keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Kaivattu muisto?


 











Tämä taideteos on Tuulikki Pietilän "Kalakauppiaat". Tuulikki oli Tove Janssonin elämänkumppani. Muistan että taulu, hyvin yksinkertaisesti kehystetty,  riippui "aina" vanhempieni kodissa. Melko suurikokoinen, vaati oman seinänsä olohuoneen ruokailupöydän äärellä. Teini-ikäisenä en oikein ystävystynyt sen kanssa, olipahan vain siinä olemassa. Ehkä kuva ja tekniikka oli mielestäni liian modernia, pelkistettyä.

Vuoden kuluivat, vuosikymmenetkin. Tuli aika tyhjentää äitini viimeinen asunto ja nyt olisin niin kovin mielelläni ottanut juuri tämän retrokehysteisen taulun omaan kotiini. Mutta en keksinyt miten sen kuljettaa Ruotsiin, kun tavaraa kertyi muutenkin runsaasti lentomatkalle. Niinpä taideteos päätyi naapuriparille ja toivon että se on saanut heidän kotonaan hyvän paikan. Tänään elän siinä toivossa että joskus vielä löydän tämän litografian nettikaupasta. Unelmani täyttyisi todella jos se olisi kaiken kukkuraksi varustettu samanlaisilla kehyksillä kuin silloin aikoinaan.

Ehkä sinäkin muistelet kaiholla jotakin esinettä mitä ei olisi pitänyt antaa pois tai hävittää?

4 kommenttia:

  1. Onpa kaunis teos. Tuulikki Pietilä on niin taitava. Luin äskettäin Maritta Hirvosen teoksen Komediantit. Siinä on kannessa Tuulikki Pietilän teos.

    VastaaPoista
  2. (eikö valokuvakauppa voisi tehdä sulle kopian, ei tietysti ihan samaa)

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Helena täältä "naapurista". Kuin sattuman oikusta, tutun näköisen taulun nähdessäni, päädyin tänne blogiisi. Täällä vanhempiesi taulu koristaa kotiamme. Haluasimme toteuttaa unelmaasi, mikäli vielä et ole löytänyt vastaavaa taulua netistä. Vieläkö sinulla on sama sähköpostiosoite? Mikäli on, niin voisimme viestitellä aiheesta siellä.

    VastaaPoista
  4. Jännää! Olipa sattuma! Vasta tänään 10.huhtikuuta näin kommenttisi. On minulla vielä sama meiliosoite joten olisi mukava kirjoitella joskus. Pitäkää Kalakauppiaista hyvää huolta, ilahduin lukiessani että taulu on vieläkin niin lähellä entistä kotiani. Terkkuja teille molemmille! Helena

    VastaaPoista