Minullakin oli kerran käteni, elävä tarinani
joka ulottui latvasta meheviin juuriin
olisit tullut tervehtimään minua silloin
kertomaan omat oksasi, päämääräsi
sillä kaikki eloon päin kasvava on osa luontoa
- olemattoman pieni tosin.
Ehkä kertomuksesi ei olisi ollut tärkeä
kenties et edes tiedä mitä sanoja sanoitte
silloin toisillenne hiljaa kuiskutellen
sillä joskus puhuessaan
saattaa kuulla vieraan äänen.
Ei sellaista tarvitse pelätä
ei se ole mitenkään mutkikasta
se on kuin mikä päivä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti