maanantai 29. huhtikuuta 2013

Funchiksen merikortit

Meressä ja merellä on aina sitä jotakin, ihan niinkuin Funchiksen korteissa. Ajatelkaas että tuon komean pojan sain omakseni vaihtona vai olikohan bonuksena? Kiitos kauniista korteista ja lisukkeista Funchis - upeita!



Nyörikenkä alimmassa kortissa on tosi hauska, samoin aukosta näkyvä maisema. Pieneen tilaan olet saanut paljon katsottavaa ja nuuhkis, eikös se tervattujen veneenpohjien tuoksu tunnukin nenässä? Lokki, tiira, köysiä, kalalootia, ulapalla purjeet nostettu. Onkohan siinä sivussa morsian kukkakimpun kanssa odottelemassa kipparia kotiin? Harmi että skanneri ei tee oikeutta kolmiulotteiselle kortille.



Muorin aarre

Väinö-veli viipyi aamupäivän omilla teillään ja muori sai tilaisuuden miettiä rauhassa, nyt kun hän oli sytyttänyt hellapuut ja kantanut kahviveden ulkosalta. Oli tarve tienata ylimääräistä. Sininen kretonkileninki pitäisi heti vapun jälkeen käydä sovittamassa ja korvata Neula-Britalle työ. Muori oli syksyllä kutonut räsymaton, mutta se oli mennyt kartanon rouvalle maksuna voipaketista. Selkääkin kolotti nyt enemmän, ei jaksanut lähteä kaupanmyyjän taloon kangaspuille. Josko olisi matonkuteitakaan tarpeeksi vielä. A vot, nyt oli keksittävä muu ratkaisu. Muori ryysti kahvia asetilta ja mietti. Mitähän jos yrittäisi myydä kauhan tai punavihreän seinäraanun? Veljen tuomat Amerikan silkkikukat menisivät varmasti kaupaksi kylällä, mutta uskaltaisiko hän Väinöltä? Muorin muut esineet olivat vanhoja ja rikkinäisiä, nuo kauniit maitolasitkin säröillä. Villahuivi oli täynnä koin syömiä.


Mutta muorilla oli vuosikymmenien salaisuus. Isävainaan kuoleman jälkeen hän oli huolellisesti hoivannut Kultapalloa josta kukaan muu ei tiennyt. Tämän ainoan aarteensa hän oli kätkenyt hiirenloukkuun ullakon nurkkalaudan alle.Heti huomenissa hän kapuaisi ylös vintille tarkistamaan että Kultapallo oli tallella. Vähän muoria kuitenkin pelotti kun tiesi että kattohirsissä asusteli vanha musta lepakko. Pitäisi Väinön tulla mukaan, vaiko sittenkään...?

Pyöräilyä

Oikeassa olit, Funchis! Mukavaa että polkupyörät on jo otettu esille. Tässä se viime sesongilta tuttu pari mennä viilettää taas kevätauringossa (ja iltamyöhään majataloa etsimässä).
Iloista vappua!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suolaiset tyrskyt (Kihivas)

Kihivaksen tämän sunnuntain haaste oli niin merenvihreä että pakko on mukaan lähteä sinne aavalla ulapalle keinumaan! Kihivaksen pohjakuvaan olen liittänyt ottamiani valokuvia Hönön saaren kalastusmuseosta (alukset ukkoineen), lipeäkalaa kuivumassa (saaristomuseosta), lunnilintuja lehdestä ja nuo pikkuiset merimiehet nukkekirjasta.


Elämä pestäväksi, saksiruno




lauantai 27. huhtikuuta 2013

Torppa sekaisin

Torpan talvi on ollut pitkä, pimeä ja kalsea. Muori ei pitänyt myrskyistä. Kerrottiin että tuulessa oli salamyhkäistä voimaa: jos se äkkiä kääntyi ja juuri silloin sattui virnistämään niin sellainen ruma ilme tarttuisi loppuiäksi kasvoihin.

Mutta muitakin huolia oli ilmaantunut. Väinö-veli ei enää ahkeroinutkaan, ei korjannut huonekaluja eikä piitannut sekasotkusta joka ympäröi torpan asukkeja ahtaissa tiloissa. Kapteenskan Kotiapuna hyöriessään muori oli tottunut järjestykseen ja nyt häntä harmitti. Isäukko olisi kääntynyt haudassaan jos olisi kohdannyt tämän näyn istuessaan siinä pyhätamineissaan  keppiinsä nojaten. Eihän vaan velimies nyt jo ruvennut kaipaamaan takaisin merille?


Oli se veli tosin tuonut Amerikasta nuo kauniin punaiset silkkikukat, mutta niitä tässä sotkussa tuskin kehtasi kävijöille näyttää. Muori siivosi ja touhusi. Ettei vain tulisi kirppuja - ympäriinsä liihottelevat koit olivat jo aivan riittävä riesa. Tuo seinällä roikkuva nurin käännetty nahkakolttu pitäisi viedä ulos pakkaseen. Muori istahti hetkeksi muistelemaan ja silitteli koltun rosoista pintaa ja tunsi sisäänpäin käännetyn pehmeän turkiksen. Samanlaista vaatetta olivat käyttäneet sekä pojat että tytöt, ilman alushousuja, joten kylmä oli ollut ulkona leikkiessä. Mutta kolttu oli mainio kelkka, se päällä laskettiin talvisin mäkeä hurjaa vauhtia ja nauratti niin että paleleminen unohtui hetkeksi!

Muori huokaisi ja unelmoi kesästä. Silloin tulisi naapureita ja tavarankauppiaita metsäpolkua pitkin ja haastettaisiin kahvikupin äärellä...


Mutta juuri nyt odottivat sekä muori että kohmelosiipiset kärpäset lämpimämpää kevättä. Pääsisiköhän karja vappuna ulos laitumelle? Muori tonki ahkerasti viimesyksyisiä, kuivuneita lehtiä auringon lämmittämässä rinteessä. Hän halusi löytää kevään ensimmäisen valkovuokon! Kun söi sen niin säästyisi sairauksilta loppuvuoden. Vuokoista muori tekisi sitäpaitsi kääreitä kihtiä lievittämään ja sekottaisi sakean keitoksen jolla voisi poistaa auringon aiheuttamaa rumentavaa rusketusta.

Päivät pitenivät, ja Väinö-veli katosi yhä useammin omille teilleen, vaelluksille joista hän ei muorille paljoa kertonut.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Käkkyrä

Kihivas haastaa tällä viikolla kuvaamaan  "käkkyrää", ja löytyipä tällainen - tosin nimeltän Käkkärä - kun selailin jokseenkin vaatimatonta luontokuva-arkistoani. Kuvan otin toissasyksynä metsässä samoillessani.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kirstin kauniit

Blogiton Kirsti on uusin vaihtokaverini, ja juuri nyt iloitsen häneltä ensimmäisen kerran saamistani korteista. Tässä ne ovat, sanomattoman kauniit ja taidolla tehdyt. Punahattuinen daami on postikorttikokoa ja muut kaksi kaunotarta mahtuvat ATC:hen. Ruusun tuoksua, hohtavia helmiä, menneen ajan tunnelmaa...




Tuhannet kiitokset sinulle Kirsti, toivon että vaihdetaan jatkossakin.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vaihto Funchiksen kanssa

Pähkinä 3/2013 -haasteessa vaihdettiin vielä kortit, tällä kertaa Funchiksen kanssa joka lähetti minulle keväisen heleän kortin timantteineen. Viiksiniekka sinä paistattelee naamaansa kevätauringossa ja on tyytyväisen näköinen.-  Tyytyväinen olen minäkin. Kiitos Funchis! Alimpana oma korttini jonka lähetin vaihdossa.



Sarkahousut, saksiruno

Ihme juttu. Justiinsa kun ahkerasti pilkotut lehteni olivat päätymässä lopulliseen keräyspussiin kurkkasi sieltä Lukemattomien Rivien Runotar ja kuiskasi korvaani vihjeen. "Säästä Sanat Sanomista!" Niin että nyt ei enää leikellä lehdistä pelkästään kuvat vaan sakset siuhahtavat myös präntättyihin riveihin. Tänään löytyi tällaista sanomaa, toivottavasti tykkäät! Tätä juttua olikin mukava luoda ja tunsin itseni melkein runoilijaksi... Jännää oli myös että en voinut aavistaa tarinan suuntaa ja loppua ennenkuin pöydällä oli melkoinen kasa liuskoja. Taisin jäädä heti koukkuun!


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kaksi korttia (varatut)

Tänään korjattiin ja putsattiin ulko-oven kissanluukkua josta oli pudonnut magneetti niin että luukku läpätti puoliavoinna ja kevättuulet viuhahtivat raikkaina suoraan sisään. No tulihan tämä tärkeä juttu kuntoon ja kissavanhus ihmettelee nyt kun ruutukin on ilmiselvästi kirkastunut, tai olisiko vallan näkö parantunut? Mirrillä on nyt puhtoisin ikkuna koko talossa - kelpaa siitä tirkistellä nurmikolla tepastelevia siivekkäitä niinkuin parhaassa jännitysfilmissä konsanaan. Katsoa saa vaan ei koskea - mutta onneksi nuo eivät enää kiinnostakaan ateriamielessä meidän eläkeläismirriä jonka mielestä metsästys on ihan turhaa energiantuhlausta.

Samantien siinä touhutessa ja luukkua liimaillesa tuli valmiiksi kaksi atc-korttia lehtileikkeistä joten asetanpa ne heti ne tähän näkyviin vapaina vaihtoon. (No ei enää, ne ovat nyt varatut..) Takaisin toivoisin meriaiheista atc- tai neliökorttia. Mielellään ihan vaan tällaisia tavallisia lehdistä leikeltyjä ilman muita matskuja. Kortit lähtevät ensiksi ehtineelle, mutta saat valita vain yhden näistä:

                                                                    VARATTU Kirstille

                                                                  VARATTU Funchikselle

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kivikortti?

Tänään oli lopultakin aika siistiä tulevaa kukkapenkkiä. Poistaa viimevuotisia kasvijätteitä. Käpryisiä tamminlehtiä, risuja, tuntemattomiksi muuntuneita siemenkoteloita ja kuivuneita oksia, vieläkin pystyssä törröttäviä auringonkukan varsia. Sen lisäksi sieltä löytyikin ihan määrättömän paljon pikkukiviä, ehkä roudan pintaan nostamia tai lumenluojan jälkiä! Ja aamuyöstä oli käynyt peura jättämässä jalanjälkensä. Sitäpaitsi se oli popsinut ensimmäiset versovat tulppaaninlehdet; joitakin oli onneksi jäänyt kävijältä huomaamatta ja nyt siellä on hätäsuojana kanaverkot - ne hirveän rumat!

Kivistä puheenollen tulla poksahti mieleen uusi haaste. Olethan aina kaivannut tilaisuutta luoda kortti aiheesta KIVI, eikö näin?  Tässä ja nyt se on! Kaikki kiviaiheinen kelpaa - aina kivikaudesta ja Aleksis Kivestä graniittikallioon, talon kivijalkaan ja jalokiveen. No, välttämättä ei sappikiviä tai hammaskiveä tarvitse dokumentoida...

Tässä pari omaa korttiani aiheesta:

Ylimpään korttiini kuvasin viime kesänä rantakiven joka heijastuu matalaan veteen. Pohjana askarteluarkki. Perhonen liiteli vastaan aikakauslehden sivulla.


Tässä kortissa on pohjana askartelupaperia; kivet lehdistä leikeltyjä.

Aikaa saat ronskisti, vähintään siihen asti kun koivut ovat hiirenkorvalla (otan mielelläni havaintoja vastaan!). En rajoita aikaa päivämääräällä enkä edes lupaa muuta palkintoa kuin suuri tekijän kunnia! Linkitäthän kommentilla blogiini, olisi mukavaa saada jokunen vastaus!

Tämän  jälkeen onkin sitten vuorossa seuraava Pähkinä, siis joskus hiirenkorvien jälkeen...

P.S.
Meillä ilmestyi muuten tänään "lintuasemalle" iso punamahainen kaunis tikka! Oli hauska katsella keittiön ikkunasta kuinka se taiteili ylösalaisin talipallon kimpussa silläaikaa kun peippospari herkutteli lintulaudalla auringonkukkasiemenlounaalla. Punatulkutkin ilmestyivät paikalle. Tavallisesti meillä on käynyt vain talitinttejä ja hömppöjä, joten tällainen yllätysvieraiden parvi ilahduttaa ja saa meidät uskomaan että kevät on sekä poikkeuksellinen että hieman pidemmällä kuin Suomessa, vaikka eihän tässä hyöritä paljoakaan etelämpänä kuin naapurimaan väki Tanskan pohjoiskärjessä tuossa lähimpänä lännessä, meren takana.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kevätaurinko-vaihto

Maritan kanssa vaihdettiin "Pähkinä"-kortit jossa aiheena oli KEVÄTAURINKO. Kiitos Marita iloisesta kunkkukortistasi!

Olkaahan varuillanne, tulen teitä jatkossakin kiusamaan kovapintaisilla pähkinöillä...


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Torpan arkea

Vielä hiiviskelee pakkanen öisin torpan nurkilla, mutta vällyjen alla on lämmin muorin nukkua. Päivisin jo ryöpsähtää auringon valo akkunoista sisään ja herättää kankeasiipiset kärpäset eloon. On niin viihtyisää nyt kun Väinö-velikin on palannut takaisin monen vuoden jälkeen. Hän on muorille apuna, nikkaroi, korjailee vanhaa tupaa ja kuluneita huonekaluja. Joskus muoria ihan naurattaa kuinka velimies paikkailee tuolit ja hyllyt kuntoon, katsohan tuota pöydänjalkaakin!




Kylällä kulkee huhuja että Väinö on  tuonut matkoiltaan ihmeellisiä kalleuksia jotka hän oli vuosien mittaan löytänyt laivan hylyistä. Miehet olivat joukolla niitä noutaneet soutuveneillä rantaan. Siellä löydöt jaettiin yhtä moneen kasaan kuin aarteiden etsijöitä oli, ja siten jokainen sai oman osuutensa. Kultakelloja, tauluja, lasia, ruusukoristeista kahviporsliinia oikein Keisarin ajoilta, hopealusikoita... Mutta mihin Väinö on aarteensa kätkenyt? Naapureita on pistäytynyt torpalla, uteliaat katseet ovat kierrelleet ja tutkineet tuvan seinästä seinään, nurkasta nurkkaan.


Muori jopa saattoi nähdä unessa sellaisen utelijan tulevan ullakon portaita alas, ja kuinka vanha Kapteeni hätisti kutsumattoman kävijän ulos pihatantereelle. Joskus muori heräsi - oliko porrasaskelma kuitenkin narahtanut yön hiljaisuudessa? Mutta Kapteenihan ei ollut elänyt enää vuosikymmeniin, ja porstuan ovi oli tarkasti pantu hakaan ennen pimeän tuloa. Hiiret siellä varmasti olivat mekastaneet vintin rappusissa ja herättäneet muorin kesken makoisia unia.


Niin teki kevät kiirehtimättä tuloaan. Päivät pitenivät, mutta mustikanvarvut olivat tänä vuonna oudon ruskeita, ja metsälampi oli vielä paksun jään peitossa. Koululapset alkoivat olla kärsimättömiä, mutta vielä heidän piti tarpoa metsäpolkua monena aikaisena aamuna reppu selässä ennenkuin talvinen uurastus olisi ohi. Ja kyllä lapset pitivätkin sekä koulunopettajasta että kauniista kirjoistaan.


Kohtapian muorin onkin lähdettävä Neula-Britan luo sovittamaan sinistä kretonkileninkiään, ja tällä kertaa hän aikoo ottaa Väinö-veljen mukaan seuraksi. Saa sitten Väinö siellä ihmetellä silmät suurina  ompelijan kaunista taloa ja tavata muita  kyläläisiä.


Mutta se onkin sitten taas ihan eri tarina...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Viisi haastekorttia

Leilamumma toivoo kortteja aiheista Rakkaus, Keltaruusu, Unelmien unelmat, Pariisi ja Linnun laulua. Wow, mikä houkutteleva haaste! Tässä tulkintojani...






perjantai 12. huhtikuuta 2013

Linnut ja kuninkaalliset

Unohtui ihan laittaa esille tuo lehtisilppu, mutta taitaa olla ajankohtainen vieläkin. En edes huomannut aluksi että kuvaan ilmestyi kaksi kuninkaallista vilkuttamaan. Katselin nimittäin enemmän tuota hauskaa harakkaa kevätauringossa. Mutta - siinähän on sekä kottarainen, punatulkku että talitiainenkin. Meidän lintulaudalla, ruohomatolla ja luumupuussa oli tänä aamuna monta kävijää: neljä poikamies-punatulkkua, peippospari, yksinäinen kottarainen, kaksi harakkaa ja harvoin vieraileva metsäkyyhkynen. Tuo päivälehtemme muuten on Göteborgs-Posten, asummehan Ruotsin länsirannikolla.


Huhtikuu-haastekortti

Katot haihtuvat päämme päältä
ja seinät siirtyvät pois
Me katsomme kauas täältä
kuin allamme alppeja ois...

Kotilaiska  heitti haasteen Kailaksen runolla, pitää osallistua! Kortissani on narua, kangasta, sideharsoa ja lehtileikkeitä. Valitettavasti skanneri ei suostu tänään yhteistyöhön joten kuvasta tuli melko sumuinen.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Luonto ei valehtele

Voit tuntea itsesi kuolemattomaksi, hetken.
Nämä luonnon ajattomat jäljet kuvasin Vesijärven rannalla vuosi sitten, kun valo puolusti kevään tuloa ja luonto otti haasteen vastaan..



Pähkinä 3/2013 - ratkaisu

Pähkinävisassa 3/2013 kyseltiin josko tunnistat leivonnaiset seuraavista sanoista. Nämä ne herkut ovat:

a. Karppikatu = piparkakut
b. Keltaisen lasin vero = aleksanterinleivos
c. Olla vipu = voipulla
d. Pelu ärisi = ruisleipä
e. Keri ikitukka = tiikerikakku
f. Sipuli kasalla = laskiaispulla
g. Käyp kukka? = käpykakku
h. Risa miina = masariini
i. Koiraskekku = sokerikakku
j. Arjan ripakka laki = karjalanpiirakka
k. Raput koivus = korvapuusti
l. O, rakkaani empi = omenapiirakka.

Kysytty sana ja siis kortin aihe on KEVÄTAURINKO.

Luulenpa että moni teistä ratkaisi leivonnaisten nimet, mutta kortteja saapui minulle postitse tasan yksi! Kiitos Marita! Mutta vielä voit toki lähettää minulle korttisi jos innostut tästä, sillä pidensin aikaa huhtikuun loppuun saakka. Siinä tapauksessa saat vaihtokortin postitse!


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Päivien kauneutta

Ei päivät ole yksitoikkoisia, ja jos ovat niin tehdään haikeita, toivorikkaita, iloisia, romanttisia tai muuten vaan hyvältä tuntuvia kuvia.

Tämä syntyi noin vuosi sitten, yhtenä sellaisena talvipäivänä kun ei oikein mikään naurattanut...

"The Russian Window"

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Heräävä kevät

Kihivaksen haasteeseen!

Heräävä kevät ja ikkunanpesu?


Mittanauhamuijat

Kaksi kuvaa Leila-mumman haasteeseen

Kyllä sattuikin hauska juttu, pitää heti kertoa! Pääsiäisen jälkeen eno toi Viipurista pari kangaspakkaa meille sisaruksille. Lähdetään sitten yhdessä ompelijalle ja käydään samalla Wanhan Wiipurin Kahvikonditoriassa leivoksilla. Pappa kyllä tarjoaa, hän on kiltti. Hevoskyydillä sujuu matka mukavasti ja nopeasti  nyt kun on jo kevätsää, ja samalla ostetaan Mirkku-siskolle nahkasaappaat jos se suostuu leikkaamaan lettinsä pois.

Ompelijan mittanauha on niin lysti että joka kerta pyydetään sitä katsella! Meille muuten joskus on kerrottu että vanhaemäntä kummittelee ja tekee kepposiaan vieraille ompelijan salongissa, mukamas lentää huoneen läpi vaika eihän sillä ole edes siipiä. Me tytöt vaan tirskutaan sellaisille höpötyksille.


Joskus pitää olla  hiljaa kun siellä on vanhoja mummoja kangasta tuomassa tai mekkoa sovittamassa. Mutta sillä aikaa me sisarukset katsotaan taas tuota mittanauha-hyrrää, voi kun saisi ostaa sellaisen itse! Nuo punapukuiset mummot ovat varmaan hirveän rikkaita, samettia niillä on mukana ja paljetteja, ja niin hauskoja monenvärisiä nappeja.




perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ostin sen lopultakin

No nätti kun mikä, kotoinen ja arkiromanttinen, ja siinä pikkupuodin ikkunassa houkutellut pitkin talvea. Lopulta askeleeni johtivat sinne ihan vaan kurkistamaan - pussukka oli varmaan jo myyty?

Olihan se tietysti. Mutta kävi ilmi että näitä oli vielä muutama jäljellä putiikin hyllyllä. Paljon muutakin ihastuttavaa ompelutyötä siellä oli katseltavana! Mukavan juttutuokion jälkeen astelin ulos tyytyväisenä vaikkakin yhdeksän euroa köyhempänä...


Kevät sipaisee koivunoksia

Kevät on pitkä matka. Luonto lepää vielä ja siirtää matkalaukkunsa pakkaamista tuonnemmaksi.
Rauhallista pyhää toivotan tällä kortillani!


torstai 4. huhtikuuta 2013

Väliaikavisa

Tässä kun vielä odottelen Pähkinä 3:een toivottavasti lisää kortteja niin laitanpa pikaisen  välikyselyn: kuka on tämän kortin oikeanpuolinen hahmo, tunnistatko kasvoista pikemmin kuin leningistä tämän kuuluisuuden? Ensiksi oikein arvannut saa jonkin tekemistäni korteista, siis ei välttämättä juuri tätä...

Vihjeitä  lisää huomenna perjantaina mikäli tarvis. Arvailu pättyy jo sunnuntai-iltana, siis pitäkäähän kiirusta!


Kahvikortteja

Nämä kaksi korttia ovat tyyliltään niin erilaiset ja kumpikin omalla tavallaan upeat, että aion tehdä niistä pikku taulu keittiööni. Kahvihyllyn vierelle nenän korkeudelle, nuuuuhhh....Kortit sain Tarja O:lta tänään vaihdossa, tekijät ovat Funchis ja Raija Annikki. Kiitos teille ideoinnista!


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kihivaksen haasteeseen

Kelohonkaa vai ulappaa.?
Aluksen loputtoman matkan näin kuitenkin kuvassa.
jonka yhdistelinPhotoshopin avulla Kihivaksen haasteeseen.


Yllätysvieraita (Funchikselle tiedoksi)

Höh, juuri sillä hetkellä kun olin poiminut esille sinisen sulkakynän ja istahtanut  kirjoittamaan luonnosta Funchiksen haasteeseen jossa tulisin paljastamaan ne kaikkein sisimmät salaisuuteni itsestäni - juuri silloin aavistin ulko-ovelta hyvin hentoisen koputuksen, tuskin kuuluvan. Korviaan höristänyt kissavanhus kannoillani hiippailin eteiseen, kurkistin vähän harmistuneena ruutuverhon välistä ulos ja hämmästyin tai säikähdin niin kovasti että jopa vihonviimeiset kiharatkin suoristuivat päässäni. Kolme kuvankaunista sisarusta, lapsuudenystäväni parin vuosisadan takaa, siellä hymyilivät kilpaa pääsiäispäivän auringonsäteiden kassa! Mustat tulppaanit ja höyhenkoristeet heillä oli tuliaisiksi, mielikukkiani siis! He astelivat sirosti ja keskenään kikattaen sisälle nyörikengissään.

Meillä tulisi olemaan hyvin paljon juteltavaa, olimmehan viimeksi tavanneet 88 vuotta sitten rippikoulun jälkeen.Ymmärrätte varmaankin että suljin nopeasti kirjoituslipaston ja läppärin kannen ja laitoin sulkakynän varovasti takaisin kristalliseen mustepulloon joka on isoisä Miljoona-Villen perua.

Sorry, Funchis! Palataan asiaan meidän noitien kesken seuraavan vuoden aprillina, sopiiko? - Tässä kuitenkin vielä aivan tuoreet kuvat ystävättäristäni: