Yli sata kävijää on tähän mennessä lukenut postaukseni banaanikärpäsistä, joten haluan kertoa miten kävi kamppailussa niitä vastaan.
En päässyt eroon. Otusten armeija ei ole niin valtava kuin kuvassa, mutta ongelma tuntuu tällä hetkellä
ylipääsemättömältä. Kuin taistelisi äärimmäisen älykästä vihollista vastaan.
Olen tehnyt ansoja lasipurkkeihin. Pohjalle balsamiviinietikkaa. Päälle muovikalvo tai paperitötterö minkä kärki ei saa ulottua nesteeseen asti. Tiiviisti teippiä purkin reunojen ja tötterön ympäri niin etteivät hyönteiset voi paeta sitä tietä. Niille riittää ihmissilmälle näkymätön aukko vapauteen.
Hammastikulla rei’itetty muovikalvo purkin päällä toimi tötteröä paremmin. Paljon kaatuneita
sotureita lillui nesteessä. Mutta vieläkin enemmän tuoksun hurmaamia utelijoita kiipeili purkin ulkopuolella ja lehahti sitten tiehensä. Olivat jo kylläisiä, eikä janottanutkaan.
Paperitötterö sitten? Mikä menestys, ajattelin ensimmäisenä iltana. Purkin sisällä säntäili lauma kärpäsiä! Mutta aamulla kaikki olivat
kadonneet jäljettömiin. Ne olivat sittenkin osanneet lentää ulos tötterön
pohjassa olevasta lyijykynän kokoisesta reiästä mikä oli tarkoitettu vain sisäänmenoksi. Selvästi insinöörikansaa.
Alussa ravasin keittiössä katselemassa apajaani mikä kiinnosti enemmän kuin telkkari. Vielä en luovu ansoista, mutta niiden lisäksi olen aloittanut saneerausvaiheen. Tyhjentänyt ja pessyt alakaapin, jossa roskikset "säilytetään". Puhdistanut jäteastiat kauttaaltaan,
sillä muovipussi tai kansi ei riitä lähestulkoonkaan suojaksi. Olen päättänyt lopettaa kompostorimateriaalin
keräämisen omaan pussiin. Kaikki menee nyt talousjätteisiin jotka vien ulos hyvin
usein. Hankaan tiskipöytää ja muita pintoja puhtaaksi ja kuivaksi. Yhtäkään vesiläiskää tai ruoan murusta ei saa
löytyä mistään. Poistan kosteat pesusienet ja liinat. Astiat menevät heti kuivina
kaappeihin. Hedelmät tiiviisti suljettuihin purkkeihin tai jääkaappiin (kaikkia
hedelmiähän ei voi sinne tunkea, banaanikin katsoo minua vähän loukkaantuneena). Kastelen huonekasvit vain alalautaselta (hm, nestettä kertyy) - mullan pinnan on oltava täysin kuiva.
Mitään kosteaa ei
saisi olla esillä keittiössä, mutta se on käytännössä yhtä helppoa kuin kieltää
sadesää. On nimittäin olemassa viemäri. Sekin on puhdistettava perusteellisesti. Banaanikärpäset rakastavat muhia
viemärin pimeydessä, kosteuden lisäksi siellä on varmaan kaikenlaista muutakin houkuttelevaa ja tuoksu on vastustamaton.
Odotan kärpästen häviämistä yhtä hartaasti kuin Ruotsin valtiopäivävaalien ohimenoa ja lupausten katoamista 13. syyskuuta. Yäk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti