Puheenjohtaja Iso-Kreivi

Puheenjohtaja Solveig Iso-Kreivi
jokapäivän tilanteessa johdonmukainen

pöytäkirjat, kopiot, diaarion asialiitteet
onnittelukortit ja kirjearkit ystäville
nekin kuin pykälillä varustetut
virallisten asiakirjojen kaavoin
ilman mielikuvituksen maustetta.

Tarkkana naisena puheenjohtaja
arkistoi kaikesta leimatut kopiot
laatimaansa laatikkosysteemiin
lipaston keskimmäiseen lokeroon.

Ystävät vastailivat odotetusti
onnittelukorteilla, joulutervehdyksillä
ja neljännesvuosiraporteilla
etelästäkin etikettiä noudattaen

kunnes kaavoitettu kirjeenvaihto
nääntyi mielipiteiden nälkään.

Puheenjohtaja Iso-Kreivi ei koskaan
ymmärtänyt:

päiväjärjestystä ei kunnioitettu.

Viimeisen vastauskirjeen leimattuaan
hän sulki lopullisesti lipaston
lukiten sinne ystävyyssuhteensa

omistautuakseen puutarhan hoitoon
kivilaattojen ojennuksessa pitoon.

Tässä talossa ei tuuletettu
tunteita, ei vaihdettu mielipiteitä
ja kuinka se olisi tehtykään

kun puuskat eivät uskaltaneet lähestyä
edes pyykkinarulta riippuvia
elottomia lakanoita.

Ainoa ilmanvaihto talossa
esi-isien
muinaiset hengenvedot.

Kun aallot loppuivat

Päivästä oli tullut yötön. Tämä muutos ei mitenkään johtunut
auringon- tai kuunsäteiden luomasta valon runsaudesta, sillä
allakka näytti joulun ja uudenvuoden välistä hämärää viikkoa.
Sekä ihmiset että taivaankappaleet olivat kalpeita, ja korkeat
kuuset metsässä väsähtäneitä valkoisen pitsipeiton alla.

Ilmiö alkoi sinä iltana kun aallot ja laineet loppuivat. Merenlahden
oli peittänyt peilikirkas ensijää. Ja ilman laineiden kotoista loiskintaa
rantakiviin pastori Kolmas Kustaa Tusina ei kerta kaikkiaan osaisi
nukkua. Häneltä olivat kadonneet yöt ja yöunet.

Siksi pastori purjehti nyt aluksellaan aamusta iltaan edestakaisin,
pitääkseen meren avoimena aalloille.

Rouva Ingeborg Tusinalle ilmiö aiheutti toisenlaisen huolen. Avoimena
vellova merivesi toi hänen puutarhaansa lempeän kosteaa leutoutta, ja
hänen pistokkaista kasvattamansa ruusulepotuoli oli yllättäen puhjennut
täyteen kukkaan.

Mutta nyt oli siis keskitalvi, ja vasta monen kuukauden kuluttua rouva
voisi istuttaa tuoliin ystävyyden versomaan. Pastorin tulisi tietää paremmin,
ei saisi käydä muuttelemaan Äiti Luonnon suunnitelmia tällä tavalla.

Sen pituinen tämä tarina. Hyvää uutta vuotta!

Kotikoulu löytyi

Aaton kunniaksi löytyi ikioma kansakouluni netistä!
Yli kuusikymmentä vuotta sitten tallustelin tuossa ekaluokkalaisena. Olin opettajan lapsi ja siihen aikaan

asuimme "virkalassa", siis koulurakennuksessa. Lapsena

siitä minulle koituivat sekä haittapuolet että hauskuudet.
Joskus koulutoverit kiusasivat, joskus minut asetettiin istumaan

ankarahkon opettajaneidin viereen aterioidessa kun taisin

olla hieman nirppana vihanneksien kanssa.

Olisipa hauskaa jos joku teistä tunnistaisi tämän kauniin

talon. Vihje: Loimaan lähettyvillä.

Joulurauhaa

Varhaislapsuuteni asuin syrjäkylällä
samassa talossa pienten lasten opinahjo.

Pyhien ajaksi suljettiin koulu
minusta se oli surullisen hiljainen joulu.

Tinahopeaa

Ei sellaista aarretta löydy
- höyhenen unelmaa vaan .

Tänään joulukuun tyyni meri
edes jotakin tehdäkseen
tökkii hereille pienenpientä aaltoa

pilvestä saapunut lumikristalli
kutittaa sen kohmeloista selkää
mutta pelkästään lokkia naurattaa.

Laineenpoikanen pujahtaa
piiloon hopeisen pinnan alle

sieltä sen tarina ei enää nouse
tähän hiljenneeseen iltaan

mutta huomenna jo sen löydät
uudelta aaltopituudelta

Joulun alla kuultua

Pikkutyttö isänsä kanssa kaupassa. Isä pitelee kädessään askartelulaatikkoa.

Isä: "Jos ostetaan tämä niin sinun täytyy sitten myös piirtää".

Tyttö: "Äiti sen saa tehdä".

Isä: "Äiti!? Ei äidillä ole aikaa. Hän haluaa istua yhdessä ystävättäriensä kanssa".

Garbo Kakkosen liitto

Katsele peilikuvaamme
ollaan täällä kehystettyinä
kuin nuo kaksi kuivunutta taulua

rinnakkain riippuvaiset
näkymättömistä koukuista
mutta emme toisistamme.

Tauluilla vapaasti valitut kehykset
liittomme puitteet sitä vastoin
lainsäädännön sanelemat.

Kaikella taiteella
omat kohtalonsa
rajoituksensa