maanantai 17. helmikuuta 2020
lauantai 15. helmikuuta 2020
Eilisen kuplat
Ella Mortesa oli vanha. Oikeastaan hänen ei olisi pitänyt käydä maalaamaan tätä taulua sillä ystävätär näkisi siinä vain pinnallisen päähänpinttymän, tälle luvatun ystävänpäivän lahjan menneiden aikojen loppusinetiksi. Eivät heidän tiensä olleet yhtyneet enää koskaan. Viime tapaamisesta oli kulunut kuusikymmentä vuotta.
"Ihana hempeä kuva, odotusta täynnä" kuuluikin ystävättären kiitos. Pojantyttären avustamana Ella oli lähettänyt kuvan taulustaan sähköpostitse ja luvannut toimittaa lahjan perille sitten kun ystävätär olisi palannut aurinkomatkaltaan kotiin, joka sekin sijaitsi toisessa maassa.
"Odotusta täynnä." Kuinka ystävätär olisikaan voinut nähdä kuvan todellisen tarinan mikäli tapahtumaa edes siksi voi kutsua. Nyt se tuntui vain kaikkea raihinaisesti koossapitävänä luurangolta.
Taivaansinisen mekon Ella oli ommellut huolellisesti ratkomalla valkoisesta rippileningistä pitkät hihat ja avaamalla kaula-aukon. Kankaan värjäys oli hankalaa mutta tulos oli toivottu. Juhlamekkoonsa Ella olisi halunnut vaaleat kengät, mutta hänen nuoruudessaan jalkimet olivat joko mustat tai ruskeat, hautajaisiin tai ripille sopivat. Ella lainasi äitinsä tummat korkokengät.
Peilin takana ei ollut mitään, ja oikeastaan ei sen edessäkään. Mikäli samppanjalasit olisi siirretty hieman enemmän oikealle, peili olisi näyttänyt totuuden. Kolme niitä olisi pitänyt olla.
Mutta ei sillä ollut enää väliä. Hän joka oli tuonut Ellan kotiin polkupyörällään viime kesänä ja rintamalomalla ollessaan antanut hänelle kilon voita, häntä Ella oli nyt odottamassa peilin edessä juhlamielellä.
Ilta kului, ja taivaansininen mekko alkoi tuntua jäänhileiseltä. Laseissa kupli enää pettymys, ja peilistä ei näkynyt yhtään mitään.
Toisessa talossa sensijaan kilisteltiin maljat eikä niitä tyhjennetty Ellan kunniaksi.
tiistai 11. helmikuuta 2020
Ystävältä ystävälle
Tärkeä tapahtuma alakoululaiselle 50-luvulla oli kerätä muistokirjaan kiiltokuvia ja värssyjä koulutovereilta, sukulaisilta ja - jos uskaltautui pyytämään - myös opettajalta.
Kirjaseni on vieläkin tallella ja sieltä löytyy muun muassa tällainen viisaus:
"Jos ruusu kuihtuu
niin hoida liljaa
kun äiti suuttuu
niin ole hiljaa".
Mukavaa ystävänpäiväviikkoa!
P.S. Tässä alla, edellisessä postituksessa,on talvinen kuva Kojonperän kansakoulusta jossa aloitin seitsenvuotiaana. Vanhempieni kanssa asuin myös samassa talossa joten koulumatkaa ei kertynyt paljoakaan. Sattumalta löysin tämän valokuvan netistä kun rakennus oli myynnissä joitakin vuosia sitten. Arvokas muisto minulle...torstai 6. helmikuuta 2020
Tavallista
maanantai 6. tammikuuta 2020
Epäilyjen uumenista
Tästä tulee
mustasukkainen matka
Miksi sinä juuri hänet
muistat niin hyvin
epäilen että olet vieläkin
välimailla
peilikuvassani
voin vähän niin ja näin
tiistai 31. joulukuuta 2019
Levähdys
Ei kaiken tarvitse olla ihmeellistä,
itsessämme merkille pantavaa,
toisten hiljaa kadehtimaa,
vuoden viimeisenä päivänäkään.
On aika luopua monesta asiasta
ja valmistaa tilaa tulevalle
mutta muistelehan ensin
ehkä jokin tapahtunut oli onnea
vaikket sitä juuri silloin
ymmärtänyt.
lauantai 21. joulukuuta 2019
Toimeton tuuli
Tänään joulukuun tyyni meri
edes jotakin tehdäkseen
tökkii hereille pienenpientä aaltoa
pilvestä saapunut lumikristalli
kutittaa sen kohmeloista selkää
mutta pelkästään lokkia naurattaa.
Aallonpoikanen pujahtaa
piiloon hopeisen pinnan alle
siellä sen ennalta rajattu kohtalo
liukenee hiljenneeseen iltaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)