tiistai 15. toukokuuta 2012

Ateljeessa ahkerointia

Sateinen päivä. Mutta aurinko kurkkasi sen verran puolenpäivän maissa että saimme keittiössä idätetyt Princess-perunamukulat maahan. Tila ei ole suuren suuri, 57 kappaletta mahtui rikkaruohoista puhdistettuun penkkiin. - No hyvin niin! Nyt on taas hieman aikaa ahkeroida kuvien kanssa ateljeessani, mikä tarkoittaa puolta ruokapöytää, toisen puoliskon valtaa avomiehen tietokoneprojekti. Sopu sijaa antaa, mutta ei toki samanaikaisesti. Aamu on melkein aina meikäläisen ihka omaa hetkeä! Mies kuorsatkoon vielä hyvän tovin ja kissa olkoon pihapientareella.

Viimeiset aamuhetket olen viettänyt ATC-korttien parissa. Aika yllätys, koko käsite oli nimittäin tuntematon minulle vielä muutama viikko sitten kunnes aloin tutustua toinen toistaan ihastuttavampiin täydellisiin taideteoksiin blogisivuilla. Tunnen itseni tosin melko riittämättömäksi näiden ATC-käsitteiden ja materiaalien parissa! En ole ymmärtänyt hankkia rusetteja, nastoja, liimattavia 3D-koristeita (niillä on kai toinen nimi, pounch tai jotakin sellaista), pitsinauhoja, leimasimia, kiiltopuuteria, enkelinkuvia... Minulle aloittelijana riittävät vanhat kuvalehdet, terävät sakset ja liimapuikko. Enhän edes tiedä milloin kiinnostukseni lopahtaa ja hurahdan johonkin muuhun askartelusuuntaan! Ihmettelen sitä paitsi miksi ATC-kortteja "ei saa myydä" vaan pelkästään vaihtaa. - ?

Tässä ensimmäiset terveiset aateecee-ateljeestani, ole hyvä! Olen kiitollinen kaikesta feedbackista! Pidätkö näistä vai menivätkö ne aivan pieleen? Olisipa mukava tietää löytääkö tämä uusi sivuni lukijoita lainkaan!

Kivaa kevään tuloa, ja inspiraation iloa!




torstai 12. huhtikuuta 2012

Irti laiturista

Tiedän, en osaa kutoa kangasta enkä rakentaa taloa. En omista teknisiä kykyjä, ja tuntuu kurjasti siltä että meikäläinen on juuttunut ikuisiksi ajoiksi tähän bloggailun starttiviivalle - minä joka jo henkisesti olin ripustanut sekä vuosien takaiset että en-vielä-mutta-pian-maalamani taulut, saksimani toinen toistaan värikkäämmät kollaasit ja innolla räpsäyttämäni valokuvat kaiken kansan näkyville tuosta vain nappia painamalla!

Mutta sitkeyteni ei tunne käsitettä luovuta heti. Antaa sen henkisen siemenen unelmoida ja itää mullanpöpperössä, pian nähdään  mitä aarteita auringonsäteet houkuttelevát päivänvaloon. Kevät saapuu ja ruohomatto uneksii jo paljaiden jalkojen kutituksesta.

Työn iloa, elämisen ja olemisen iloa, jyvän löytämisen iloa!