perjantai 29. maaliskuuta 2013

Muorin pääsiäinen torpassa

Velimies, nyt jo hieman kumarainen ja kasvoillaan uurteita kantava,  oli siis vihdoinkin palannut kotikylään ja se oli muorille pääsiäisen suuri ennalta arvaamaton tapahtuma, vaikka korppi oli yrittänyt häntä vihjata tulevasta. Pimeys oli yllättänyt Väinö-veljen matkalla muorin luo juuri kun kylätie oli muuttunut metsäpoluksi, ja hän ei löytänyt näin monen vuoden poissaolon jälkeen enää suorinta tietä torpalle. Niinpä hän oli päättänyt yöpyä vanhassa kalamajassa, ovi näytti olevan lukitsematon. Uni oli ollut kovin katkonaista, seinähirsistä kuului rapinaa ja kylmä maaliskuinen tuuli puhalsi kynnyslankkujen välistä suoraan pieneen harmaaseen huoneeseen. - Mutta nyt oltiin muorin torpalla, ja he olivat jo ehtineet yhdessä noutaa hänen tavaransa kalamajalta.


Ilta kului Väinön kertoessa leppoisasti seikkailuistaan maailman merillä. Aallotar oli kutsunut häntä jo nuorena poikana vapaille aavoille ulapoille, ja kutsuun ei voinut olla vastaamatta.


Sitten muori oli ottanut pestin merikapteenin kotona. Teki viikkosiivot, pesi pyykit, talvisinkin kun oli vietävä vaatteet purolle ja käsin hangattava jääkylmässä vedessä. Joskus Kapteeni oli ollut kotona ja kertonut ihmeellisiä tarinoita toisesta maailmasta, ja muori oli kuunnellut silmät suurina ja pannut kaikki tarinat tarkasti muistiin. Väinö-velikin olin näin tutustunut Kapteeniin ja siitä kasvoi elinikäinen ystävyys. Vieläkin muori muisti Kapteenin ihmeellisen kauniin kodin, ja vieläkin häntä kutsuttiin kyläläisten kesken Kapteenskan Kotiavuksi!


Voi, oli se sitten kaunis sinisen sävyinen koti, täynnä toinen toistaan ihmeellisimpiä esineitä - koristeltua porsliinia, tauluja joissa mahtavat höyrylaivat ja purjealukset uhmasivat korkeaa aallokkoa ja navakkaa tuulta, kullanhohtoisia kynttelikköjä, värikkäin silkkilangoin kirjailtuja tyynyjä, nahkakantisia kirjoja... Muori tarkasteli oman torppansa seiniä, kuluneita huonekaluja ja poimuille kuurattuja räsymattojaan. Mutta hän viihtyi ja tunnelma oli kotoinen tässä pikku tuvassa. Nyt oli tuuli kääntynyt pohjoiseen, sen hän näki kuivuneesta hauenvonkaleesta, koska se oli kääntänyt pyrstönsä toiseen ilmansuuntaan katosta riippuvassa koukussaan.

Illalla muori ei oikein saanut unta, kääntelehti vain punaraitaisella muhkuraisella olkipatjallaan ja yhtäkkiä viimeisetkin unenrippeet katosivat silmistä. Hän ponnahti ylös sängystä, työnsi jalkansa jo vinoon kuluneisiin harmaaruutuisiin  huopatohveleihin ja vetäisi ohuen hiirenharmaan lettinsä ojennukseen. "Paketti!" hän ajatteli toruen mielessään itseään - kuinka hän oli voinut unohtaa ystävälliseltä Neula-Brittalta viikolla saamansa lahjapaketin?


Kamarista kuuului Väinö-veljen tasainen kuorsaus. Siellä se varmaankin uneksi satamakievareista ja maailmanmatkoistaan myrskytuulten vinkuessa laivan mastoissa. Muori hiipi hissukseen tupakeittiöön. Kuu valaisi koko pienen huoneen ja lattialankut loistivat melkein aavemaisen sinisinä pyöreänpullean taivaanlampun kajossa. Avaamaton paketti oli siellä,  äitivainaan kapiokirstun päällä, samassa paikassa minne hän oli sen varovasti asettanut ompelijan luota tultuaan. Päivä oli ollut pitkä ja paketti unohtunut. Nyt muori oli utelias ja alkoi varovasti avata naruja.

Mitä ruskeaan paperiin kääritty lahjapaketti sisälsi? Muori tunnisteli sitä. Se oli pehmyt eikä painanut kovin paljoa. Voi sitä kilttiä Brittaa, nyt hänenkin pitäisi ottaa mukaan tuliaisia ensi käynnille, muori ajatteli huolestuneena. Ehkä Väinön kapistuksista löytyisi jotakin mukavaa jos veli vain suostuisi?

Kerronpa paketin sisällön sinulle vasta myöhemmin kun Väinökin ensin herää ja juodaan aamukahvit!

5 kommenttia:

  1. Ihana tarina. No nythän sekin nimen synty selvisi. Ja kuvitus on kuin puoli ruokaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Funchis, kiva kun olet palannut maisemiin ;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä osaat tarinan kerronnan ja kuvituksen! Hienoa! Mitä teet jutuille ja korteille.? Teetkö niistä kirjan?

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos, minähän tulen kohtapian niin ylpeäksi että glooria mennä poksahtaa katon läpi yläkertaan! Varsinkin kun koulussa en edes osannut kirjoittaa ainetta vaan jätin open ja itseni kauhuksi usein tyhjät paperit.Tallennan kuvat ja tekstit, saa nähdä mitä niistä voisi tulla. Mutta tarina jatkuu vielä tovin blogissani...

    VastaaPoista
  5. aivan ihanaa luettavaa:) ja upeita kuvia silmänruokana!! Mitähän jännää se neula britta on lahjaksi keksinyt? Jotain erikoista se varmaan on!!
    minäkin olin äidinkielessä opettajan kauhu kun en mitään osannut mutta onneksi oli opettaja tosi ymmärtäväinen!
    Tosi taitava olet tyhjistä papereista huolimatta!!
    täällä minä vaan turinoin vaikka aijoin olla monta päivää hiljaa:)) tulin vaan hakemaan pähkinöitä muttei voinut olla lukematta kun huomasin jatkoa tulleen:)) kiitos Hanna helena mukavasta lukuhetkestä:) tarja.o

    VastaaPoista