maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kirkonkelloa etsitään - torpan tarinaa

Kylän miehet olivat joukolla kerääntyneet venerantaan. Uskaliaimmat, vanhat ahavoituneet kalastajamiehet olivat soutaneet Väinön ulapalle, kohtaan jonka alla kirkonkello lepäsi leväpeitteisessä pohjassa. Kukaan ei lausunut sanaakaan, ja yhtä hiljaisena Väinö heilautti kättään ja  laskeutui sitten veneestä mustaan veteen kinnittämään kelloon nostoköysiä ja raskaita kettinkejä.

Miehet uurastivat, edelleenkin änettöminä,  aamuvarhaisesta iltaan. Moni heistä oli käynyt pohjaa tutkimassa, ja sieltä palattuaan he olivat ylen väsyneitä ja ulkonäöltään  kuin hopeakasvoisia mutapatsaita.






















Kelloa ei vielä löytynyt, mutta monta kummallista, eksoottista aarretta näki päivänvalon työn edetessä ja miesten väsyessä yhä enemmän.


Rantaan kerääntyneet kyläläiset astuivat lähemmäs ihastelemaan syvyyksistä nousseita kalleuksia ja merkillisiä esineitä. Tällaista ei heistä kukaan ollut nähnyt koko pitkän elämänsä aikana. Illan tullen täytyisi kokoontua miettimään kuinka aarteet jaettaisiin löytäjien kesken.


Tupaan jääneet naiset olivat leiponeet ja keittäneet puuroa, ja odottelivat nyt hartaasti miesten paluuta. Jokunen heistä oli huolestunut ja pelokas -  kunhan nyt meri ei vain kostaisi tunkeilijoille jotka häiritsivät pyhän kellon lepopaikkaa. Eniten työ arvelutti muoria joka oli huonosti nukutun yön valjetessa aamuksi nähnyt oudon unen.






















Unessa hän oli ompelemassa Neula-Britan morsiuspukua, mutta yhtäkkiä yllätti talvinen viima ja hänen neulansa muuttui hetkessä jääpuikoksi. Muori  yritti vielä ommella helmaa, mutta tikeistä tuli ohuita jääähileitä ja lankakerä oli kohmettunut  lumipalloksi. Unessa esiintyi myös jäisen kalpeaksi valahtanut Amerikan sisar sekä  muorin kallein salainen aarre, ullakon lattialankkujen alle kätketty kultapallo. Unessa siihen oli pistetty peltihaarukka. Taivasta valaisivat  pelottavat, oudon ympyräiset auringonsäteet, ja lumipeitteinen muuri avautui kuin hautaholvin luukku. - Tämä uni ei hyvää merkinnyt, muori huokaisi ja katsoi pitkään ulos tuvan akkunasta, miettiväisenä.


4 kommenttia:

  1. Jännittäviä vaiheita muori ja kumppanit elävät.Unet ovat joskus enteellisiä.

    VastaaPoista
  2. Uskomattoman ihana tarina ja kuvat. Mukavaa päivää Sinulle.

    VastaaPoista
  3. Mitähän muorin uni tietääkään?
    Taas upea kuvitus upealle tekstille.

    VastaaPoista
  4. Tämä on niin kiva tarina, koska on jotenkin "erilainen", kaikesta poikkeava ja kuvitus on mielikuvitusta ruokkiva, kun ei ole ihan peruskamaa.

    VastaaPoista