torstai 29. joulukuuta 2016
Metsän kutsu
Mikä leijui äänettömästi taivaalta? Kullankeltainen hapertunut lehti, vuoden viimeinen käpristynyt vanhus. Ihan kuin olisi kertonut: älä sinäkään rynnistä elämän läpi pelkästään ulkonäköösi tuijottaen. Laskeudu pehmeästi, anna tuulen hyväillä kasvojasi ja kuule kuinka metsä kutsuu sinutkin lehtien virvelötanssiin.
maanantai 26. joulukuuta 2016
Vihdoinkin?
Tänäkin armon vuonna, Tapaninpäivän iltana tasan kello kahdeksan, Herra Gyllenfågel kiittää kylläisenä Kotiapua ja Rouva Puolisoa joulunpyhien erittäin onnistuneesta luotailusta satamaan. Hän vaatii saman tien että juhla-ajan steariinikynttilät sammutetaan viimeistään nyt, ja kristallikoristeet kääritään talteen sametinpunaisiin rasioihinsa ennen arjen saapumista.
perjantai 23. joulukuuta 2016
Hämyinen aatonaatto
Joulukuinen kylmän sinertävä kuutamo heittää valoviirun ovenraosta lautalattian poikki. Se ei yllä rukin polkimelle asti, ei hiljenneen kehdon jalaksiin eikä isännän veistämän sillipytyn haljenneeseen kylkeen. Mutta sileäksi poljetun oksaisen laudan pintaa se matelee hitaasti eteenpäin kuin kalliolle kaatunut maito, valuu lankun rakoihin, paljastaa varjoista syvät uurteet. Pinnalla uinuu koskematon pöly.
Raskas ovi ei ole auennut vuosiin, kuunsäde on ainoa vieras joka on sisälle päässyt. Eikä ole vieraita toivottukaan. Aika on hiipinyt hyljätyn tuvan ohi. Metsäjäniskin tuntee itsensä ei-toivotuksi, kääntyy pois, ei tule toiste.
Mutta luonto ihan selvästi odottaa tänäkin vuonna jotakin tapahtuvaksi. Ensilumen kristallijuhlaa, joulun aikaa?
(Tämä kaunis teksti on peräisin Funchalilta, vuosia sitten ja nyt hieman muunneltuna. Kiitos Funchal!)
Rauhallista Joulua!
maanantai 12. joulukuuta 2016
Valon juhlaa
Ei valkoista mekkoa eikä kynttiläkruunua kutreilla, mutta voisikohan kuitenkin olla Sankta Lucia huomisen juhlapäivän kunniaksi?
maanantai 7. marraskuuta 2016
Vivela, sientela
Espanjan syksyn lämpimät muistot hehkuttavat pohjoisen pimeää, ja piristiväthän ne siellä keittiömme nurkkaustakin tässä asetelmassa.
Flamencotanssija löytyi supermercadon korttitelineestä, meren asukkien kuoret poimittiin lähirannan hiekasta, punaruutuinen keittiöpyyhe ja silkkiruusu hankittiin kiinalaisesta kaupasta eurolla.
Vivela, sientela - elä ja aisti!
Allaolevan kortin idea syntyi sekin Espanjasta - punainen leninki puhutteli minua välittömästi sikäläisen lehden sivuilta ja päätyi nyt kotosalla tämmöiseen tekeleeseen. Siinä oli työn iloa!
Flamencotanssija löytyi supermercadon korttitelineestä, meren asukkien kuoret poimittiin lähirannan hiekasta, punaruutuinen keittiöpyyhe ja silkkiruusu hankittiin kiinalaisesta kaupasta eurolla.
Vivela, sientela - elä ja aisti!
Allaolevan kortin idea syntyi sekin Espanjasta - punainen leninki puhutteli minua välittömästi sikäläisen lehden sivuilta ja päätyi nyt kotosalla tämmöiseen tekeleeseen. Siinä oli työn iloa!
maanantai 8. elokuuta 2016
Sanojen paloja
Sadepäivänä on mukava katsella aarrelaatikoita. Nytkin löytyi kätköistäni keltainen vihko, vuosien takaa. Kenenkähän tekstiä olin siihen liimannut, en muista:
Kiitos kun saavuit
yksinäisyyden läpi
ja lausuit sanan.
Ovi lehahti auki.
Huoneissa laulaa tuuli.
Kortissani ovesta on saapunut ruusumadame onnittelemaan päivän sankaria...
Kiitos kun saavuit
yksinäisyyden läpi
ja lausuit sanan.
Ovi lehahti auki.
Huoneissa laulaa tuuli.
Kortissani ovesta on saapunut ruusumadame onnittelemaan päivän sankaria...
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Lantaa ja sarjakuvia
Vihdoinkin tosi torppaviikko. Nukuin ullakolla, kärpäset surisivat ikkunassa josta avautui satumainen näkymä kauas peltojen yli. Vesi kannettava kaivosta ja ulkohuusi ampiaisten miehittämä. Voiko lehmänlanta tuoksua?
Saapumispäivämme kunniaksi naapurinavetan lehmä-äiti punnersi maailmaan uuden poikasen, vastasyntynyt vasikka pikimusta. Olipa meillä ihmettelemistä maaseudun maailmanmenossa.
Ai niin ne sarjakuvat. Tapasin kaltaiseni sielun, kuvatarinoiden teosta haaveilevan. Lopultakin joku joka ei kumonnut unelmiani toteamalla että maailma on jo täynnä kuvia. Ehkä onnistuimme rohkaisemaan toisiamme ja lupasimme sekä rehellistä kritiikkiä että uusia vinkkejä. Katsotaan!
Saapumispäivämme kunniaksi naapurinavetan lehmä-äiti punnersi maailmaan uuden poikasen, vastasyntynyt vasikka pikimusta. Olipa meillä ihmettelemistä maaseudun maailmanmenossa.
Ai niin ne sarjakuvat. Tapasin kaltaiseni sielun, kuvatarinoiden teosta haaveilevan. Lopultakin joku joka ei kumonnut unelmiani toteamalla että maailma on jo täynnä kuvia. Ehkä onnistuimme rohkaisemaan toisiamme ja lupasimme sekä rehellistä kritiikkiä että uusia vinkkejä. Katsotaan!
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Kesäpukuinen herra
Lisa Larssonin keramiikasta on hauska sommitella kuvia, varsinkin kun taiteilijarouva antoi siihen luvan niin kauan kun en tee kauppaa korteillani. Toivon että sinäkin tykkäät!
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Kesän juhlaa vielä hetki
Juhannuspäivän ilta, mittumaari. Taivas on synkän sininen etelässä päin ja puiden lehdet suhisevat tulevaa sadetta. Tänään kokkailimme keittiössä espanjalaisen paellan! Itse pyydystettyjä simpukoita ja Kattegatin merestä löytämiämme ostereita. Kauppahallin katkaravut. Sokeriherneet, kanansiivet. Mustekalaa. Huh! Ihmettelenpä kuinka olisin suhtautunut tällaiseen ateriaan silloin kun monet vuosikymmenet sitten saavuin tänne Ruotsin länsirannikolle - Pohjoiskarjalan piirakoilla herkutellut ja sittemmin Pohjanmaan rannikon kautta tänne päätynyt supisuomalainen. Monet vuodet kauhistelin noita katkarapujen mustana törröttäviä silmiä.
Juhannusjuhlan kunniaksi korkkasimme siihen mukaan yhden viimeisistä omista viinipulloistamme. Nyt uskollinen luumupuumme, ikivanhus Viktooria, elää ehkä vain tämän kesän yli. Mutta voimme edes nauttia siperialaisen viiniköynnöksen kauneudesta iltalampun syttyessä (kuva näpsätty tunti sitten):
Krolli-lilja ryhtyi muuten kukkimaan juuri nyt kesän kunniaksi ja ilahduin siitä kovasti monen vuoden uurastuksen jälkeen!
Tällaista meidän mikromaailmaamme kuuluu juuri nyt. Hyvästit juhannus - hejdå, midsommar!
Juhannusjuhlan kunniaksi korkkasimme siihen mukaan yhden viimeisistä omista viinipulloistamme. Nyt uskollinen luumupuumme, ikivanhus Viktooria, elää ehkä vain tämän kesän yli. Mutta voimme edes nauttia siperialaisen viiniköynnöksen kauneudesta iltalampun syttyessä (kuva näpsätty tunti sitten):
Krolli-lilja ryhtyi muuten kukkimaan juuri nyt kesän kunniaksi ja ilahduin siitä kovasti monen vuoden uurastuksen jälkeen!
Tällaista meidän mikromaailmaamme kuuluu juuri nyt. Hyvästit juhannus - hejdå, midsommar!
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Jutunjuurta
Joskus juttumme ovat kuin sahanpurua, niin kauan on yhdessä jauhettu asioita
... mutta mitä sillä väliä, aina ne lämpöiset sanat vaan kummasti tukevat meitä vieläkin pysymään pystyssä
Kesäistä juhannusta teille kaikille!
... mutta mitä sillä väliä, aina ne lämpöiset sanat vaan kummasti tukevat meitä vieläkin pysymään pystyssä
Kesäistä juhannusta teille kaikille!
torstai 9. kesäkuuta 2016
Ne vähän hienommat
Lapsena kun nenänpää juuri ja juuri ylettyi pöydän reunaan en saanut lähestyä näitä hienon hentoja kahvikuppeja, ja harvoin ne otettiin kaapista esiin yllätysvieraillekaan. Nyt puolen vuosisadan jälkeen on liian myöhäistä kysellä tämän kauniin astiaston tarinaa, kertojat ovat poissa.
Tänään nämä kupit ja lautaset kököttävät yksinään ja ikävystyneinä keittiön hyllyllä, tyhjentyvässä asunnossa, kaukaisessa kaupungissa. Muistelevatkohan ne joskus menneitä kesäpäiviä jolloin kuistin suurelle pöydälle asetettiin tätini kirjoma pellavaliina, mummon loihtima mansikkatäytekakku ja uunilämpöiset kanelipullat, ja kekkerit voivat alkaa!
Tänään nämä kupit ja lautaset kököttävät yksinään ja ikävystyneinä keittiön hyllyllä, tyhjentyvässä asunnossa, kaukaisessa kaupungissa. Muistelevatkohan ne joskus menneitä kesäpäiviä jolloin kuistin suurelle pöydälle asetettiin tätini kirjoma pellavaliina, mummon loihtima mansikkatäytekakku ja uunilämpöiset kanelipullat, ja kekkerit voivat alkaa!
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Taalainmaalle
Hupsis! Tulla tupsahti onnittelukorttitilaus kuusikymppiselle. Onneksi arkistoon oli kertynyt roimasti materiaalia, joten tällainen kollaasi niistä syntyi.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Aidanseivästaimet?
Kataja, se hyvä puu.. Siitä tehdyt aidanseipäät kestävät kuulemma miehen iän.
Tänään napsasin kahdesta pihapiirin katajasta latvapistokkaat - osuva nimi näille tappuraisille piikkipensaan aluille.
Jatkoa seuraa mutta pitänee olla sitkeä kuin kataja, kärsivällinen.
Tänään napsasin kahdesta pihapiirin katajasta latvapistokkaat - osuva nimi näille tappuraisille piikkipensaan aluille.
Jatkoa seuraa mutta pitänee olla sitkeä kuin kataja, kärsivällinen.
torstai 19. toukokuuta 2016
Tämän päivän ajatus
Ihailen ja arvostan sinua joka jaksat päivästä toiseen, auttaaksesi lähimmäistä jolta voimat hiipuvat. Ehkä autettavasi ei aina onnistu sanoin ilmaisemaan kuinka paljon merkitset hänelle. Voimia sinulle!
tiistai 17. toukokuuta 2016
Tavallinen tiistai
Vihdoinkin siistittiin ruohokenttä ja todettiin että onpa taas sammalta joka neliöllä, mutta vihreätähän sekin on. Metsäkyyhkyspari rakentaa pesää lähikoivuun. Pian herkutellaan raparperilla!
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
Pohjolan kaktus
Heleätä helluntaita!
Tässä minä istuskelen keittiön rappusilla ja tirkistelen kiireettömänä taivaankantta.
Ylhäällä sinessä peltilinnut näköjään ovat kiitäneet nokka kohti etelää, itää, länttä. Minä sen sijaan pohdin tässä maankamaralla kahvikuppini kera paljon paikallisempaa arvoitusta: miksi on mahdotonta löytää luonnosta pieniä katajantaimia?
Kataja, pohjolan kaktus, vanhan kansan hyvä puu jolla on kauneimmat haltijat suojaamassa sekä pihapiiriä että ympäristöä. Ei meidän katajapensaista tule tuhatvuotisia vaan ne ovat alkaneet ränsistyä, rumentua ja kuivua kokoon, ja nyt haluan varmistaa niille seuraajia kunhan vain keksisin konstit.
Huomenna etsin tuoreet latvapistokkaat - katsotaan kuinka käy!
Tässä minä istuskelen keittiön rappusilla ja tirkistelen kiireettömänä taivaankantta.
Ylhäällä sinessä peltilinnut näköjään ovat kiitäneet nokka kohti etelää, itää, länttä. Minä sen sijaan pohdin tässä maankamaralla kahvikuppini kera paljon paikallisempaa arvoitusta: miksi on mahdotonta löytää luonnosta pieniä katajantaimia?
Kataja, pohjolan kaktus, vanhan kansan hyvä puu jolla on kauneimmat haltijat suojaamassa sekä pihapiiriä että ympäristöä. Ei meidän katajapensaista tule tuhatvuotisia vaan ne ovat alkaneet ränsistyä, rumentua ja kuivua kokoon, ja nyt haluan varmistaa niille seuraajia kunhan vain keksisin konstit.
Huomenna etsin tuoreet latvapistokkaat - katsotaan kuinka käy!
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Kevättä komerossa
Vappuaattona kevät pidättelee henkeään: mitä päälle?
Valitsetpa villaa tai höyhentä, silkkiä tai sifonkia...
... uutta tai vanhaa....
... muista hymyillä ystävällisesti keväälle, olla onnellinen sen tuomisista ja kuunnella.
Sillä keväällä on sinulle yksi neuvo: valo ei mene koskaan muodista.
Valoisaa vappua sinulle, lukijani!
Valitsetpa villaa tai höyhentä, silkkiä tai sifonkia...
... uutta tai vanhaa....
... muista hymyillä ystävällisesti keväälle, olla onnellinen sen tuomisista ja kuunnella.
Sillä keväällä on sinulle yksi neuvo: valo ei mene koskaan muodista.
Valoisaa vappua sinulle, lukijani!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Leskenlehti oikuttelee
On olemassa ovelia ihmisiä ja ovelia taimia. Yritäpä vaikka istuttaa leskenlehtiä! Tänä vuonna kylvetään auringonkukkia, ne tottelevat puutarhuria.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Totta ja satua
Neiti Narsissi, lasitaiteilija, ei nöyrry luonnon edessä vaan peilailee itseään kevätikkunaan - ja ihmeitä tapahtuu näin pienistä elementeistä huolimatta...
Yön haltijan huurteinen henkäys laitatti
kajalia silmään
Kolottaa kohmeloisia jäseniä,
valkoista hienohelmaa
Puut kuin juhlahöyhenet,
silloin täytyy pukeutua
pikkumustaan
Laske lahjojasi, huolesi haudaten!
Kiitos Kaisa inspiraatiosta!
Yön haltijan huurteinen henkäys laitatti
kajalia silmään
Kolottaa kohmeloisia jäseniä,
valkoista hienohelmaa
Puut kuin juhlahöyhenet,
silloin täytyy pukeutua
pikkumustaan
Laske lahjojasi, huolesi haudaten!
Kiitos Kaisa inspiraatiosta!
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Luonto puhuttelee
... mutta valkoisessa mekossani aina yhtä muodikas. Toisin kuin nuo...
... nuppuserkut.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Pitkäperjantai
Kissa pitää kynsin kiinni auringonläikästä
keittiön räsymatolla
kiireettömän pitkäperjantain aamuna.
Sukii turkin juhlakuntoon, kiertyy kerälle
hännänpää viuhtoen omia teitään.
Jään minäkin siihen siksi aikaa
kun sädekaari kattaa työpöydän.
Nyt on pitkä päivä tehdä affirmaatiot.
Paatti rannassa vielä maalaamatta
sen alla pesii pian orava.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Iloista pääsiäistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)