maanantai 29. huhtikuuta 2013

Muorin aarre

Väinö-veli viipyi aamupäivän omilla teillään ja muori sai tilaisuuden miettiä rauhassa, nyt kun hän oli sytyttänyt hellapuut ja kantanut kahviveden ulkosalta. Oli tarve tienata ylimääräistä. Sininen kretonkileninki pitäisi heti vapun jälkeen käydä sovittamassa ja korvata Neula-Britalle työ. Muori oli syksyllä kutonut räsymaton, mutta se oli mennyt kartanon rouvalle maksuna voipaketista. Selkääkin kolotti nyt enemmän, ei jaksanut lähteä kaupanmyyjän taloon kangaspuille. Josko olisi matonkuteitakaan tarpeeksi vielä. A vot, nyt oli keksittävä muu ratkaisu. Muori ryysti kahvia asetilta ja mietti. Mitähän jos yrittäisi myydä kauhan tai punavihreän seinäraanun? Veljen tuomat Amerikan silkkikukat menisivät varmasti kaupaksi kylällä, mutta uskaltaisiko hän Väinöltä? Muorin muut esineet olivat vanhoja ja rikkinäisiä, nuo kauniit maitolasitkin säröillä. Villahuivi oli täynnä koin syömiä.


Mutta muorilla oli vuosikymmenien salaisuus. Isävainaan kuoleman jälkeen hän oli huolellisesti hoivannut Kultapalloa josta kukaan muu ei tiennyt. Tämän ainoan aarteensa hän oli kätkenyt hiirenloukkuun ullakon nurkkalaudan alle.Heti huomenissa hän kapuaisi ylös vintille tarkistamaan että Kultapallo oli tallella. Vähän muoria kuitenkin pelotti kun tiesi että kattohirsissä asusteli vanha musta lepakko. Pitäisi Väinön tulla mukaan, vaiko sittenkään...?

2 kommenttia:

  1. Tjaah, ei ehkä kannattaisi Väinölle sitä kultapalloaan paljastaa. Mutta onneksi muorilla sellainen vararahasto kuitenkin on. Kyllä on kartanon rouva hiukan huiputtanut muoria: ainakin nykyään käsinkudotut matot maksavat maltaita, parilla metrillä saisi monta kiloa voita. :) Niin, ja uskon, että muorin tavaroissa on varmasti jotain, jonka arvoa muori itse ei arvaakaan !

    VastaaPoista
  2. Ai kun hyvä kuva!
    Miten saat nuo hienot osaset sopimaan yhteen!?

    VastaaPoista