sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Meitäkö sanat



























Jos taitaisit kieleni -
olisiko meillä yhteisemmät askeleet?
Nyt on kuin tulisit runonkirjoituskurssilta
kun kysyt miltä se kuulostaa
kun sinä puhut minää
ja miltä se tuntuu
kun minä rakastan sinää

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Katujen ovet























Kävelen kaupungin katua
Siellä ovet avautuvat ja sulkeutuvat
Ostoskassit saapuvat koteihin
Vanhaa lipastoa kannetaan muuttokuormaan
Lahjapaketteja silkkirusetteineen
Ruusukimppu ystävälle
Tai jollekin liian myöhään?

torstai 13. elokuuta 2020

Syksyn odottelua














Inventointi: viime syksyn kuivatut tatit loppumassa.
Auringonkukan siemeniä olisi ronskisti laittaa leipään
mutta kun tein niistä vikatilauksen nettikauppaan.
Sieltä tuli kilo siemeniä kuorineen.
Lintu tällaiset avata napauttaisi sekunnissa
mutta minulta katoaa kärsivällisyys
jo yhden limpun tekoon...

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Unelma rikki
























Ei vielä tiedettävästä kyselisin
Laittaisin ystävyyden versomaan
Tökkisin hereille pienenpientä unelmaa.

Silloin kun vielä kietauduin arkeen
en ymmärtänyt että juuri ne hetket
olivat onnellisinta aikaa.

En minä mahdottomista unelmoi
että kuun sirppi öisin
kääntäisi sakaransa aurinkoon

mutta nyt joku ompelee tihein pistoksin
jokapäiväisyyttä umpeen.

Tänään pilvetkin ristissä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kelpaamattomat


Nämä kaunottaret saivat vielä uuden mahdollisuuden. Kauppapuutarha oli heittänyt leikkokukat "tunkiolle" ja minulle siitä tuli tämän viikon löytö!

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Itsepetosta



















Hiljentyneen katsomon pimeydessä
teatteriyleisöä katoaa jäljettömiin

esteettisesti puhutellut vieraat
jäävät sisällön alle

ymmärtämättä että ainoat
vaadituksi kuviteltuun rooliasuun pukeutuneet
ovat he itse

taiteilijan aidon itsensä edessä

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Monta oksaa



















Minullakin oli kerran käteni, elävä tarinani
joka ulottui latvasta meheviin juuriin

olisit tullut tervehtimään minua silloin
kertomaan omat oksasi, päämääräsi
sillä kaikki eloon päin kasvava on osa luontoa
- olemattoman pieni tosin.

Ehkä kertomuksesi ei olisi ollut tärkeä
kenties et edes tiedä mitä sanoja sanoitte
silloin toisillenne hiljaa kuiskutellen

sillä joskus puhuessaan
saattaa kuulla vieraan äänen.

Ei sellaista tarvitse pelätä
ei se ole mitenkään mutkikasta

se on kuin mikä päivä tahansa.