Uuden vuoden ilme

 

Alkaneen vuoden talvituulessa on
salamyhkäistä vuoimaa

Jos se äkkiä kääntyy ja pyryttää
ja juuri silloin satut virnistämään

niin sellainen ruma ilme tarttuu
lumihiutaleineen kaikkineen
loppuvuodeksi kasvoihin...

Hitauden rikkautta

 

Hyvänen aika - kurkista tuohon
joko siinä versoo uusi vihreä vuosi,
vielä hieman kömpelösti?

Tahtomattaan sellaista ensin vierastaa
eikä halua uskoa tulevaa tarinaa
mutta eihän tuntematonta pidä karsastaa.

Se voi nimittäin viedä sinne
missä mahdollisuudet sievistelemättä 
näyttävät meille sopusoinnussa itsensä.

Silloin on paras olla ajoissa paikalla
eikä antaa vuosien peräkkäisyyden
rajata tulevan sanomaa ennalta

aika on pysähtynyt vain
takaisin kääntyvälle
eikä se enää ehdota uutta sisältöä.

Tuleva taas on täynnä askelia
sanat hypähtävät alta pois
etsimään uutta ilmaisutapaa,
matkojen päässä olevaa kysymystä.

Kiitos lukijoilleni

 

Lämmin kiitos että olet piipahtanut blogissani tänä vuonna.
Tervetuloa kurkkimaan jatkossakin!

Tack för att du besökt min blogg under året.
Välkommen att kika in även i fortsättningen!

Lapsenlapsettomiakin on

 

Vanhusten yksinäisyyttä tuodaan nyt korona-aikana esille.
Haastatellaan ikäihmisiä jotka kaipaavat lastenlasten halaamista.

Medioiden malli lähtee siitä että kaikilla vanhuksilla on lapset ja lastenlapset.
Minä tiedän monta ikäihmistä joilla ei ole perhettä eikä yhtä ainutta ystävää.
Mutta ystävän voi nykyisin tilata kotikäynnille maksua vastaan. Luin artikkelin
aikuisista lapsista jotka olivat tilanneet tällaisen vanhalle äidilleen. Jo ennen
koronaa - nythän sekään ei ole suositeltavaa.

Ei hätää - vielä ehtii tilata taatusti viruksettoman robotin!

Kun uni ei tule

 

 

Olisinpa oma kissani ja nukahtaisin heti kun unettaa,
missä pehmeässä paikassa vain, mieluiten kuitenkin piilossa
häiritsijöiltä. Mutta mistä sen tietää mitä ongelmia valveilla
liikkuu kissani ajatuksissa. On suittava turkki, teroitettava
kynnet, pyydystettävä makupala, oksennettava karvapallo,
jahdattava lankakerää, istuttava emännän sylissä -
ei ihme että lepo vie nelijalkaisen ystäväni unten maille heti
sen suljettua silmänsä.

Mutta miksi minä en nukahda kun pitäisi, väsyttäähän
minuakin. Missä piilee tuntematon salaisuus?

Kaikkihan me elämme kahdessa maailmassa, valveuden ja unen.
Mutta aika ei aina jakaudu oikeudenmukaisesti näiden tilojen
kesken. Mitä tehdä kun uni ei kertakaikkiaan tule? 

Luulen että me unettomuudesta kärsivät tunnemme niksit joita
mediat tulvivat kyllästymiseen asti. Vähemmän kuitenkin on
käsitelty asentoitumistamme unettomuuteen. Huolestuttaa,
väsyttää, emme toimi päivittäisessä elämässämme. Seuraava
yö alkaa pelottaa jo illalla. Pitääkö unettomuus hyväksyä
kun on todenut kaikki mekaaniset ja synteettiset "apuvälineet"
tehottomiksi eikä halua turvautua reseptirohtoihin loppuiäkseen
- mikä jo sinänsä voi olla ahdistava ja unta torjuva ajatus?

Haluaisin muuttaa ajattelutapaani niin ettei unettomuudesta tule
tehdyksi liian isoa ilmiötä. Mitä unettomuus todella merkitsee?
Miksi se valtaa ajatusmaailman ja hallitsee elämääni? Haluaisin löytää
keinon ystävystyä unettomuuteni kanssa sen sijaan että jatkaisin samaa
kamppailua kerta toisensa jälkeen. Myöntää sen olemassaolon mutta
myös vakuuttaa itselleni että en saa pitää sitä hallitsevana osana
ajatusmaailmaani.

Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi mikäli kamppailet saman
ongelman kanssa. Oletko saanut apua, tunnetko asiaa analysoivaa
kirjallisuutta?

Sopimaton väri

 

Luin mediasta että opettaja oli kieltänyt pikkupojan kouluuntulon
koska hänet oli puettu Luciakulkueen vuoksi piparkakkupukuun.
Seuraavaksi kiellettäneen piparkakkujen myynti kaupoissa?
Entä ruskeat esineet kotonani, jokuhan voi pahoittaa mielensä?

Voi kauheaa, huomaan juuri että minun blogini on taustaltaan
rasistisen värinen!

Sankta Lucian kiehtova tarina

 

Tänään vietettävä Lucianpäivä on esimerkki siitä kuinka ruotsalainen kulttuuri
joskus on sekoitus maan ulkopuolelta saapuneista vaikutteista sekä Ruotisn
ikivanhoista perinteistä. Vuosisatojen kuluessa tästä päivästä tuli juhla jota
vietetään Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla.

Vuoteen 1753 asti joulukuun 12.-13. välinen yö oli sen aikaisen kalenterin mukaan
vuoden pimein jolloin koteja sekä eläimiä oli suojeltava pahoilta hengiltä.
Joulukuun 13. alkoi myös katolisen kirkon paastoaika. Edeltävänä yönä sai viimeisen
kerran ennen joulua syödä itsensä kylläiseksi makkaralla ja kinkulla. Opiskelijat kulkivat
lyhtyjen kanssa ja lauloivat, pukeutuneina tiernapojiksi. Joillakin oli enkelinsiivet tai
kynttiläseppele.

Tarun mukaan Lucia oli kristitty - salaisesti, vainojen takia. Hän oli varakas mutta
lahjoitti pois myötäjäisensä kiitokseksi äitinsä parantumisesta. Lucian sulhasmies
raivostui ja paljasti että Lucia oli kristitty. Lucia pidätettiin, joutui kidutettavaksi ja
teloitettiin 13. joulukuuta vuonna 304 jKr.

Lucian ruumis makaa lasikirstussa San Geremia-kirkossa Venetsiassa, puettuna
punaiseen leninkiin, hopeanaamio kasvoillaan. Hänet haudattiin ensin kotikaupunkiin
Syrakusaan Sisiliassa, mutta siellä on enää jäljellä yksi hänen käsivarsistaan. Muu
ruumis vietiin ensin sotasaaliina Konstantinopeliin ja sieltä vuonna 1204 Venetsiaan
Pyhän Jeremiaksen kirkkoon.

Lucian laulu "Sankta Lucia" on alkuperäiseltä nimeltään "Barcarola napolitana"
ja kertoo napolilaisetn kalastajien kaipuusta kotiin.

Vuonna 1927 kruunattiin Ruotsin ensimmäinen Lucia joka oli äänestetty tukholmalaisen
päivälehden julkaisemassa kilpailussa. Hän oli Solveig Hedengran ja kruunattiin
Tukholman kaupungintalolla. Sieltä hän siirtyi tiernapoikien kanssa kulkueessa
Skansenille valojuhlaan. Tästä tuli traditio joka levisi nopeasti koko Ruotsiin ja myös
Suomen ruotsinkielisille alueille.

(Lähde: Aftonbladet 12 joulukuuta 2010)