Mitä sitten, onko sillä väliä?

 

Mediva huomasi eräänä iltana istuvansa tietokoneen ääressä sormet näppäimistöllä, mutta mitään ei tullut ulos. Ei ainuttakaan virkettä, ei edes puolikasta ajatusta. Blogi oli ennen ollut hänen pakopaikkansa, mutta nyt se tuntui kuin pieneltä laatikolta, jonka seinät olivat tulleet liian lähelle.

Kaikki muut bloggaajat näyttivät kirjoittavan innostuneina samoista asioista kuin jonkun sensaation keksijät, ja olivat jatkuvasti top-listalla: puutarhasta, ruoanlaitosta, sisustuksesta, meikkituotteista ja muodista. Aiheista, jotka olivat toki ihan mukavia, mutta eivät enää herättäneet hänessä kipinää. Hän ei halunnut kertoa, miten tomaatit olivat tänä vuonna kasvaneet tai mikä sävy huulipunassa oli täydellinen arkeen. Hän ei edes käyttänyt huulipunaa arjessa. Ja mitä merkitystä oli sillä minkä väriseksi keittiön seinä maalattiin?

“Onko elämässä oikeasti vain tätä”, Mediva mietti ja nojasi taaksepäin tuolissaan. “Vai olenko minä vain liian vanha?”

Hän oli keski-ikäinen, mutta ei tuntenut itseään vanhaksi. Silti blogimaailma tuntui kuiskivan, että hänen ikäisensä naisen pitäisi kirjoittaa mummoblogia, jossa esitellään virkattuja pannunalusia ja raparperipiirakan salaisia reseptejä. Lapsenlapsien touhuja. Mutta hän ei virkannut. Eikä hänellä ollut raparperia eikä jälkeläisiä.

Hän halusi kirjoittaa jostain muusta. Jostain, mikä tuntui oikealta hänen maailmassaan.

Ehkä hän voisi kirjoittaa siitä, miltä tuntuu aloittaa uusi harrastus viisikymppisenä, kun kaikki muut näyttivät taitavan kaiken jo paljon varhemmin. Tai siitä, miten vaikeaa on löytää ystäviä aikuisena, kun elämä on täynnä velvollisuuksia ja aikatauluja tai voimien puutetta. Tai siitä, miten pelottavaa mutta vapauttavaa on huomata, ettei tarvitse todellakaan miellyttää ketään. Kuka välittäisi lukea sellaista tekstiä?

Hän voisi kirjoittaa siitä, että joskus elämä tuntuu oudolta välitilalta: ei nuori, ei vanha, mutta täynnä tarinoita, joita kukaan ei kerro.

Mediva hymyili. Ehkä juuri se oli hänen aiheensa. Ei puutarha, ei talon remontointi, ei kirppislöydöt, painonpudotus, sisustus tai meikit. Ei edes viikon vihanneslaatikko.

Vaan elämä itse – sellaisena kuin se oikeasti on, ilman filttereitä ja ilman pakkoa olla “oikeanlainen”.

Hän avasi uuden luonnoksen ja kirjoitti otsikon:

“Mitä muuta on olemassa?”