lauantai 29. joulukuuta 2018

Kun aallot loppuivat




















Päivästä oli tullut yötön. Tämä muutos ei mitenkään johtunut
auringon- tai kuunsäteiden luomasta valon runsaudesta, sillä
allakka näytti joulun ja uudenvuoden välistä hämärää viikkoa.
Sekä ihmiset että taivaankappaleet olivat kalpeita, ja korkeat
kuuset metsässä väsähtäneitä valkoisen pitsipeiton alla.

Ilmiö alkoi sinä iltana kun aallot ja laineet loppuivat. Merenlahden
oli peittänyt peilikirkas ensijää. Ja ilman laineiden kotoista loiskintaa
rantakiviin pastori Kolmas Kustaa Tusina ei kerta kaikkiaan osaisi
nukkua. Häneltä olivat kadonneet yöt ja yöunet.

Siksi pastori purjehti nyt aluksellaan aamusta iltaan edestakaisin,
pitääkseen meren avoimena aalloille.

Rouva Ingeborg Tusinalle ilmiö aiheutti toisenlaisen huolen. Avoimena
vellova merivesi toi hänen puutarhaansa lempeän kosteaa leutoutta, ja
hänen pistokkaista kasvattamansa ruusulepotuoli oli yllättäen puhjennut
täyteen kukkaan.

Mutta nyt oli siis keskitalvi, ja vasta monen kuukauden kuluttua rouva
voisi istuttaa tuoliin ystävyyden versomaan. Pastorin tulisi tietää paremmin,
ei saisi käydä muuttelemaan Äiti Luonnon suunnitelmia tällä tavalla.

Sen pituinen tämä tarina. Hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulurauhaa
















Varhaislapsuuteni asuin syrjäkylällä
samassa talossa pienten lasten opinahjo.

Pyhien ajaksi suljettiin koulu
minusta se oli surullisen hiljainen joulu.

torstai 20. joulukuuta 2018

Tinahopeaa


































Ei sellaista aarretta löydy
- höyhenen unelmaa vaan .

Tänään joulukuun tyyni meri
edes jotakin tehdäkseen
tökkii hereille pienenpientä aaltoa

pilvestä saapunut lumikristalli
kutittaa sen kohmeloista selkää
mutta pelkästään lokkia naurattaa.

Laineenpoikanen pujahtaa
piiloon hopeisen pinnan alle

sieltä sen tarina ei enää nouse
tähän hiljenneeseen iltaan

mutta huomenna jo sen löydät
uudelta aaltopituudelta



sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulun alla kuultua
























Pikkutyttö isänsä kanssa kaupassa. Isä pitelee kädessään askartelulaatikkoa.

Isä: "Jos ostetaan tämä niin sinun täytyy sitten myös piirtää".

Tyttö: "Äiti sen saa tehdä".

Isä: "Äiti!? Ei äidillä ole aikaa. Hän haluaa istua yhdessä ystävättäriensä kanssa".

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Garbo Kakkosen liitto

























Katsele peilikuvaamme
ollaan täällä kehystettyinä
kuin nuo kaksi kuivunutta taulua

rinnakkain riippuvaiset
näkymättömistä koukuista
mutta emme toisistamme.

Tauluilla vapaasti valitut kehykset
liittomme puitteet sitä vastoin
lainsäädännön sanelemat.

Kaikella taiteella
omat kohtalonsa
rajoituksensa

perjantai 23. marraskuuta 2018

perjantai 9. marraskuuta 2018

Erilainen matka
























Olisitko pettynyt jos lähden mukaan?

Toinen sävähdytti kysymyksellään
se teki sisälläni hetken kipeää

mutta ehkä hän oli ymmärtänyt
etten puhunut materiaalisesta matkasta

olin lähdössä
sieltä mistä en puuttunut

sinne mitä minulla ei ollut.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Valurautapannu









Tuskin olen onneton vaikka kerron kirjoissani
säälittävät tarinat.

Runoilisit joskus purppuraisesta onnesta
leimuavasta intohimosta

ja ripustaisit ikkunaasi
röyhkeänpunaiset kukkasverhot,
pulputtaa hilpeä ystävätär
istahtaessaan tummuneen massiivisen 
kirjoituspöytäni ääreen,

tarkastellen huoneeni ruskeutta
painavasti laskeutuvia samettiverhoja
jalkalampun kellastunutta varjostinta.

Sinähän olet synkkä ja raskas
kuin entisajan valurautapannu,
se toteaa.

Olenhan minä,
lähes ikuinen ja kuitenkin kuin uusi
säröiltä suojattu 
kolhuja kestävä
ruostekin hellästi hyväillen poistettavissa.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ominaisuuksia

Uteliaisuus ei pue kaikkia mutta se pitää hengen vireessä, eikä koskaan tiedä miten käy...
























lauantai 21. huhtikuuta 2018

Mowitzin surupuku

























Kulta, samettiruusu, kaunein koruni
kuiskailin jalosti hänelle.
Mutta ensi-ilta oli ohi
jäljellä nämä lupaukset
kuin hyljätty peltinen pastillirasia
täynnä teräviä neuloja
ilman silkkilankaa.
Vuoteessakin enää vain
neulatyyny.

Päivien harmaat höyrypilvet
harhailevat lieden yllä
menneet hetket mustat kuin
kattilanpohjaan palaneet.
Niiden käry ei lämmitä.
Suhteemme kuin paleltuneeet perunat
tiesitkö, ne imeltyvät parhaiten.

On vielä matkaa meillä
kaunaa ja kostoa
kunniakkaidenkin päivien kautta
sitä suurta luopumista varten
toisistamme.

Enkeli arpoo surumenoja
erokirjeitä
minne sattuu.

Kristallit rukiin muruset (2017)

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Ikkunastani kauan sitten

Sain teini-iän ystävältä tämän upean pyyheliinan. Sehän on niin kaunis että tekisi mieli laittaa raameihin tauluksi seinälle!Osan tästä maisemasta näin sen aikaisesta huoneestani Pietarsaaren keskustassa. Kun tarkaan katsoo niin löytyy myös kaupungin kolme tunnettua symboolia - usko, toivo ja rakkaus.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Tapahtuma kukkapenkissä





















Siinä ne seisovat selkä suorana, talvitörröttäjät. Nekin ovat omalla tavallaan kauniita. Mutta nyt on kyllä aika järjestää niille vuoden ensimäinen vernissaus jotta saisivat ajoissa inspiraatiota tulevalle sesongille. Tänään on melkein kesä, +18 astetta ja enemmänkin auringossa täällä Länsi-Ruotsin rannikolla Tanskan lähettyvillä. Mitä tuo hankivanhus oikeastaan enää odottelee turhan toivossa?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen

Arvoisa Rouva Talvi

Avaa käsilaukkusi
älä enää piilottele niitä -
poimi esille kevään avaimet!

On toki loistava paiste ja hohtava hanki,
mutta päästä nyt vihdoinkin vapaaksi sen alla
keväästä unelmoiva hangen vanki


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Lainasiivet
























Sadunhohtoinen nainen lentoasemalla
kultakutreistaan huolimatta
ei taida olla enkeli
sillä siinä tapauksessa hän
olisi noussut omin siivin.

Taivaalta palattuaan
hän koki jalon ajatuksen

halusi timantin
etuhampaaseen.


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Pisaran hyppy


















Ei luonto odota sinua.
Jos myöhästyt
et voi aavistaa
että pisaran aika
on tässä juuri nyt.

Mutta odota!
Pian on vuorossa pisaran sisar.

"Hyppää jo, et sinä
tänne huku
sillä lätäkön tekoon tarvitaan
paljon suurempi suku".

torstai 22. maaliskuuta 2018

Talviaamun askareet

Tänä aamuna harakka heräsi
lumihiutaleen tönäisyyn
metsän vielä nukkuessa.

Minäkin aikaisin,
korttia nikkaroimaan.

Torstai on toivoa täynnä.


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Puhelimessa aurinko

Ihmeellinen päivä tänään, ei taida olla mikään tavallinen tiistai kun puhelinkin pysähtyy? Ja jos katsot tarkkaan niin näet kuinka kevätaurinko loistaa luurista?






















No ei kummaa, onhan kevätpäiväntasaus!

Lumi rapisee, kevätaurinko availee varovasti hangelta silkkipaperia ja jäisestä lahjapaketista löytyy kuin löytyykin ensimmäinen ujosteleva kukkakimppu:





















Nuo raukat taitavat palella öisin, eikä vanha luumupuu kykene suojaaman niitä pakkaselta.




















Tuvan lämmössä sitävastoin mahtailee vanha orkideaystäväni. Joku oli vuosia sitten hyljännyt sen jäteasemalle, ja siellä se kökötti lerppalehtisenä allapäin. Toin sen kotiin, etsin puron varrelta valkosammalta ja käärin juuret sen sisään. Sitten vain odottelin poppakonstini vaikutusta. Ihme tapahtui, ja orkideani kukkii joka vuosi yhä mahtavampana. Lehdetkin ovat kuin panssaria.Tällaisessa asussa löytöni juhlii tänään kevätpäiväntasausta ja ajattelepas, se on kukkinut elokuusta lähtien  yhteen menoon yhdeksän kuukautta!

























Nyt on lähdettävä kurkistamaan postilaatikkoon ja samalla vanhan tuvan ikkunaan. Sekin odottelee jo kevättä ja kärpästen seuraa.


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Ellli-Ruusu Ree















Yrttitarhan varjossa
vilpoisa valkoinen kuisti
korituolin uumenissa unelmoi
Elli-Ruusu Ree.

Elämää varjostaa hiipuva muisti
mutta tänään kultareunakupissa
tuoksuu ihana ruusunnupputee.

Silmälaseissa enää vain sangat
mutta unethan niillä hyvin katselee
ja niin myös neulepuikóissa kulkevat
näkymättömät hopealangat.

Elli-Ruusu kutoo kreiville sukkaa
ja laittaa sen hellästi rasiaan.
Solmii pääälle silkkisen rusetin,
odottaa lahjan saajan
palaavan asiaan.

Mutta ystävät on jo kauan sitten
joukosta pois seulottu.
Siis se tavallinen juttu:
ainoa lämpö ja ainoa tuki
on pehmeä nuttu
omalle itselleen neulottu.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Vilkutuksia
























Meren ulapalla välkehtivät auringon timantit, mutta Quazan vuoren piikkipensaissa ei ollut kimaltanut kastepisaraa kuukausiin.. Tänään mielenkiintoni kohdistui kuitenkin lähiympäristöön - naiseen joka istui pyöreän pöytänsä äärellä hotellimme vastakkaisella kattoterassilla.

Nainen ei ollut minulle vieras muttei myöskään tuttu. Olin silloin tällöin katsellut häntä parvekkeemme kaiteen yli jo kolmen viimeisen käyntimme ajan. Joka aamupäivä hän istui samassa korituolissa, selaili paperinivaskaa ja näytti tekevän muistiinpanoja.

Tänään koin yllätyksen. Ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana nainen kohotti katsettaan sen verran että ehdin nostaa käteni pieneen tervehdykseen. Hyvin hillitysti nainen liikautti kättään minulle ja syventyi jälleen papereihinsa, ajatuksiinsa. jotka näytin valitettavasti keskeyttäneen.

Seuraava vuonna, eräänä iltana,  kohtasin naisen hotellin aulassa. Olin huomannut että hän lähti yleensä puoli seitsemältä  illalliselle, tyylikkäässä leningissään, huolellisesti peruukkiin laittautuneena ja valkoinen käsilaukku tiukassa otteessa.

Rohkaisin mieleni, tervehdin häntä ystävällisesti ja kerroin lyhyesti että minäkin olin tullut tänne jo monet vuodet. Nainen ei ollut epäystävällinen, mutta katseemme tuskin kohtasivat. Hän omisti enemmän huomiota hopeanuppiselle kävelykepilleen jolla hän kopisteli marmorilattiaa. Hän kertoi olevansa 86-vuotias ja kirjoittavansa toista romaaniaan. Hänen ranskankielistä nimeään en ymmärtänyt, mutta se kuulosti korvissani kuin Elli-Ruusu Ree.

Elli-Ruusu palasi vastapäiseen asuntoon vielä muutaman kerran, mutta en halunnut lähestyä häntä enää vilkutuksin kun hän istui korituolissaan kynä valmiina uusiin kertomuksiin.

Sinulle lukijani postitan ensi kerralla runon johon Elli-Ruusu minut inspiroi.


.


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Tytölle äiti




















Toisten äideillä aamusta iltaan
kädet täynnä työtä
sormet ja suu ristissä
pelkästään kirkon penkissä.

Herran huoneessa ne istuvat silloin
sormikkaat kädessä
kiiltävät sormukset käsineiden päällä.

Sanomalehdestä saksitulla äidillä
on arkenakin kaunis leninki
ja aikaa kuunnella

sillä tyttö on tahallaan
jättänyt piirtämättä sille
kädet.

------

Runo ja kuvitus
kirjastani
Kristallit rukiin muruset

Pakkasista tykkään

Muistathan että pitää laittaa yhdeksän eri sorttia halkoja tulisijaan ja sommitella ne kauniisti, kyllä sitten kelpaa kutsua naapurit tuvan lämpöön ihmettelemään kuin kartanoon konsanaan. Mukavaa talvea!


maanantai 19. helmikuuta 2018

Mitä järvellä?


Kuulaana talvipäivänä uusi naapurimme
















näytti haravoivan lunta järven jäältä.

Piti tarpoa katsomaan.

Niemen nokassa
kaislikosta kaukana

lumesta törrötti kaksi tummaa
ruohonkortta

samaan suuntaan kurkottaen kumpikin.

Nykäisin niistä yhtä
mutta
mukana seurasi toinenkin

ja sen kyljessä luki
Prada,

Naapurin silmälasit löytyneet.

---------
(Kirjastani
Kristallit rukiin muruset)







sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ystävänpäivä

Ystävät ovat kuin seinät ympärilläsi: sinä voit tukea ja pönkittää niitä, mutta myös nojautua niihin ja tuntea olevasi turvassa kun myrskytuuli ujeltaa ulkosalla. Lämpöistä, vedotonta ystävänpäivää!