keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Näinkin voi käydä

 










Yhdessä tänne etelään matkustaneen ystäväpariskunnan kanssa seisomme
toivorikkaina pitkässä jonossa. Perinteinen joulukonsertti kulttuuritalolla alkaa
puolen tunnin kuluttua. Emme todellakaan ole yksin, mutta alkuilta on hyvin leuto,
melkein 23 astetta plussaa. Juttelemme iloisina, me talvipakolaiset. Meillä on
aikaa odotella.

Ovella käteen työnnetään ilmainen arpa, ja saamme pehmeät istumapaikat salista.
Taidamme olla ainoat ulkomaalaiset yleisössä. Meitä tervehditään lämpimin
hymyin ja jopa kättelyin. Emme ymmärrä kieltä, mutta musiikkihan on kansainvälisesti
tulkittavaa. Kuten arpanumerotkin, ajattelen. Mutta kun voittaja kuulutetaan väliajalla
emme ymmärrä mitään. Pidän arpalappuani korkealla joten takana istuvat näkevät
numeron. Taivas - minua aletaan pökkiä ja osoitella. Olen voittanut!

Sandaaleissa ja turistikamppeissa kiipeän lavalle noutamaan voittoa. Se on pieni
joulupaperiin kääritty pitkulainen paketti. Suklaalevy? Päätän avata sen vasta jouluaattona.

Tunnelmallisen joulukonsertin jälkeen päätämme lähteä ystäviemme kanssa iltapalalle.
He haluavat maksaa omansa, ja minä poimin esille kukkaroni josta tiedän löytyvän tarvittavan
määrän kolikoita omaan pieneen kapakkalaskuumme. Toivottelemme ajoissa hyvää yötä ja
lähdemme kävelemään eri suuntiin kohti hotelleitamme.

Asuntoalueemme vastaanotto on suljettu jo kello 18.00 mutta hallussamme on oma
avain ulkoporttiin. Niin luulemme, kunnes mieheni alkaa turhaan etsiä polvihousujensa
sivutaskusta avainkukkaroaan. Se on poissa. Nyt hän muistaa. Eikö joku tönäissyt häntä
konserttitalon ulkopuolella jonottaessamme? Vanhempi naishenkilö joka katosi nopeasti
tungokseen? Katseet olivat kohdanneet vain silmänräpäyksen verran. Me toiset porukasta
emme huomanneet mitään.

Varovaisia kun olemme, meillä ei ole älypuhelinta eikä muutakaan viestimislaitetta mukana. Voisi vaikka unohtua jonnekin. Menemme siksi vastapäiseen baariin jossa ystävällinen nuori mies tarjoutuu auttamaan. Hän soittaa omasta kännykästään hätänumeroon jonka hän lukee hotellimme ulko-ovesta. Mutta toisesta päästä ei vastata. 

Mitä tehdä? Kello on 23.30 kun päätämme kävellä tutun kaupungin läpi suureen hotelliin jossa
olemme viettäneet monet talvikuukaudet. Siellä meidät tunnetaan, mutta kun ei ole näyttää passia
voi henkilökunnalle tulla ongelmia poliisin kanssa. Vastaanottoapulainen soittaa hänkin hotellimme
hätänumeroon ja kertoo miten meille on käynyt. Jättää myös ääniviestin maan kielellä ja pyytää
soittamaan heti takaisin. Odotamme miltei tunnin. Kukaan ei soita. 

Saamme loppuyön tunneiksi asunnon jonka hinta hipoo taivaita. Kaksi suurta huonetta, keittiö, näköalaparveke. Voimme tulla maksamaan seuraavana päivänä kun olemme päässeet varsinaiseen asuntoomme noutamaan lompakon.

Heti aamuvarhaisesta kiirehdimme asunnolle. Oveemme on jo vaihdettu lukko, joten öinen puhelumme on sittenkin kuultu ja analysoitu. Lukon uusiminen oli tarpeetonta sillä anastettu avain oli täysin ilman osoitetta. Mutta ehkä he luulivat varastetun lompakon sisältäneen henkilötietoja tai jotakin muuta hotellihuoneen paljastavaa. Hätänumerosta yöllä vastuussa ollut virkailija sanoi ottaneensa unitabletit eikä kuullut soittoamme. Hän lateli hyvin nopeasti käteiset rahat pöydälle ja kävin maksamassa niillä yöpymisemme.

Avaimen lisäksi mieheni kukkarossa oli vain muutama kolikko, vastaten suunnilleen kuutta euroa.
Ei mitään muuta - ei nimiä, luottokortteja, ajokorttia, ei mitään. Pankkilokeron avain onneksi oli minun olkalaukussani jota yleensä puristan paniikinomaisesti ulkona kävellessämme.

Eipä taskuvaras rikastunut tällä kertaa.

Mitäkö voitin arvallani joulukonsertissa? Vasta kotona selvisi vempaimen nimi. Metrometer!
Lahjoitimme sen kotikuntamme musiikkikoululle.


perjantai 18. marraskuuta 2022

Pienessäkin jotakin suurta

 















Miltei olemattomallakin pihalla voi kasvaa lämpimiä ajatuksia. Tämä on vuosia sitten otettu joulun ajan kuva nyt jo pois nukkuneen äitini hoivalaitoksen ympäristöstä keskellä kaupunkia. Eivät taida siellä tietää että tämä vaatimaton näkymä tekee ainakin yhden ihmisen yhä onnelliseksi, muistoja kun ei ole kertynyt kovin paljon, enkä enää pääse käymään paikalla. Pienikin valo karkottaa pimeyden.

torstai 10. marraskuuta 2022

Torstaiharmaata, vai onko?

 














Tietää että on syksy kun
maisemataulu lakastuu seinällä

keittiössä raaputan perunaa
silpoilen sipulia

vain sitkeä ajatukseni jää
leikkuulaudalle odottamaan
viipalointiasi

lakanoissa sesonkiin sopivat
kauraryynikuviot

kunhan en rupea näkemään
painajaisia puurokattilasta

närästyspillerissäkin on
kuulemma alumiinia.

Helppo sinun sanoa että
laita hymysi töihin






torstai 3. marraskuuta 2022

Mustan Kullan Valmistamo

 














Meillä on oma Tehdas vaikka kutsumme sitä jostakin syystä Toimistoksi.
Siellä sovelletaan kolmivuorotyötä eikä lomapäiviä pidetä lainkaan.
Koneisto jauhaa seitsemän päivää ja yötä viikossa.

Tehtaamme on pääteasema jonne saapuneesta raaka-aineesta, kaikki
lähituotantoa, valmistuu vähitellen ravintorikasta multaa.

Mutta lämminkompostin hoidossa täytyy olla yhtä tarkkana kuin
kemiallisessa laboratoriossa. Happea, typpeä, hiiltä ja kosteutta
oikeassa suhteessa. Mikro-organismit eivät tyydy mihin ravintoon
tahansa. Ei auringonpaahdetta Sopiva ilmastointi.

Mitä sitten muun muassa voi jalostaa?

Kotitalousjätteitä
Hedelmien ja vihannesten kuoria, kahvi- ja teesumppia.
Ei liian suolaista tai rasvaista ruokajätettä.
Rikkaruohoa
Ilman juuria ja siemeniä. Ei liian runsaasti, pitää olla ilmaa.
Paperia ja sanomalehtiä
Vain vähän ettei paakkuunnu ja tukehduta kompostia.
Puiden lehtiä
Ei tammenlehtiä. Hyvä silpoa.
Sahanpurua
Sirotellen, kuivattaa liikaa kosteutta.
Oksia ja risuja
Jauhettava pieniksi.
Turvetta
Imee liian kosteuden.

Kompostin ravintopitoisuus vaihtelee riippuen koostumuksesta
ja iästä. Puolivalmis komposti sisältää enemmän ravintoa ja sen voi
kaivaa suoraan puutarhamaahan. Täysin kypsän kompostin voi
käyttää parantamaan maan laatua ja perennoiden ympärillä.
Sen ravintopitoisuus on pienempi. Voidaan sekoittaa myös
ruukkukasvien multaan.

Siis ilmaa, kosteutta, sopivaa ravintoa ja hellää huolenpitoa!

tiistai 1. marraskuuta 2022

Kun sanat putoavat


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juttulounaalla tänään
pöydässä kolme uutta naista
kuin kopiokoneesta työstetyt

katson niitä kuin vierasta maisemaa
onko se lähellä vai kaukana
käykö siitä ilmi mitään

kysyisin tuntuuko niiden elämä
pieneltä vai suurelta
ja näytänkö minä niille
ilmaan piirretyltä.

Hiljaisuutta humiseva tuokio
kahvittelun jälkeen kiireet
ja hämärässä tyhjät naulakot.

Ehdin pujahtaa luokkahuoneeseen
lukemaan seinältä

haikuja.

tiistai 25. lokakuuta 2022

Doces memorias

Kuvieni tarkoitus on avata minulle uusi, tuntematon tarina.
Tai oikeastaan on minun tehtäväni kirjoittaa se kuvan pohjalta.
Mutta joskus sattuu että kollaasini jää vain kuvaksi. Jähmettyy.
Päätyy laatikkoon odottamaan. Ei ole kiire.

 













 


Sellaisesta kuvakätköstä löytyi tänään runovihko. Sen sisäkanteen olin
kirjoittanut mieleen painuneen tekstin, Espanjasta. Muistan vieläkin
tummanvioletin pakkauksen, Mercadonasta valitsemani suihkusaippuapullon
jonka kyljessä oli juuri tämä kauniilta kuullostava teksti. Runo? Miete?

Täytyy myöntää että valitsin kuplilla koristetun pullon vain tekstin vuoksi:

    Tiernos reduerdos
    doces memorias.

Mutta Googlen kääntöpalvelu ei osaakaan auttaa näiden rivien tulkinnassa.
Olisiko se portugalin vai espanjan kieltä? Joitakin tulkintoja Google on
ehdotellut, mutta en viisastu niistä.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Katoavat kyläreitit

 










Täytyy ihan vetäistä henkeä ylimääräisen kerran kun
katselee miten meidän kotiseutu muuttaa muotoaan.
Nuo värilliset tötteröt taustalla ovat omakotitaloja.
Maisema on kieltämättä upea, mutta seuraava kuva
ei kerro että järvi on rotkon alla tavoittamattomissa











No, ei meidän omat nälöalatkaan ole hassummat ja
kirkasvetinen kotijärvi tuossa ihan hevostien päässä.
Vaikka - minkähänlaista olisi asua trendikkäästi?