Torpan tarinaa - luostarissa

Isonenäinen nainen, luostarin uusin asukki, ei ole mikään hento kukkanen. Hänen taustastaan riittäisi kertomista moneksi talvi-illaksi kun väki istuu torpan lämmössä ja pitää hämärää.

Ne harvat pitäjän asukkaista jotka tiesivät tai olivat tietävinään, puhuivat että kyseessä oli entinen itkijänainen ja ennustaja karjalanmailta. Ehkä häntä ominaisuuksiensa vuoksi  karteltiin, voisi vaikka nähdä suoraan ihmisen lävitse ja ennustella pahoja tulevia tapahtumia?

Mutta isonenäisellä oli omat syynsä lähteä luostarin rauhaan, pois uteliailta katseilta ja juorujen kehästä. Hän oli maakreivitär, ollut jopa keisarin vankina kauan sitten. Mutta siitä sitten puhutaan ehkä joskus toiste. Nyt nainen oli hankkinut luostarin työpajasta tarvittavat välineet ja ryhtyi pinnoittamaan kangasta taulunkehyksiin. Pian hän alkaisi maalata, sutia pensselillään esille koreat kuvat. Aihe oli valmiksi ajateltu. Se oli aivan hänen suurensuuren nenänsä edessä.