lauantai 29. joulukuuta 2018

Kun aallot loppuivat




















Päivästä oli tullut yötön. Tämä muutos ei mitenkään johtunut
auringon- tai kuunsäteiden luomasta valon runsaudesta, sillä
allakka näytti joulun ja uudenvuoden välistä hämärää viikkoa.
Sekä ihmiset että taivaankappaleet olivat kalpeita, ja korkeat
kuuset metsässä väsähtäneitä valkoisen pitsipeiton alla.

Ilmiö alkoi sinä iltana kun aallot ja laineet loppuivat. Merenlahden
oli peittänyt peilikirkas ensijää. Ja ilman laineiden kotoista loiskintaa
rantakiviin pastori Kolmas Kustaa Tusina ei kerta kaikkiaan osaisi
nukkua. Häneltä olivat kadonneet yöt ja yöunet.

Siksi pastori purjehti nyt aluksellaan aamusta iltaan edestakaisin,
pitääkseen meren avoimena aalloille.

Rouva Ingeborg Tusinalle ilmiö aiheutti toisenlaisen huolen. Avoimena
vellova merivesi toi hänen puutarhaansa lempeän kosteaa leutoutta, ja
hänen pistokkaista kasvattamansa ruusulepotuoli oli yllättäen puhjennut
täyteen kukkaan.

Mutta nyt oli siis keskitalvi, ja vasta monen kuukauden kuluttua rouva
voisi istuttaa tuoliin ystävyyden versomaan. Pastorin tulisi tietää paremmin,
ei saisi käydä muuttelemaan Äiti Luonnon suunnitelmia tällä tavalla.

Sen pituinen tämä tarina. Hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulurauhaa
















Varhaislapsuuteni asuin syrjäkylällä
samassa talossa pienten lasten opinahjo.

Pyhien ajaksi suljettiin koulu
minusta se oli surullisen hiljainen joulu.

torstai 20. joulukuuta 2018

Tinahopeaa


































Ei sellaista aarretta löydy
- höyhenen unelmaa vaan .

Tänään joulukuun tyyni meri
edes jotakin tehdäkseen
tökkii hereille pienenpientä aaltoa

pilvestä saapunut lumikristalli
kutittaa sen kohmeloista selkää
mutta pelkästään lokkia naurattaa.

Laineenpoikanen pujahtaa
piiloon hopeisen pinnan alle

sieltä sen tarina ei enää nouse
tähän hiljenneeseen iltaan

mutta huomenna jo sen löydät
uudelta aaltopituudelta



sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulun alla kuultua
























Pikkutyttö isänsä kanssa kaupassa. Isä pitelee kädessään askartelulaatikkoa.

Isä: "Jos ostetaan tämä niin sinun täytyy sitten myös piirtää".

Tyttö: "Äiti sen saa tehdä".

Isä: "Äiti!? Ei äidillä ole aikaa. Hän haluaa istua yhdessä ystävättäriensä kanssa".

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Garbo Kakkosen liitto

























Katsele peilikuvaamme
ollaan täällä kehystettyinä
kuin nuo kaksi kuivunutta taulua

rinnakkain riippuvaiset
näkymättömistä koukuista
mutta emme toisistamme.

Tauluilla vapaasti valitut kehykset
liittomme puitteet sitä vastoin
lainsäädännön sanelemat.

Kaikella taiteella
omat kohtalonsa
rajoituksensa