Tontut

 

Olipa kerran kolme kuuluisaa tonttua, kaukana tunturiporojen ja revontulten lumisesta erämaasta.

Torvi, Nuppi ja Suuri Syli voisivat hyvinkin olla heidän nimensä, mutta eihän tontuista tietääkseni pidetä väestökirjanpitoa. Kuninkaalliset toisaalta ovat mukana sellaisessa kansanjärjestyksessä, mutta heitäkin kutsutaan vain etunimillä. No, joka tapauksessa näillä tontuillamme on julkisuudessa ainoastaan yksi nimi, ja jokainen on ylpeä omastaan.

Torvi oli uransa alussa nähnyt painajaisia päivästä jolloin yksikään lehti tai uutiskanava ei mainitsisi häntä. Tuskin sellaista enää sattuisi, olihan hän nähdäkseen rakentanut tuoksuvan rahakirstunsa ja yllättävän retoriikkansa avulla yleisön rakastaman roolin, eikä hänellä tai medioilla ollut sen jälkeen pienintäkään aikomusta vetäytyä vaikenemaan.

Nuppi oli tontuista arvoituksellisin ja kaihtoi kaikkea huomiota. Eleganssinsa ympäröimänä hän oli lausunut järkkymättä mielipiteensä yhden ainoan kerran, ja se tulisi pätemään lopullisesti. Sitä paitsi Nuppi oli aina osannut kätkeä sisimmät ajatuksensa ja nuoleskella teatraalisesti toisen saavuttamaa loistoa itseensä. Varsinkin nyt kun Torvi oli nielaissut hänen mielistelynsä, Nuppi oli saavuttanut oman kirkkautensa ja saattoi nyt pyhimyksen lailla vaieta rauhassa.

Huhuttiin että Suuri Syli oli tontuista ainoa dyslektikko ja lukenut tuskin muuta kuin hyvien tekojen aapisen. Hän ei tavoitellut täydellisyyttä eikä siksi puhunut alistajan kielellä. Hän ei kyseistänyt asioiden laitaa vaan uskoi näyttävänsä häntä ivaaville isoille tontuille esimerkkiä, avaamalla kotinsa ovet kaikille hädässä oleville kansoille. Suuri Syli vaikeni sekä odotetusti että lopullisesti kun pettyneet laumat polkivat hänet hengiltä syntyneessä tungoksessa.

Vain noin naiivi uskoo tonttuihin, totesivat Torvi ja Nuppi kylmästi yhteen ääneen, vaikka kumpikin tahollaan. 

Hm, mistä sen voisi tietää.