lauantai 21. marraskuuta 2026

Hiljainen neuvonpito



 



















 







Jo aamusta marraskuu levitteli harmaata villahuopaansa ikkunan taakse, ja pilvien yläpuolella kotihengetär puisteli herrasväen untuvapeitteitä. Päivä sarasti hitaasti. Amaryllis näytti tänään tavallista happamammalta.

- Tiedetään, Amarylliksen Päivä oli eilen. Mutta älä nyt enää riiputa punahuuliasi, vaikka Madame Roosa veikin joulutähtipokaalin.

Ei kommenttia törröttäjältä. Mutta yksi nupuista sulkeutui aavistuksen tiukemmin, aivan kuin olisi loukkaantunut.

- Turha murjottaa. Katsohan tänne paperikassiin, toin sinulle seuraa.

Vahapaperista kurkkaili neljä hyasinttineitosta. Vaatimattoman näköisiä sipuleita vielä, mutta niiden vihreissä nupuissa leijui lupaus joulun salaisuuksista, kynttilänvalosta ja kardemumman tuoksuisista illoista. Neidot saivat kodikseen mustaan peltisen sokerikakkuvuoan, missä koivutuohen kierukat kiemurtelivat ympärillä kuin vanhat tanssiaskeleet.

Amaryllis suoristi varttaan kun rohkein hyasinteista kallistui miltei kylkeen. Mullassa eteni hiljainen kuiskailu, jonka vain kasvit ymmärsivät. Vaihtoivat ehkä keskenään lupauksia tulevista kukista ja valosta, jota ei vielä ollut.

Juuri silloin pilvien välistä livahti ohut auringonsäde. Se viipyi hetken kaapin kyljessä ja piirsi siihen viiden kaveruksen yhteisen varjon.

Amarylliksen suupieli ei enää riippunut aivan niin alhaalla.

Ehkä se ymmärsi, että marraskuun pimeydessä tärkeintä ei ollut voittaa kauneuskilpailua. Pääasia oli, että joku oli tullut seuraksi joulua odottamaan.

Lukutaidottomana Amaryllis ei välittänyt vilkaista seinäallakkaa. Se luotti vanhempaan ajanlaskuun: mullassa kuiskailtiin jo, että jouluun oli enää yksi lehti käännettävänä.

 


maanantai 16. marraskuuta 2026

Mikä tämä lienee?

 














Pari vuotta sitten näpsäsin mukaani yhden ainoan lehden kasvista, joka kuiskutteli kärsivänsä hoidon puutteesta sairaalan odotushuoneen ikkunassa.  Hoitureita siellä kyllä juoksenteli, mutta ei tällaisen potilaan luo janoista juottamaan tai poimuista lehteä silittämään.

Kotona laitoin lehden kuvoosiin. Keittiön ikkunassa se piristyi, riemastui ja alkoi työntää pikatahtiin vartta ja uutta lehteä. Se oli ihan tohkeisssaan! Lopulta pitkänhontelo kasvi uhkasi keikahtaa kumoon ja päätti tukeutua ikkunalaudan naapureihin. Kesällä se putkautti kaksi ihmeellistä sarvea. Kattokaa, osaanhan minäkin kukkia!

Lokakuussa lehdet alkoivat kellastua ja tänään tuli surullinen muodonmuutos leikkokukaksi.

Äitikasvi odotushuoneessa menehtyi varmaan yksinäisyyteen, sitä ei ole näkynyt aikoihin.

Ehkä mikään ei oikeastaan kuihdu täysin, niin kauan kuin siitä jää jäljelle jokin pieni alku. Tällä kertaa se alku sattui mahtumaan kahden sormen väliin ja matkusti huomaamatta kotiin sairaalan ikkunalta.


keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Jos onkin niin?

 














Unisieppari on ojibwa-intiaanien taikaesine. Se ripustetaan sängyn lähelle seinälle tai kattoon, missä se pyydystää yön sanomia. Hyvät unet tarttuvat verkkoon ja liukuvat sitten nauhoja ja höyheniä pitkin alas nukkujan päähän. Painajaiset puolestaan jäävät ansaan, ja valo hajottaa  ne päivän koittaessa.

Epäilijöitäkin löytyy, mutta kyseenalaistaminen kohdistuu ehkä enemmän henkilöön kuin perinteeseen. - Jos verkkosi kerran pyydystää unia, saatkos samalla hyttysiäkin? - Voisin saadakin, mutta silloin ei kannata ihmetellä, jos näkee yöllä unta ötököistä. 

Moni ripustaa unisiepparin varmuuden vuoksi, sillä vanha tieto sanoo, että maailmassa on enemmän asioita kuin niitä, jotka mahtuvat päivänvalon selityksiin.

Pyydystä on hyvä katsoa heti herättyään. Jos höyhenet liikkuvat täysin tyynessä huoneessa, joku uni saattaa yhä etsiä tietään takaisin...


maanantai 9. marraskuuta 2026

Kuningatar Flora


 





















Kaikki kyselevät julistetta.

Harva muistaa miehen, hattupäisen ja hieman kumaraselkäisen.

Mutta tarinan mukaan juuri hän tiesi, missä Kuningatar Flora oli.

Kukaan ei tiennyt miehen nimeä. Hänen sanottiin ilmestyvän kirpputoreille juuri ennen sulkemisaikaa. Hän pysähtyi vanhojen kehysten ääreen, hymyili hieman ja jatkoi matkaa.

Jos joku uskaltautui tiedustelemaan Florasta, hän vastasi lyhyesti mutta ystävällisesti.

- Se löytyy sieltä, mistä sitä ei enää etsitä. 

Salaisuudet elävät kauemmin kuin vastaukset.

 


tiistai 3. marraskuuta 2026

Ihanaa arkea


 













Miksi klikkaukset ovat bloggaajalle niin tärkeitä?

Monet blogit tienaavat näyttökertapohjaisilla mainoksilla. Mitä useammatt klikkaavat sivustolle (= näkevät mainokset), sitä enemmän bloggaaja ansaitsee. Hän suosittelee tuotteita ja lisää linkkejä verkkokauppoihin. Jos lukija klikkaa linkkiä ja ostaa, bloggaaja saa komission.

Yritykset haluavat tehdä yhteistyötä sellaisten bloggaajien kanssa, joilla on laaja ja aktiivinen yleisö. Hyvät kävijätilastot ovat bloggaajan paras myyntivaltti. Silloin hakukoneet tulkitsevat sisällön laadukkaaksi.

Suuri lukijakunta tekee bloggaajasta vaikuttajan. Tieto siitä, että tekstit tavoittavat ja herättävät kiinnostusta, toimii vahvana motivaationa.

50-luvun fossiilina ajattelen että on syytä välttää liikaa kritiikkiä. Harva haluaa tulla määritellyksi oman lyhyimmän hetkensä kautta.

Se, mikä näyttää päiväperhoselta, voi tekijän näkökulmasta olla vuosien työ.

Kaikella on aikansa!


maanantai 2. marraskuuta 2026

Pimeän parhaat neliöt

 










Kun ilta laskeutuu, koti sytyttää omat tähtensä. Terveisiä lempinurkastani marraskuun toisena.




lauantai 31. lokakuuta 2026

Käsittämätöntä














Äskettäin leskeksi tullut Erja Grieg-Björkbacka oli tuohtunut. Kuollutta ei ollut vielä edes noudettu haudattavaksi, sairaalavaatteet vain vaihdettu koska niissä ei saa ketään haudata.

Erjan mielestä reportterit kaipasivat itsenäistä, loogista ajattelukykyä. Oliko heidän välttämätöntä juuri nyt, pyhäinpäivän alla, raportoida näin. Tällaistako surevien tarvitsi tietää juuri tänään?

Älä tuo ledkynttilöitä ja muuta ympäristöhaitallista materiaalia hautausmaalle.

(Sveriges Television SVT 30.10.2026). Kynttilät jättävät jälkeensä lyijyä ja elohopeaa sekä haudalle että tuulenpuuskan mukana ympäristöön mikäli ledit lähtevät lentoon. Ja muista että kukkaseppeleiden runko on tehty materiaalista jonka jättää luontoon vahingollisia mikropalasia hyvin pian. - No nyt on pyhäinpäivä ja kaikki tällainen jo hankittu hyvissä ajoin, ja monet käyneet haudoilla jo menneellä viikolla, Erja huokasi. Pitikö omaisten ruveta tuntemaan huonoa omaatuntoa ympäristöpoliitikkojen herättyä liian myöhään? Omistautuisivat ajoissa vaikka joulutilpehöörien markkinoinnille mikä alkaa jo lokakuussa. Kuinka paljon vahinkojätettä niistä aikanaan tulee?

Miksi ruumiin noutaminen kylmiöstä kestää Ruotsissa kauemmin kuin muissa maissa?

"Seuraavasssa artikkelissa (Götebors-Posten 30.10.2026.) kerromme ruotsalaisten hautausajoista ja kuinka ruumis voi odottaa kuukausikaupalla ennenkuin omaiset päättävät tuleeko arkku vai polttohautaus (poikkeuksena maan muslimit jotka hautaavat omaisensa jo viikon sisällä). - Ja nyt kuvaamme tekstissä millaiselta ruumis näyttää eri ajankohtina." Seuraa sivukaupalla järkyttävää tekstiä, ja kuvassa näkyy kolme vanhempaa herraa, hautaustoimijaa nimineen, nauramaa kekattamassa vitseille kahvitauollaan jotta jaksaisivat ylipäänsä tehdä työtään. Positiivista peeärrää nimellä mainitulle hautaustoimistolle?