Mitä kirjeessä?

Vuosien mittaan olen tallentanut vihkooni kuvia jotka jotenkin puhuttelevat mielikuvitusta tai ovat vaan kauniita katsella. Tässä yksi niistä.

Tämä kuva houkuttelee tarinoimaan, kertomaan pieniä asioita arjesta. Tänään tuli mieleeni eräs niistä:

"Iäkkään äitini lippaassa on vuosikausia ollut valkoinen kirjekuori, minulle tarkoitettu. Äiti on kirjoittanut tarkasti suljetun kuoren päälle kauniilla koukeroisella käsialallaan vain kaksi sanaa:

Ei vielä.

Nyt äidin hentoinen käsi ei enää jaksa kirjoittaa eikä kieli taivu tuottamaan ymmärrettävää puhetta, mutta toivon hartaasti että kirje saa olla avaamattomana tallessa vielä pitkän aikaa."

Ainon arvoitushaasteeseen 5

"Toruu, näyttää, opettaa sanomatta sanaakaan" - mikä se on? No sehän voisi vaikka olla oma armas ukkoni kaikkitietäväiseni jos sille tuulelle sattuu? Silloin on paras vaan hiipiä ovesta ulos roskapussin kanssa,  rikkaruohoja kitkemään tai lähteä ystävättäreni K:n luokse tuulettumaan.

Minulla on kaksi oikeaakin arvausta: AAPINEN tai SANANLASKU.

Kesäneiti ratkaisukortti

Ainon arvoitukseen "Kesäneiti lumihattu" en keksinyt oikeaa vastausta joka oli NIITTYVILLA. Mmm, tästä sanasta tykkään, se muistuttaa kesästä ja tuntuu mukavan pehmeältä, ja oiva ratkaisu arvoitukseen!
Niittyvilloja en ole nähnyt luonnossa enää pitkään aikaan joten anteeksi mikäli ne eivät kortistani tunnistu!
Voisikohan niitä poimia maljakkoon jos sattuisi kohdalle.

No, nämä atc-korttini lähtivät Funchikselle. Ylimpänä arvuuttelu (Lumihattu-jäätelö) ja alinna ratkaisu:

Kuutamokuu

"Vihdoinkin" ajattelen sisimässäni minä, syysihminen, ja nautin samalla kaikesta mitä juuri tämä kausi tarjoaa. Päivät ovat vielä aurinkoisia ja helle porottaa ruohomaton portaiden edestä keltaiseksi. Meidän eläkeläisten myöhäiset aamukahvit nautitaan luumupuun alla varjossa. Sanomalehteä tutkitaan kiireettömästi, sitten laitetaan valmiiksi rantakassit ja lähdetään merelle uimaan.

Illat ovat jo pimentyneet ja mielessäni alkavat hurista kaikenlaiset syksyn suunnitelmat. Odottelen myös tuloksia, sanomia eri taholta. Jo alkukesästä lähetin muutamaan kustantamoon runokokoelmani ja mitä siellä sitten päätetäänkin niin joka tapauksessa ovat luvanneet ilmoittaa ennen talvea. Sen lisäksi olen nikkaroinut kilpailuja, visaisia tehtäviä, ja ajattelin kääntyä muutaman aikakauslehden puoleen - jospa vaikka olisivat kiinnostuneet?

Kesken kaiken arki muistuttaa itsestään. Pumppu hajosi. Ollaan ilman juoksevaa vettä pahimpana hellekautena. Juomavesi naapureilta, puutarhalle sadevettä sinisestä tynnyristä. Astianpesuvesi keitetään, ja järvivesi hemmottelee pitkän päivän jälkeen sinne pulahtajaa. Miltähän mahtaakaan tuntua kun seuraavan kerran hanasta tulee ihan oikeaa vettä?

Mullasta taiotut

Taitaa olla ihan ensimmäinen sesonki kun kotipuutarha kiittää meitä kitkijöitä, lannoittajia, myllertäjiä, kimalaisia ja mehiläisiä, salaisia suojelijoita ja hyviä haltijattaria tällaisella runsauden loistolla! Sanattomana ihailen päivittäistä väriloistoa, paitsi että vähän pitää toki käydä kehaisemassa tutuille ja käskeä pullakahville jos eivät muuten ymmärrä kulkea tästä ohitse.

Kesäneiti lumihattu, Ainon arvoitukseen 4

Houkutteleva aihe! Tuumiskelen voisiko tämä olla jäätelötötterö, pursivene valkeinen purjeineen, kesäinen pilvenhattara, juhannusmorsian huntuineen, päivänkakkara? Retiisi tai purjo?

Päädyin herkutteluun mansikoilla joissa lumihattuna kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä. Kun en osannut valita näistä kaikkein makoisinta niin tekaisin kortit molemmista:

"Neiti Sommersethin mansikkahetki" (oma piirros)

"Tyyni tilasi Kesäneiti-houkutuksen vaniljajäätelöllä"
(oma piirros ja tausta vaatemainoksesta)

Ratkaisukorttini Ainon arvoitukseen 3

"Leipoo riepoo kääntää vääntää..."

Enpä osannut arvata mikä se on, mutta sitten tulla tupsahti Ainolta tällainen leppoisa ratkaisukortti. Oikea vastaus oli siis hieroja, ja Ainon kortin alla voit nähdä tekemäni ratkaisukuvan jonka postitin Ainolle.

Mikäs tässä ollessa...