torstai 2. toukokuuta 2013

Muori lähtee ompelijalle


Muori väsyi ajatellessaan Kultapalloa. Hän näki yöllä levotonta unta jossa oli kultainen kynttelikkö ja kaunis tyttötaulu jota hän oli kerran ihaillut Kartanon rouvan suuren salin seinällä. Unessa muorin torppa lähti lentoon, ja taivaasta sateli maan päälle kultaisia pisaroita.

Aamulla hän oli täysin unohtanut aikeensa käydä ullakolla tarkistamassa oliko Kultapallo tallella kätköpaikassa. Hän pukeutui talvipalttooseen, kietaisi villahuivin päähän  ja lähti taivaltamaan metsän läpi ompelijan luo. Tuliaiset ja maksu saisivat odottaa vapun yli helatorstaihin. Neula-Britta oli mukava ihminen, ja hänen kotinsa oli niin kaunis katsella. Vahinko että Väinö ei ollut taaskaan kotona, olisi varmaan lähtenyt seuraksi. Väinö-veli oli sellainen rauhaton sielu, kävi kylät ja kotona astuskeli akkunan luota toiseen, tuijotteli metsänreunaan...


Muori tuli perille, kiipesi komeat kiviportaat ylös ja koputti jykevälle ulko-ovelle. Odotti pitkän tovin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Ovi oli kuitenkin auki ja muori livahti sisään, tömisteli nyörikenkänsä eteisessä ja astui peilikammariin jossa vaatteita sovitettiin. Sielä oli apteekkarin rouvakin kärsimättömästi odottelemassa, mutta talo vaikutti aivan tyhjältä.

4 kommenttia:

  1. Miten sinä keksitkin noita tarinoita ja miten teet nuo kuvat? Panin kirjan tänään postiin.Mukava, jos siitä on iloa.

    VastaaPoista
  2. Oi taas, mikä kuva!
    Tilan tuntu on aivan mahtava. Varjotkin tulee lattialle.
    Kohta minä otan todesta tuon tarinankin...!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas. Kukkaleninki olisi nytkin aika ihana, jos sen saisi. En osaa päättää, pidänkö enemmän kuvista vai tarinasta. Mutta tykkään. Ja tämä on varmasti ihan tositarinaa, eri ajassa vain kuin tämä päivä.

    VastaaPoista