Kesän juhlaa vielä hetki

Juhannuspäivän ilta, mittumaari. Taivas on synkän sininen etelässä päin ja puiden lehdet suhisevat tulevaa sadetta. Tänään kokkailimme keittiössä espanjalaisen paellan! Itse pyydystettyjä simpukoita ja Kattegatin merestä löytämiämme ostereita. Kauppahallin katkaravut. Sokeriherneet, kanansiivet. Mustekalaa. Huh! Ihmettelenpä kuinka olisin suhtautunut tällaiseen ateriaan silloin kun monet vuosikymmenet sitten saavuin tänne Ruotsin länsirannikolle - Pohjoiskarjalan piirakoilla herkutellut ja sittemmin Pohjanmaan rannikon kautta tänne päätynyt supisuomalainen. Monet vuodet kauhistelin noita katkarapujen mustana törröttäviä silmiä.

Juhannusjuhlan kunniaksi korkkasimme siihen mukaan yhden viimeisistä omista viinipulloistamme. Nyt uskollinen luumupuumme, ikivanhus Viktooria, elää ehkä vain tämän kesän yli. Mutta voimme edes nauttia siperialaisen viiniköynnöksen kauneudesta iltalampun syttyessä (kuva näpsätty tunti sitten):

Krolli-lilja ryhtyi muuten kukkimaan juuri nyt kesän kunniaksi ja ilahduin siitä kovasti monen vuoden uurastuksen jälkeen!

Tällaista meidän mikromaailmaamme kuuluu juuri nyt. Hyvästit juhannus - hejdå, midsommar!

Jutunjuurta

Joskus juttumme ovat kuin sahanpurua, niin kauan on yhdessä jauhettu asioita

... mutta mitä sillä väliä, aina ne lämpöiset sanat vaan kummasti tukevat meitä vieläkin pysymään pystyssä

Kesäistä juhannusta teille kaikille!

Ne vähän hienommat

Lapsena kun nenänpää juuri ja juuri ylettyi pöydän reunaan en saanut lähestyä näitä hienon hentoja kahvikuppeja, ja harvoin ne otettiin kaapista esiin yllätysvieraillekaan. Nyt puolen vuosisadan jälkeen on liian myöhäistä kysellä tämän kauniin astiaston tarinaa, kertojat ovat poissa.

Tänään nämä kupit ja lautaset kököttävät yksinään ja ikävystyneinä keittiön hyllyllä, tyhjentyvässä asunnossa, kaukaisessa kaupungissa. Muistelevatkohan ne joskus menneitä kesäpäiviä jolloin kuistin suurelle pöydälle asetettiin tätini kirjoma pellavaliina, mummon loihtima mansikkatäytekakku ja uunilämpöiset kanelipullat, ja kekkerit voivat alkaa!

Taalainmaalle

Hupsis! Tulla tupsahti onnittelukorttitilaus kuusikymppiselle. Onneksi arkistoon oli kertynyt roimasti materiaalia, joten tällainen kollaasi niistä syntyi.

Aidanseivästaimet?

Kataja, se hyvä puu.. Siitä tehdyt aidanseipäät kestävät kuulemma miehen iän.

Tänään napsasin kahdesta pihapiirin katajasta latvapistokkaat - osuva nimi näille tappuraisille piikkipensaan aluille.

Jatkoa seuraa mutta pitänee olla sitkeä kuin kataja, kärsivällinen.

Tämän päivän ajatus

Ihailen ja arvostan sinua joka jaksat päivästä toiseen, auttaaksesi lähimmäistä jolta voimat hiipuvat. Ehkä autettavasi ei aina onnistu sanoin ilmaisemaan kuinka paljon merkitset hänelle. Voimia sinulle!

Tavallinen tiistai

Vihdoinkin siistittiin ruohokenttä ja todettiin että onpa taas sammalta joka neliöllä, mutta vihreätähän sekin on. Metsäkyyhkyspari rakentaa pesää lähikoivuun. Pian herkutellaan raparperilla!