Toukokuun viimeinen askel

Toukokuun viimeinen, mikä päättyy tänään? Alkaako mitään?

Jatkuuko vain kaikki luullakseni kesken jäänyt?

Sitä miettiessäni todellisuus ehtii ohitse ja katoaa korttelin taakse. Se unohtaa kadulle vanhan salkun jossa taatusti ei ole mitään arkista.

Ainoastaan tuulenpuuska, joka karkaa kun avaan vetoketjun.

Kirjoittamaton loppu, huolellisesti taiteltuna neljään vaihtoehtoon. Loppu mihin?

En uskalla nostaa laukkua, varjo ei suostu liikkumaan. Se katsoo, puhuu.

“Minä olen se hetki, jonka ohitit. Mutta minä en ole vielä ohitse.”

Sitten se astuu itse takaisin laukkuun, sulkee vetoketjun ja katoaa pimeyteen.

Jäljelle jää tuulenpuuska, joka ei enää mahdu minnekään sillä nyt on kesäkuu!

.