lauantai 30. maaliskuuta 2013

Muori avaa paketin

Muori oli hyväillyt avaamatonta pakettia, silitellyt ruskeata käärepaperia ja ihmetellyt, miettinyt. Hän ei halunnut uteliaisuudestaan huolimatta kiirehtiä paketin avaamista. Lahjan saaminen oli hänelle hyvin harvinainen asia ja saatua lahjaa piti käsitellä kunnioituksella niinkuin sen antajaakin. Nyt hän jo huolehti miten voisi itse muistaa Neula-Brittaa. Ei hänellä ollut hienoa kirjepaperia eikä edes kynää jotta olisi voinut kirjoittaa kiitoksen ja lähettää naapurin mukana ompelijalle. Täytyi järjestää tämä asia seuraavan käynnin yhteydessä kun hän lähtisi sovittamaan sinistä leninkiään.

Lopulta paketin avattuaan, katseltuaan kaunista lahjaansa pitkän tovin,  muori oli nukkunut vielä hetkisen ja nähnyt unta. Liitelevää kevyttä tarinaa. Hänellä oli höyhensiivet, ja paketista oli  tullut unessa jälleen avaamaton, koskematon.


"Onkos Aika siellä?" kuului kamarin puolelta. Väinö-veli oli herännyt ja huuteli muoria. "Aika, oletkos sytyttänyt lieteen tulen niin että tulee lämmin lattia ja aamukahvit?" Muorin nimi oli todella Aika, ja hän oli siitä hyvin ylpeä.

Nyt veli kömpi unenpöpperöisenä tuvan puolelle. Muori näytti hänelle lahjan ja yhdessä sitä ihailtiin ja kosketeltiin. Se oli ihmeellinen ja muori oli aivan vakuutettu että tässä oli hänelle ihan henkilökohtainen, salainen enne. Hän oli saanut kauniin hohtavan valkoisen tyynyn johon Neula-Britta oli kirjaillut neljä korpin siipisulkaa.


Pitkin päivää kahvipannu porisi, jokunen naapuri kävi ja yhdessä ihailtiin korppityynyä.

Mutta nyt jätämme muorin ja velimiehen viettämään rauhassa pyhää ja pääsiäisaattoa.


Torpan tarina jatkuu toisen kerran kun kevät muuttuu kesäksi..

5 kommenttia:

  1. Kiitos tarinasta ja viihdyttävistä mieltä kiehtovista hetkistä sen parissa ! Odotamme siis alkukesää, jotta päästään taas torpan kuvioihin mukaan. Lahja oli hieno ja yksinkertaisuudessaankin kaunis kuin mikä. Itse mietin monesti sitä, että on vaikea uskaltaa antaa pientä, yksinkertaista lahjaa, vaikka ne monesti olisivatkin kaikkein hienoimpia. Ja sitten kun ei keksi mitään oikein raflaavaa, jääköhän lahja kokonaan antamatta ! Pah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Jalat maassa ja järki mukana pitää olla sanovat ne jotka tietävät. Tai - ajatus on tärkein, ei konkreettinen lahja... ja voihan se ajatuskin olla lahja?

      Poista
  2. Kiitos Helena mielenkiintoisesta tarinastasi ja upeista kuvista. Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa! Hienon lahjan sai muori!! Mukavan leppoisat, samannäköiset on sisarukset:)
    Kuvista kysyisin, että teetkö nuo leikkaa liimaa systeemillä vai digeilynä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Leikkaan kaikki kuvat niin tarkasti kuin ikänään voin ja sitten liimailen ne kuvaksi. Vasta kun kuva on valmis skannaan sen tietokoneeseen ja sieltä suoraan blogisivulleni. Siis skanneri on ehdoton vaatimus tässä hommassa, ainakin minulle. - Kaikenlaisia lehtiähän tässä kuluu mahdottomasti, mutta tähän asti olen voinut ostaa kirppiksestä esimerkiksi antiikkilehtiä. Tai sitten lainaan kirjastosta kuvakirjoja, ja skannaan jos löydän jotain mukavaa. Vaikka tuon muorin kohtasin ihan oikeassa elämässä pikku kahvilan ulkopuolella... siellä hän toivottelee vieraat tervetulleeksi kesät talvet aina samassa asussa ;)

      Poista