Sininen syvyys

 Laiturilla istun ja pohdiskelen. Mitä syvyydessä ulapalla, onko sielläkin kesän rauhaa tai jotakin aavistamatonta kauan sitten tapahtunutta? Kai sen nyt jokainen näkee että kuningatar on käynyt pulahtamassa järveen. Unohti vaan uimamyssyn rantajalokivelle.

Juhannuksen yllätys

Ehkä ihmettelet, eipä ole kovin paljon mittumaarin tunnelmaa tässä kuvassa. Lipastomme on seisonut  samassa paikassa yli neljäkymmentä vuotta ja alkaa vaikerrella öisin aivan kuin olisi valmis romahtamaan millä hetkellä tahansa.

Tänään, juhannusaattona, aloin katsoa tarkemmin. Näetkö sinäkin? Kannesta ilmaantuu tuntemattoman käden taideteos...

Uudet ulottuvuudet 2: pinnan alta

 Ruutua ja raitaa, musta tussi on työväline jokaiselle joka hakee teräviä yksityiskohtia. Siinä ne vaatimattomat mutta riittävät lähtökohtani 80-luvulla kun myin kuvia taskurahahintaan Helsingin Sanomien nuorisopalstalle. Niitä piirtelin huoneessani miltei kaiket vapaa-ajat ja odotin aina lauantai-aamua kun lehti kolahtaisi postiluukusta. Tänään oma luominen on ehkä - poistumassa? Pieni pyyntö vain jonnekin avaruuteen ja kuva syntyy parissa sekunnissa. Vieläkin olen epäröivällä kannalla...

Uudet ulottuvuudet?

 

Mitä mieltä olet AI-kuvatuotannosta? Mielestäni parasta siinä on tuloksen odotus, ja eka kerralla tekstini tulkinnasta tuli tällainen. 

Huurretta ja rapinaa

 

 

 

Näkyykö niitä jo?
Raparperin taimia?
Silmuja, aavistus vihertävää?

Kevättalvi, julma ja ahne
pakottaa kalpeita ituja maasta.

Minä tyytyisin vielä vaikka
kuihtuneiden tulppaanien kauneuteen.

Luettua, saksittua

 

Monet löysivät vihreän oksan.
Minä en. Minä en.
Suvivirteen kun sadat yhtyy,
minä vaikenen.

Yhä harhailen hakien puuta,
sitä humisevaa.
Ja jos se on siemen vasta,
voin odottaa.

Teksti: Galleria, Leena Krohn & Riitta Nelimarkka

Kuva:   oma kollaasi

Kuuntele tulppaania

 

Ei tulppaani ole hiljainen.

Ensimmäinen aavistus keväästä on kun kantaa kotiin ihanasti natisevan
tulppaanikimpun jossa vasta nuput. Tulppaani puhuu! Juttuseuraksi voi tietenkin
hakea koivunoksia ja mustikanvarpuja, samalla saa happihypyn luonnossa.
Tai sitten vain antaa tulppaanien olla perheen keskipisteenä ja kerätä kehut.

Varret alkavat kasvaa pituutta, kumartuvat maljakon reunojen yli sinne tänne,
pudottavat terälehtiä ja ... syntyy uusi taideteos! Loppuun asti tulppaani
kannustaa elämää...