Koulut ja PISA

Suomen ja Ruotsin koulujen PISA‑romahdus ei ole tilastokäyrä – se on yhteiskunnallinen hälytysmerkki.

Suomessa PISA‑tulosten lasku on herättänyt kiivasta keskustelua. Osa julkisesta puheesta on pyrkinyt selittämään heikentymistä maahanmuuton määrällä.

Vai ovatko ongelmat rakenteellisia?

Oppimistulosten laskutrendi jatkuu kaikissa aineissa. Motivaation hiipuminen ja koulun merkityksen heikkeneminen näkyvät oppilaiden asenteissa. Koulujen resurssipaineet ja opettajapula nakertavat arjen laatua.

Suomen vahvuus, tasa-arvoinen koulu, on alkanut rakoilla. Se ei romahda yhdestä syystä, vaan hitaasta kulumisesta.

Ruotsissa PISA‑tulosten heikkeneminen on johtanut aivan toisenlaiseen selityskamppailuun. Poliittinen keskustelu on keskittynyt kahteen syylliseen:

Lasten ajankäyttö sosiaalisessa mediassa - sen väitetään heikentävän keskittymiskykyä, lukutaitoa ja koulumotivaatiota.

Yksityisten koulujen voittohimo. Kritiikki kohdistuu järjestelmään, jossa koulut voivat tuottaa voittoa ja kilpailla oppilaista. Poliitikkojen mukaan tämä on luonut kannustimen panostaa markkinointiin, ei opetuksen laatuun.

Ruotsin keskustelu on vähemmän oppimistutkimukseen nojaavaa ja enemmän järjestelmäkritiikkiä: koulutus on politisoitunut, ja PISA toimii argumenttina puolesta tai vastaan. Sitä paitsi Ruotsissa on meneillään vaaliviikko, ja puolueet sättivät kuumeisesti toisiaan. Koska Ruotsi ei ole demokraattinen maa, maahanmuuttajista ei sovi puhua tämänkaltaisessa tilanteessa.

Kaksi maata, yksi ongelma

Suomen ja Ruotsin PISA‑kriisi näyttää samalta taulukossa, mutta ei todellisuudessa.

Molemmissa maissa PISA‑tulokset ovat kuitenkin vain oire. Ne kertovat koulusta, joka ei enää kohtaa nuoria samalla tavalla kuin ennen – ei siksi, että nuoret olisivat muuttuneet, vaan siksi, että maailma heidän ympärillään on muuttunut nopeammin kuin koulut.

Tulokset eivät kerro vain oppilaista. Ne kertovat yhteiskunnasta, joka on menettänyt otettaan siitä, mikä koulussa on olennaista: rauha oppia, kyky keskittyä, opettajan työrauha ja järjestelmä, joka palkitsee laadusta, ei selityksistä.

Suomi ja Ruotsi katsovat samaan peiliin mutta näkevät eri syyllisen. Peili ei valehtele, mutta se ei myöskään korjaa mitään.

 

Arvoseteleitä

 

Pääsinkö eroon banaanikärpäsistä?

Yli sata kävijää on tähän mennessä lukenut postaukseni banaanikärpäsistä, joten haluan kertoa miten kävi kamppailussa niitä vastaan.

En päässyt eroon. Otusten armeija ei ole niin valtava kuin kuvassa, mutta ongelma tuntuu tällä hetkellä ylipääsemättömältä. Kuin taistelisi äärimmäisen älykästä vihollista vastaan.

Olen tehnyt ansoja lasipurkkeihin. Pohjalle balsamiviinietikkaa. Päälle muovikalvo tai paperitötterö minkä kärki ei saa ulottua nesteeseen asti. Tiiviisti teippiä purkin reunojen ja tötterön ympäri niin etteivät hyönteiset voi paeta sitä tietä. Niille riittää ihmissilmälle näkymätön aukko vapauteen.

Hammastikulla rei’itetty muovikalvo purkin päällä toimi tötteröä paremmin. Paljon kaatuneita sotureita lillui nesteessä. Mutta vieläkin enemmän tuoksun hurmaamia utelijoita kiipeili purkin ulkopuolella ja lehahti sitten tiehensä. Olivat jo kylläisiä, eikä janottanutkaan.

Paperitötterö sitten? Mikä menestys, ajattelin ensimmäisenä iltana. Purkin sisällä säntäili lauma kärpäsiä! Mutta aamulla kaikki olivat kadonneet jäljettömiin. Ne olivat sittenkin osanneet lentää ulos tötterön pohjassa olevasta lyijykynän kokoisesta reiästä mikä oli tarkoitettu vain sisäänmenoksi. Selvästi insinöörikansaa.

Alussa ravasin keittiössä katselemassa apajaani mikä kiinnosti enemmän kuin telkkari. Vielä en luovu ansoista, mutta niiden lisäksi olen aloittanut saneerausvaiheen. Tyhjentänyt ja pessyt alakaapin, jossa roskikset "säilytetään". Puhdistanut jäteastiat kauttaaltaan, sillä muovipussi tai kansi ei riitä lähestulkoonkaan suojaksi. Olen päättänyt lopettaa kompostorimateriaalin keräämisen omaan pussiin. Kaikki menee nyt talousjätteisiin jotka vien ulos hyvin usein. Hankaan tiskipöytää ja muita pintoja puhtaaksi ja kuivaksi. Yhtäkään vesiläiskää tai ruoan murusta ei saa löytyä mistään. Poistan kosteat pesusienet ja liinat. Astiat menevät heti kuivina kaappeihin. Hedelmät tiiviisti suljettuihin purkkeihin tai jääkaappiin (kaikkia hedelmiähän ei voi sinne tunkea, banaanikin katsoo minua vähän loukkaantuneena). Kastelen huonekasvit vain alalautaselta (hm, nestettä kertyy) - mullan pinnan on oltava täysin kuiva.

Mitään kosteaa ei saisi olla esillä keittiössä, mutta se on käytännössä yhtä helppoa kuin kieltää sadesää. On nimittäin olemassa viemäri. Sekin on puhdistettava perusteellisesti. Banaanikärpäset rakastavat muhia viemärin pimeydessä, kosteuden lisäksi siellä on varmaan kaikenlaista muutakin houkuttelevaa ja tuoksu on vastustamaton.

Odotan kärpästen häviämistä yhtä hartaasti kuin Ruotsin valtiopäivävaalien ohimenoa ja lupausten katoamista 13. syyskuuta. Yäk.

P.S.

Pölynimuri ilman suukappaletta, miksi kokeilin vasta nyt? 90% otuksista katosi heti.

  

"Suhtaudumme asiaan vakavasti"

Olipa kerran onnellinen maa, joka suorastaan kuhisi avoimia työpaikkoja. Virkamiesten mukaan se oli hieman kiusallista. Mutta valtion hallitus oli niin osallistava ja kaikkia huomioiva, että se tunsi vastuun tasapainottaa tilanne. Kielikanta oli vihdoinkin niin kattava, että uusin puolue myönsi jättimäisen määrärahan Valmenna ja Mätsää -projektille, koska mikään ei edistä uusien ihmisten työllistämistä niin kuin trendikäs hanke.

Työvoimaministeeriö sijoitti rahat kahdeksaankymmeneen välittömästi pystytettävään palveluntuottajayritykseen, joiden tehtävänä oli neuvoa TE-toimistoa ja johdattaa maan kymmenentuhatta tai kaksisataatuhatta mamu-vaimoa työelämään. Tarkka lukumäärä ei ollut tiedossa, ei myöskään missä he olivat tai olivatko lainkaan, mutta virkamiehet vakuuttivat että toimistojen maantieteellinen tiheys oli hallinnollisesti riittävä.

Lehdistö seurasi salaa kehitystä ja ihmetteli. Toimistojen ovet kävivät ahkerasti, mutta asiakkaat näyttivät koostuvan pelkästään miehistä. Hämmentävää - olihan kyse työpaikoista vaimoille. Toimistojen edustajat matkustivat Lontooseen, ja kahden vuorokauden palaverin jälkeen he antoivat sieltä yhteisen lausunnon. Kysymyksessä oli hallinnollinen ilmiö. Virallinen termi sille että kukaan ei tiennyt mitä oli tekeillä.

Miespuoliset kävijät ilmoittivat toimistoille, että heidän jokainen vaimonsa tuli rekisteröidä työnhakijaksi, mutta olisi äärimmäisen toivottavaa etteivät nämä saisi työpaikkaa. Vaimot eivät voineet poistua asunnosta ilman miespuolista sukulaista, ja jos he sopimuksesta huolimatta menisivät töihin, palkka olisi maksettava molemmille koska miehen oli seurattava mukana.

Toimistojen mielestä tämä kuulosti monimutkaiselta, vaatisi tilastointia ja olisi ollut aivan liian innovatiivista. Ne myönsivät sen sijaan kummallekin työttömyysetuuden, perustoimeentulotuen ja täydentävän päivärahan koska se oli nopeampi vaihtoehto. Ja jotta tasa-arvo toteutuisi edes lomakkeissa, jokaiseen toimistoon palkattiin naispuoliset virkamiehet. Heidän tehtävänsä oli tukea niitä vaimoja, joita ei koskaan nähty mutta jotka olivat erittäin aktiivisia Valmenna ja Mätsää -projektissa.

Onnellisessa maassa asiat etenivät. Työnhakijat lisääntyivät, projektit paisuivat, ja lopulta kaikki olivat niin työllistettyjä byrokratian kanssa, ettei ehditty enää miettiä, oliko kukaan oikeasti töissä tai olemassa. Ja koska kaikki näyttivät kiireisiltä, kukaan ei halunnut kysyä.

Ruotsissa media uutisoi seuraavasti (syyskuu 2,  2026):

Yksityiset työvalmentajat, jotka saavat korvausta Ruotsin työvoimatoimistolta, ovat valmiita auttamaan miehiä kontrolloimaan vaimojaan, käy ilmi SVT Nyheter Skånen ja Uppdrag granskningin tekemästä selvityksestä.

Toimittajat ovat yhteyden ottaneet 72 toimistoon piilokameran avulla ja esiintyneet miehenä, joka ei halua vaimonsa työskentelevän, osallistuvan aktiviteetteihin tai tapaavan muita miehiä. Selvityksen mukaan 33 toimistossa henkilökunta oli valmis suostumaan johonkin osaan tästä järjestelystä.

Useat yritykset ovat käynnistäneet sisäisiä tutkintoja. Työvoimatoimisto aikoo seurata selvitystä, kertoo pääjohtaja Maria Hemström Hemmingsson.

 

 

 

Eroon banaanikärpäsistä?

Nyt on meidän, banaanikärpästen viisaan suvun, juhla-aika. Kypsiä hedelmiä tarjolla ihmisten keittiöissä. Mutta toverit, malttakaa hieman. Ylikypsistä tulee todellista jumalten nektaria! Hieman hiprakassa viinin tai samppanjan jälkeen kelpaa mennä kosteaan kukkamultaan muhimaan neitosten kanssa. Absolutisteille löytyy sieltäkin vesipisara.

Keittiössä kestit jatkuvat yötäpäivää. Huhu kulkee, nenä aistii taivaallisen hajuveden, ja vieraita riittää. Niitä on jonossa verhoissa, kaapin ovissa, kahvinkeittimen päällä ja lattialampun varressa. En osu niihin, pienet pahukset aistivat ilmanpaineen muutoksen kun käteni lähestyy, ja lehahtavat hyvissä ajoin pois parempaan paikkaan muutamaa senttiä kauempana.

Olen kerännyt poistoniksejä verkosta. Menestyksen takaavia? En tiedä.

1. Tyhjennä tiskipöytä, poista murut, tahrat ja vesiläiskät, ja pidä sitten kaikki tasot kuivina ilman esillä olevaa tiskiä vaikka se oli puhdaskin. Kyllä se edes haiskahtaa ravinnolle.
2. Vie jätteet ulos joka päivä. Puhdista jäteastiat ja niiden ympäristö.
3. Tee ansa. Sekoita maljaan, lasiin tai muovipurkkiin viinietikkaa, mehua, vettä, sokeria ja pari tippaa tiskiainetta (se poistaa pintajännityksen ja on siis hyvin tärkeä osa). Peitä astia tiukasti talousmuovilla ja tee siihen vaikka hammastikulla reikiä mistä banaanikärpäset pääsevät sisään. Ne eivät löydä ulos vaan hukkuvat.
5. Pidä ruukkukasvien multa päältä kuivana nin että munat ja toukat kuolevat. Kastele kasveja alustalta.

6. Säilytä hedelmät vakuumissa pakkauksessa(?) tai jääkaapissa (???).

Olen kokeillut mehuansaa, ja kärpäsiä todella keräytyy purkkiin muovikelmun alle. Mutta eivät ne mene maistelemaan herkkuseosta eivätkä lillu kuolleina nesteessä. Juoksentelevat vain edestakaisin ansan seinämillä - kunnes kyllästyvät ja katoavat, samaa tietä kuin tulivatkin. No, voinhan viedä purkin ajoissa ulos tyhjennettäväksi.

Seuraavaksi tuumin poistaa kärpäsiä pölynimurilla ilman suukappaletta. Ainakin aikuiset lähtevät. Mutta on tärkeää viedä myös imurin pussi heti pois, sillä sen pimeys on oivallinen paikka lisääntyä, tai poiskin sieltä pääsee vaikka heti.

Tai sitten annan kärpästen vain olla. Häviväthän ne aikanaan.

 

Jäljet

 

Kalliolla sanamme pistelevät
kuin männynneulaset

pian niistä on koossa meille
muurahaiskeko

ja vikapistoista muistona
miljoona reikää sielussa

Hanna Helena

Silmukoita

.. eikä valmista sukan osaa tule riiputtaa, ties mitä tapahtuu.