Sinä olet kyllä ihan huippu 🥰
VastaaPoista