sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulun alla kuultua
























Pikkutyttö isänsä kanssa kaupassa. Isä pitelee kädessään askartelulaatikkoa.

Isä: "Jos ostetaan tämä niin sinun täytyy sitten myös piirtää".

Tyttö: "Äiti sen saa tehdä".

Isä: "Äiti!? Ei äidillä ole aikaa. Hän haluaa istua yhdessä ystävättäriensä kanssa".

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Garbo Kakkosen liitto

























Katsele peilikuvaamme
ollaan täällä kehystettyinä
kuin nuo kaksi kuivunutta taulua

rinnakkain riippuvaiset
näkymättömistä koukuista
mutta emme toisistamme.

Tauluilla vapaasti valitut kehykset
liittomme puitteet sitä vastoin
lainsäädännön sanelemat.

Kaikella taiteella
omat kohtalonsa
rajoituksensa

perjantai 23. marraskuuta 2018

perjantai 9. marraskuuta 2018

Erilainen matka
























Olisitko pettynyt jos lähden mukaan?

Toinen sävähdytti kysymyksellään
se teki sisälläni hetken kipeää

mutta ehkä hän oli ymmärtänyt
etten puhunut materiaalisesta matkasta

olin lähdössä
sieltä mistä en puuttunut

sinne mitä minulla ei ollut.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Valurautapannu









Tuskin olen onneton vaikka kerron kirjoissani
säälittävät tarinat.

Runoilisit joskus purppuraisesta onnesta
leimuavasta intohimosta

ja ripustaisit ikkunaasi
röyhkeänpunaiset kukkasverhot,
pulputtaa hilpeä ystävätär
istahtaessaan tummuneen massiivisen 
kirjoituspöytäni ääreen,

tarkastellen huoneeni ruskeutta
painavasti laskeutuvia samettiverhoja
jalkalampun kellastunutta varjostinta.

Sinähän olet synkkä ja raskas
kuin entisajan valurautapannu,
se toteaa.

Olenhan minä,
lähes ikuinen ja kuitenkin kuin uusi
säröiltä suojattu 
kolhuja kestävä
ruostekin hellästi hyväillen poistettavissa.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ominaisuuksia

Uteliaisuus ei pue kaikkia mutta se pitää hengen vireessä, eikä koskaan tiedä miten käy...
























lauantai 21. huhtikuuta 2018

Mowitzin surupuku

























Kulta, samettiruusu, kaunein koruni
kuiskailin jalosti hänelle.
Mutta ensi-ilta oli ohi
jäljellä nämä lupaukset
kuin hyljätty peltinen pastillirasia
täynnä teräviä neuloja
ilman silkkilankaa.
Vuoteessakin enää vain
neulatyyny.

Päivien harmaat höyrypilvet
harhailevat lieden yllä
menneet hetket mustat kuin
kattilanpohjaan palaneet.
Niiden käry ei lämmitä.
Suhteemme kuin paleltuneeet perunat
tiesitkö, ne imeltyvät parhaiten.

On vielä matkaa meillä
kaunaa ja kostoa
kunniakkaidenkin päivien kautta
sitä suurta luopumista varten
toisistamme.

Enkeli arpoo surumenoja
erokirjeitä
minne sattuu.

Kristallit rukiin muruset (2017)