Syksyllä puutarhasi
on hiljainen, mutta ei koskaan tyhjä. Jokainen lehti, varjo ja kivenkolo
kantaa menneisyyttään.
Pidä huolta taimistasi ennen talvea.
Älä kuitenkaan enää kumarru liian syvälle niiden lomaan! Siellä missä juuret
kietoutuvat toisiinsa voit kohdata pikkuruisen patsaan. Niin kävi minulle.
Kivinen käsi makasi puoliksi
maan uumenissa kuin olisi odottanut minua. Kun nostin sen ylös, maa tuntui
hetken kevyemmältä ja luonto ympärilläni pysähtyi kuuntelemaan. Sattuma tai lupaus?
Onnea, ehkä varoitus. Mutta nyt patsas on minun, ja sen kylmä paino
kämmenessäni muistuttaa, että jokainen löytö kantaa mukanaan tarinan, jota ei
vielä ole kerrottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti