Näkymätön nainen

 

Nainen on uurastaja johon kaikki nojaa, mutta silti häntä ei huomata.

Hänestä on tullut varjo, mikä liukuu huoneesta toiseen äänettömästi, jopa pimeässäkin. Nainen tuntee itsensä näkymättömäksi. Ei siksi, ettei hän tekisi mitään, vaan siksi, että hän tekee kaiken. Lähihoitajana, kotiapulaisena, omaistyöntekijänä hän kantaa harteillaan muiden elämää silloinkin, kun omassa kehossa on jäljellä vain väsymys. Hän tekee työtään myöhäiseen yöhön asti. Ruokkii toiset ennen itseään, pesee jäljet arjesta ja maksaa hiljaa velat, joita kukaan ei edes muista nimetä. 

Näkymättömältä ei kysytä kuinka kauan ihminen voi olla tukirakenne ennen kuin alkaa murentua sisältä. Kaikki pysyy vielä koossa mutta hän alkaa kadota hitaasti tyhjyyteen, jota kutsutaan velvollisuudeksi.

Keittiö on hiljainen. Pesukone on pysähtynyt. Vain pyöreä seinäkello raksuttaa liian kovaa ja jossakin hurisee hissi. Kellonajasta hän tietää että postinkantaja on tulossa. Eteisessä kolahtaa. Pian nainen seisoo pöydän ääressä työvaatteissaan, käsi lepää ruskean kirjekuoren päällä. Kuori on painavampi kuin sen pitäisi olla. Virallinen logo yläkulmassa, hänen pitkä nimensä kirjain kirjaimelta huolellisesti tavattu.

Nainen oli onnistunut. Hän oli halunnut tuntea itsensä näkymättömäksi. Ja sellaisena ympäristökin oli oppinut tuntemaan hänet - kotihengettärenä, itsensä uhraavana ihmisenä joka ei aiheuta häiriöitä. Se oli ollut täydellinen suoja. Kukaan ei yhdistänyt naista nimeen, joka oli täyttänyt otsikot.

Hän oli jo taittanut kirjeen ja laskenut sen pöydälle, kun puhelin värähti. Ei soittosignaalia, ei nimeä näytöllä. Vain hiljainen viesti.

Luuletko todella, että en muista?

Naisen hengitys ei katkea, mutta se muuttuu painavammaksi. Tämä hetki on ollut olemassa koko ajan.

Toinen viesti ilmestyy ruudulle. Siinä on yksityiskohta mitä ei koskaan mainuttu pöytäkirjassa.

Hän hymyilee. Ei siksi, että olisi turvassa, vaan siksi, että tämä vahvistaa sen minkä hän on aina tiennyt. Pako ei ollut sittenkään loppu, vaan lykkäys.

Hän nousee, sammuttaa keittiön valon ja ottaa esiin laukun, joka on ollut valmiina koko ajan. Jos joku tietää, joku myös odottaa virhettä.

Mutta he ovat aliarvioineet hänet ennenkin. Ja tällä kertaa hän ei aio vain kadota. Hän aikoo päättää, kuka jää jäljelle.