No epäilemättä samasta kun onnikin. Lasista. Justiinsa kun se kiiltää parhaimmillaan se voi mennä säpäleiksi.
Kauan sitten innostuin keramiikasta, mutta onneksi ymmärsin ajoissa ettei minusta tule kuuluisaa 90-luvun muotoilijaa. Savi kieltäytyi leikkimästä kanssani, piti sitkeästi kiinni ilmakuplistaan ja lähti karkuun jo dreijauslevyltä.
Tämänkin purkin pintaa olin ideoinut ja maalannut tunnollisesti. Mutta polttouunin kidasta ilmaantui lopulta ihan toinen tekele. Tuskin tunsin sen omakseni. Pettymys oli suuri. Joka ikinen maalaamani kuvio oli hävinnyt, vain pari epämääräistä tummanruskeaa laikkua oli jäljellä. Tahroja joita ei voi pestä pois.
Kameran kanssakaan epäonnistunut taideteokseni ei tunnu olevan ystävää, mutta se on sitten ihan toinen asia.
Ruukkuni on ihana. Salaisesti se unelmoi yhä seurustelevansa hienoston kanssa ja kertoo mielellään provinienssinsa.
No mutta ihan sopusuhtainen ruukku mihin nuo ruskeat läikät tuo omaa luonnetta.
VastaaPoistaSi esa es la vasija que has realizado tú misma no esta mal del todo y las manchas marrones creo podían pasar como que estaban en el diseño suyo.
VastaaPoistaSaludos.