Saan säännöllisesti viestejä suurelta kansainväliseltä sukututkimusarkistolta. Vahvistuu uusia juuria ja paljastuu tähän asti hämärän peitossa pysyneitä rönsyjä, siinä toivossa että minusta tulisi vihdoinkin maksava asiakas. Viikko sitten sain tietää että äitini syntyi 1738.
Upeaa! Taidan olla maailman vanhin elossa oleva tytär, mutta aivan varmahan ei voi koskaan olla. Siis että olenko elävien kirjoissa.
Näitä ruutuja aina vaan kummittelee mielessä. Helppoja soveltaa sekä kuvaan että arkielämän suunnitteluun. Tai sitten on niin että elin lapsuuttani kaukana prinsessoista ja satujen tummasta maailmasta. Nyt niitä ilmaantuu arvaamatta nurkan takaa. Ai, ai.
.jpeg)
Laiturilla istun ja pohdiskelen. Mitä syvyydessä ulapalla, onko sielläkin kesän rauhaa tai jotakin aavistamatonta kauan sitten tapahtunutta? Kai sen nyt jokainen näkee että kuningatar on käynyt pulahtamassa järveen. Unohti vaan uimamyssyn rantajalokivelle.
.jpeg)
Ehkä ihmettelet, eipä ole kovin paljon mittumaarin tunnelmaa tässä kuvassa. Lipastomme on seisonut samassa paikassa yli neljäkymmentä vuotta ja alkaa vaikerrella öisin aivan kuin olisi valmis romahtamaan millä hetkellä tahansa.
Tänään, juhannusaattona, aloin katsoa tarkemmin. Näetkö sinäkin? Kannesta ilmaantuu tuntemattoman käden taideteos...
%20(1)%20(4).jpg)
Ruutua ja raitaa, musta tussi on työväline jokaiselle joka hakee teräviä yksityiskohtia. Siinä ne vaatimattomat mutta riittävät lähtökohtani 80-luvulla kun myin kuvia taskurahahintaan Helsingin Sanomien nuorisopalstalle. Niitä piirtelin huoneessani miltei kaiket vapaa-ajat ja odotin aina lauantai-aamua kun lehti kolahtaisi postiluukusta. Tänään oma luominen on ehkä - poistumassa? Pieni pyyntö vain jonnekin avaruuteen ja kuva syntyy parissa sekunnissa. Vieläkin olen epäröivällä kannalla...
Mitä mieltä olet AI-kuvatuotannosta? Mielestäni parasta siinä on tuloksen odotus, ja eka kerralla tekstini tulkinnasta tuli tällainen.
