Olisinpa oma kissani ja nukahtaisin heti kun unettaa,
missä pehmeässä paikassa vain, mieluiten kuitenkin piilossa
häiritsijöiltä. Mutta mistä sen tietää mitä ongelmia valveilla
liikkuu kissani ajatuksissa. On suittava turkki, teroitettava
kynnet, pyydystettävä makupala, oksennettava karvapallo,
jahdattava lankakerää, istuttava emännän sylissä -
ei ihme että lepo vie nelijalkaisen ystäväni unten maille heti
sen suljettua silmänsä.
Mutta miksi minä en nukahda kun pitäisi, väsyttäähän
minuakin. Missä piilee tuntematon salaisuus?
Kaikkihan me elämme kahdessa maailmassa, valveuden ja unen.
Mutta aika ei aina jakaudu oikeudenmukaisesti näiden tilojen
kesken. Mitä tehdä kun uni ei kertakaikkiaan tule?
Luulen että me unettomuudesta kärsivät tunnemme niksit joita
mediat tulvivat kyllästymiseen asti. Vähemmän kuitenkin on
käsitelty asentoitumistamme unettomuuteen. Huolestuttaa,
väsyttää, emme toimi päivittäisessä elämässämme. Seuraava
yö alkaa pelottaa jo illalla. Pitääkö unettomuus hyväksyä
kun on todenut kaikki mekaaniset ja synteettiset "apuvälineet"
tehottomiksi eikä halua turvautua reseptirohtoihin loppuiäkseen
- mikä jo sinänsä voi olla ahdistava ja unta torjuva ajatus?
Haluaisin muuttaa ajattelutapaani niin ettei unettomuudesta tule
tehdyksi liian isoa ilmiötä. Mitä unettomuus todella merkitsee?
Miksi se valtaa ajatusmaailman ja hallitsee elämääni? Haluaisin löytää
keinon ystävystyä unettomuuteni kanssa sen sijaan että jatkaisin samaa
kamppailua kerta toisensa jälkeen. Myöntää sen olemassaolon mutta
myös vakuuttaa itselleni että en saa pitää sitä hallitsevana osana
ajatusmaailmaani.
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi mikäli kamppailet saman
ongelman kanssa. Oletko saanut apua, tunnetko asiaa analysoivaa
kirjallisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti