Ai äitini olikin niin iäkäs?

Saan säännöllisesti viestejä suurelta kansainväliseltä sukututkimusarkistolta. Vahvistuu uusia juuria ja paljastuu tähän asti hämärän peitossa pysyneitä rönsyjä, siinä toivossa että minusta tulisi vihdoinkin maksava asiakas. Viikko sitten sain tietää että äitini syntyi 1738. 

Upeaa! Taidan olla maailman vanhin elossa oleva tytär, mutta aivan varmahan ei voi koskaan olla. Siis että olenko elävien kirjoissa.

Mitäpä muuta?

Näitä ruutuja aina vaan kummittelee mielessä. Helppoja soveltaa sekä kuvaan että arkielämän suunnitteluun. Tai sitten on niin että elin lapsuuttani kaukana prinsessoista ja satujen tummasta maailmasta. Nyt niitä ilmaantuu arvaamatta nurkan takaa. Ai, ai.

Hän löysi sen

 ... kosijan juhannusyönä pudottaman sormuksen

Sininen syvyys

 Laiturilla istun ja pohdiskelen. Mitä syvyydessä ulapalla, onko sielläkin kesän rauhaa tai jotakin aavistamatonta kauan sitten tapahtunutta? Kai sen nyt jokainen näkee että kuningatar on käynyt pulahtamassa järveen. Unohti vaan uimamyssyn rantajalokivelle.

Juhannuksen yllätys

Ehkä ihmettelet, eipä ole kovin paljon mittumaarin tunnelmaa tässä kuvassa. Lipastomme on seisonut  samassa paikassa yli neljäkymmentä vuotta ja alkaa vaikerrella öisin aivan kuin olisi valmis romahtamaan millä hetkellä tahansa.

Tänään, juhannusaattona, aloin katsoa tarkemmin. Näetkö sinäkin? Kannesta ilmaantuu tuntemattoman käden taideteos...