"Suhtaudumme asiaan vakavasti"

Olipa kerran onnellinen maa, joka suorastaan kuhisi avoimia työpaikkoja. Virkamiesten mukaan se oli hieman kiusallista. Mutta valtion hallitus oli niin osallistava ja kaikkia huomioiva, että se tunsi vastuun tasapainottaa tilanne. Kielikanta oli vihdoinkin niin kattava, että uusin puolue myönsi jättimäisen määrärahan Valmenna ja Mätsää -projektille, koska mikään ei edistä uusien ihmisten työllistämistä niin kuin trendikäs hanke.

Työvoimaministeeriö sijoitti rahat kahdeksaankymmeneen välittömästi pystytettävään palveluntuottajayritykseen, joiden tehtävänä oli neuvoa TE-toimistoa ja johdattaa maan kymmenentuhatta tai kaksisataatuhatta mamu-vaimoa työelämään. Tarkka lukumäärä ei ollut tiedossa, ei myöskään missä he olivat tai olivatko lainkaan, mutta virkamiehet vakuuttivat että toimistojen maantieteellinen tiheys oli hallinnollisesti riittävä.

Lehdistö seurasi salaa kehitystä ja ihmetteli. Toimistojen ovet kävivät ahkerasti, mutta asiakkaat näyttivät koostuvan pelkästään miehistä. Hämmentävää - olihan kyse työpaikoista vaimoille. Toimistojen edustajat matkustivat Lontooseen, ja kahden vuorokauden palaverin jälkeen he antoivat sieltä yhteisen lausunnon. Kysymyksessä oli hallinnollinen ilmiö. Virallinen termi sille että kukaan ei tiennyt mitä oli tekeillä.

Miespuoliset kävijät ilmoittivat toimistoille, että heidän jokainen vaimonsa tuli rekisteröidä työnhakijaksi, mutta olisi äärimmäisen toivottavaa etteivät nämä saisi työpaikkaa. Vaimot eivät voineet poistua asunnosta ilman miespuolista sukulaista, ja jos he sopimuksesta huolimatta menisivät töihin, palkka olisi maksettava molemmille koska miehen oli seurattava mukana.

Toimistojen mielestä tämä kuulosti monimutkaiselta, vaatisi tilastointia ja olisi ollut aivan liian innovatiivista. Ne myönsivät sen sijaan kummallekin työttömyysetuuden, perustoimeentulotuen ja täydentävän päivärahan koska se oli nopeampi vaihtoehto. Ja jotta tasa-arvo toteutuisi edes lomakkeissa, jokaiseen toimistoon palkattiin naispuoliset virkamiehet. Heidän tehtävänsä oli tukea niitä vaimoja, joita ei koskaan nähty mutta jotka olivat erittäin aktiivisia Valmenna ja Mätsää -projektissa.

Onnellisessa maassa asiat etenivät. Työnhakijat lisääntyivät, projektit paisuivat, ja lopulta kaikki olivat niin työllistettyjä byrokratian kanssa, ettei ehditty enää miettiä, oliko kukaan oikeasti töissä tai olemassa. Ja koska kaikki näyttivät kiireisiltä, kukaan ei halunnut kysyä.

Ruotsissa media uutisoi seuraavasti (syyskuu 2,  2026):

Yksityiset työvalmentajat, jotka saavat korvausta Ruotsin työvoimatoimistolta, ovat valmiita auttamaan miehiä kontrolloimaan vaimojaan, käy ilmi SVT Nyheter Skånen ja Uppdrag granskningin tekemästä selvityksestä.

Toimittajat ovat yhteyden ottaneet 72 toimistoon piilokameran avulla ja esiintyneet miehenä, joka ei halua vaimonsa työskentelevän, osallistuvan aktiviteetteihin tai tapaavan muita miehiä. Selvityksen mukaan 33 toimistossa henkilökunta oli valmis suostumaan johonkin osaan tästä järjestelystä.

Useat yritykset ovat käynnistäneet sisäisiä tutkintoja. Työvoimatoimisto aikoo seurata selvitystä, kertoo pääjohtaja Maria Hemström Hemmingsson.