keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Murtuvat maisemat






















Kaarikäytävän holvi
tuhat porrasta ylös
vieraaseen maanpaikkaan.

Likalammikko, taivaaksi naamioitu
sillä tuikkivathan siellä tähtien peilikuvat
pimeän kolossa ikikukkien kristallit.

Sellaisena lokakuun yönä lukkoseppämestari
taskussaan ruostunut mielenmaltin avain
koputtaa hiljaa harmaaseen oveen
juuri kun Buscaglian suku kaataa laseihin
tummanpunaista hehkuvaa juomaa
nyt myöhäisenä hetkenä jo vähemmän sirosti.

Ripaus iltaelämää kepeillä sanoilla
kuin uintivana usvaisessa kaislikossa
veteen vedetty viiva.

Kalpea nuori nainen iso kivi sylissään
nostattaa tunteet pintaan
kunnes pato pettää lasista lasiin.

Ei löydy kättä käteen.
Vai niin on asia.

Maisemat murtuvat koko ajan.

/Collage ja runo: Hanna Helena/




tiistai 7. lokakuuta 2014

Hiljaisuus

Luonto hiljenee syksyllä
Kuulet vaahteranlehden rapinan
Taivas tummuu iltaisin
Katso, tähtiä on monenvärisiä
Hanna Helena


perjantai 22. elokuuta 2014

Tiedä tai arvaa! Ratkaisu

Kerttulilta saapui oikea vastaus: maitovahti. Estää kuulemma kattilassa maidon pohjaanpalamisen, niin ainakin äitini aikoinaan kertoi kun siinä keittiön lattialla hellan vieressä ihmettelin. Kiitos teille kaikille arvuuttelijoille ja kunnia Kerttulille!



















keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kummallinen muuttokuorma

Voi hyvä Rouva Syksy! Ethän vielä tuo pihan perälle kuorma-autoasi ryhtyäksesi lastaamaan siihen kesää laatikko laatikolta? Katsos kun on vielä ruusuissa vaaleanpunaisia nuppuja, ja kun vedän sormeni laventelin läpi niin aivan ihana aromi on siinäkin tallella. Malta mielesi, anna Kesän hyvän haltijattaren astella vielä hetken puutarhassani...


perjantai 15. elokuuta 2014

Kesäneiti

Tässä vaihtokortit Ainolta - hienoja kesäisiä! Maistuu mukavan pehmoiselta tuo ratkaisusana niittyvilla, ja tosi kaunis utuinen tunnelma ratkaisukortissa, eikö vaan?  Kiitos Aino kivoista haasteista;)























keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mitä kirjeessä?

Vuosien mittaan olen tallentanut vihkooni kuvia jotka jotenkin puhuttelevat mielikuvitusta tai ovat vaan kauniita katsella. Tässä yksi niistä.






















Tämä kuva houkuttelee tarinoimaan, kertomaan pieniä asioita arjesta. Tänään tuli mieleeni eräs niistä:

"Iäkkään äitini lippaassa on vuosikausia ollut valkoinen kirjekuori, minulle tarkoitettu. Äiti on kirjoittanut tarkasti suljetun kuoren päälle kauniilla koukeroisella käsialallaan vain kaksi sanaa:

Ei vielä.

Nyt äidin hentoinen käsi ei enää jaksa kirjoittaa eikä kieli taivu tuottamaan ymmärrettävää puhetta, mutta toivon hartaasti että kirje saa olla avaamattomana tallessa vielä pitkän aikaa."

Ainon arvoitushaasteeseen 5

"Toruu, näyttää, opettaa sanomatta sanaakaan" - mikä se on? No sehän voisi vaikka olla oma armas ukkoni kaikkitietäväiseni jos sille tuulelle sattuu? Silloin on paras vaan hiipiä ovesta ulos roskapussin kanssa,  rikkaruohoja kitkemään tai lähteä ystävättäreni K:n luokse tuulettumaan.

Minulla on kaksi oikeaakin arvausta: AAPINEN tai SANANLASKU.


maanantai 11. elokuuta 2014

Kesäneiti ratkaisukortti

Ainon arvoitukseen "Kesäneiti lumihattu" en keksinyt oikeaa vastausta joka oli NIITTYVILLA. Mmm, tästä sanasta tykkään, se muistuttaa kesästä ja tuntuu mukavan pehmeältä, ja oiva ratkaisu arvoitukseen!
Niittyvilloja en ole nähnyt luonnossa enää pitkään aikaan joten anteeksi mikäli ne eivät kortistani tunnistu!
Voisikohan niitä poimia maljakkoon jos sattuisi kohdalle.

No, nämä atc-korttini lähtivät Funchikselle. Ylimpänä arvuuttelu (Lumihattu-jäätelö) ja alinna ratkaisu:








lauantai 2. elokuuta 2014

Kuutamokuu

"Vihdoinkin" ajattelen sisimässäni minä, syysihminen, ja nautin samalla kaikesta mitä juuri tämä kausi tarjoaa. Päivät ovat vielä aurinkoisia ja helle porottaa ruohomaton portaiden edestä keltaiseksi. Meidän eläkeläisten myöhäiset aamukahvit nautitaan luumupuun alla varjossa. Sanomalehteä tutkitaan kiireettömästi, sitten laitetaan valmiiksi rantakassit ja lähdetään merelle uimaan.






















Illat ovat jo pimentyneet ja mielessäni alkavat hurista kaikenlaiset syksyn suunnitelmat. Odottelen myös tuloksia, sanomia eri taholta. Jo alkukesästä lähetin muutamaan kustantamoon runokokoelmani ja mitä siellä sitten päätetäänkin niin joka tapauksessa ovat luvanneet ilmoittaa ennen talvea. Sen lisäksi olen nikkaroinut kilpailuja, visaisia tehtäviä, ja ajattelin kääntyä muutaman aikakauslehden puoleen - jospa vaikka olisivat kiinnostuneet?

Kesken kaiken arki muistuttaa itsestään. Pumppu hajosi. Ollaan ilman juoksevaa vettä pahimpana hellekautena. Juomavesi naapureilta, puutarhalle sadevettä sinisestä tynnyristä. Astianpesuvesi keitetään, ja järvivesi hemmottelee pitkän päivän jälkeen sinne pulahtajaa. Miltähän mahtaakaan tuntua kun seuraavan kerran hanasta tulee ihan oikeaa vettä?


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mullasta taiotut

Taitaa olla ihan ensimmäinen sesonki kun kotipuutarha kiittää meitä kitkijöitä, lannoittajia, myllertäjiä, kimalaisia ja mehiläisiä, salaisia suojelijoita ja hyviä haltijattaria tällaisella runsauden loistolla! Sanattomana ihailen päivittäistä väriloistoa, paitsi että vähän pitää toki käydä kehaisemassa tutuille ja käskeä pullakahville jos eivät muuten ymmärrä kulkea tästä ohitse.


































































Kesäneiti lumihattu, Ainon arvoitukseen 4

Houkutteleva aihe! Tuumiskelen voisiko tämä olla jäätelötötterö, pursivene valkeinen purjeineen, kesäinen pilvenhattara, juhannusmorsian huntuineen, päivänkakkara? Retiisi tai purjo?

Päädyin herkutteluun mansikoilla joissa lumihattuna kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä. Kun en osannut valita näistä kaikkein makoisinta niin tekaisin kortit molemmista:






















"Neiti Sommersethin mansikkahetki" (oma piirros)






















"Tyyni tilasi Kesäneiti-houkutuksen vaniljajäätelöllä"
(oma piirros ja tausta vaatemainoksesta)

Ratkaisukorttini Ainon arvoitukseen 3

"Leipoo riepoo kääntää vääntää..."

Enpä osannut arvata mikä se on, mutta sitten tulla tupsahti Ainolta tällainen leppoisa ratkaisukortti. Oikea vastaus oli siis hieroja, ja Ainon kortin alla voit nähdä tekemäni ratkaisukuvan jonka postitin Ainolle.












































Mikäs tässä ollessa...

torstai 19. kesäkuuta 2014

Ainon arvoitukseen nr 3

"Leipoo, riepoo,
vääntää, kääntää,
mut taikinaa ei siitä saa"

 - mikä se on?

Ensin olin kommentissani Ainolle arvaillut myrskytuulta, ja sitten tuli mieleen toinenkin luonnonilmiö. Voisikohan kyseessä olla meren mahtavat aallot jotka ovat vuosituhansien aikana pauhanneet ja hioneet rantakalliot näin houkuttelevan sileiksi? Tai...






















...  toinen arvaukseni on ihmismielen liikuskelut. Kortillani kuvaan vastaukseksi yhtä sellaista, nimittäin riidantekoa!






















Kiitos Aino mukavasta haasteesta, ja kesäistä juhannusta sekä sinulle että teille haasteeseen osallistujille.

P.S. Näissä atc-korteissani olen käyttänyt kuvia kahden ruotsalaistaiteilijan tuotannosta. Toinen tekee keramiikkaa, toinen on luonut kankaita joista tein taustaa.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesäunelmiin apua

Nämä kaunottaret ovat peräisin amerikkalaisesta Listeriini-mainoksesta. Ihmeaine ratkoi 50-luvulla näköjään melkeinpä minkä henkilökohtaisen ongelman tahansa. "Ota Listeriiniä niin pääset pahanhajuisesta hengityksestä ja kesämorsiameksi..." Muu materiaali näissä atc-korteissa on leikelty nykyajan lehdistä...
























perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ainon arvoitukseen 2 kuva 2

Risukon halki perunakuorma, mikä se on? Jopas nyt jotakin kun aina vaan täytyy pohtia. Samaa tässä mietiskelin kuin Funchis, nimittäin mukuloita. Mutta missä ihmeen risukossa ne piileskelevät? Lastukorissa? Tässä toinen korttini, tämä ei ole atc-kokoa enkä ajatellut lähteä vaihtoon kun tarvitsen tätä vielä muutamaan juttuun...


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesäaikaa

Korttini myötä toivottelen teille kaikille heleätä helluntaita - tavataan täällä silloin tällöin kesän aikana!


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ainon arvoitukseen nro 2

"Risukon halki perunakuorma" - mikä se on? Sen minäkin haluaisin tietää! Ratkaisu ei sisältäne perunaa eikä risukkoa? Olen tuuminut monenlaista saunan kiukaasta jauhojen sihtaukseen, kahvipavusta mansikkaan, lankavyyhdistä leirituleen mutta mikään ei klikkaa! Joten tällainen mullansävyinen atc on ainoa aikaansaannokseni tällä hetkellä. Tulkaa ihmeessä mukaan arvuuttelemaan Ainon kysymystä jotta päästään eteenpäin!


maanantai 19. toukokuuta 2014

Torpan tarinaa - tusinoittain

Nyt tämän sulkakynän pitelijän täytyy päästää teidät armaat lukijat kesälaitumille, ja sitä ennen vain nopeata vauhtia kertoa tapahtumien kulku pitäjällä.

Kuten arvaatte, provinssitohtorin tyttäret löysivät meren saaresta mielitietyt pojat. Neidot kulkivat rantakalliota kuin kullanhohteisessa unessa. Myhäillen heidän keveitä askeliaan tarkkailivat Meren Majakkanainen ja kaksi taivaankannen enkeliä.






















Mutta komeat ja ahkerat olivat sulhaspojat, veneveistämöllä. Kihlajaiset määrättiin jo juhannuslauantaiksi.






















Provinssitohtorin vaimo joka täten koki vieläkin suuremman menetyksen - olihan jo vanhin tytär jäänyt luotsin vaimoksi samaiseen saareen -  hirmustui tummanpunaiseksi mutta sitten kalpeni ja laihtui kuin kuun sirppi pakkasyönä ja lopulta kuihtui pois tästä elämästä.






















Oli kaksi muutakin naisihmistä joille elo ja päivittäinen taivallus tuli aina vain ankeammaksi. Muistattehan vielä Isonenäisen naisen, ratsumestarin lesken ja keisarillisen vapaaherrattaren? No, totuus näyttäytyi aivan toisenlaiseksi ja hän nääntyi lopulta kaurapurotautiin.






















Entä sitten Muorin Amerikansisar?






















Tämä kyllästyi lannan tuoksuun ja kananmunien keruuseen, palasi Amerikkaan, eikä hänestä sen koommin kukaan osannut kertoa yhtikäs mitään. Luultiin että kuoli naimattomana vaikka ei rutiköyhänä. - No sitten on vielä Neula-Britasta kertomatta. Entinen ompelija sekä Väinön suloinen kihlattu oli nyt tullut mieleltään hauraaksi ja näki päiväunelmia kirjoituspöytänsä äärellä. Väinö-sulhanen oli jättänyt Britan vuosikymmeniä sitten kun luuli tämän olevan entinen sanomalehdestä kuuluisa Nukkujatar.

















Väinön kohtalosta pitää ottaa selvää myöhemmin kun kerkeän ja uskallan. Nyt haluan vielä kertoa Kylpyläparantolan vesitohtorista. Hän päätti lähteä Kiinanmaalle oppimaan lisätietoa, joten nyt hän valmisteli suurta matkaansa sohvassa makoillen ja kirjoja tutkien. Hän puhui päivä päivältä enemmän itsestään ja pätevyydestään. Kylvettäjä-Aune ja vesitohtorin äitipuoli olivat hyvin huolestuneita.






















Kiinanmatka lähestyi ja siniveriset aatelisnaiset itkeskelivät jo. He kaipasivat enemmän tohtoria kuin jääkylpyjä.






















Muorikin oli torpan olkipatjalla öisin nähnyt enteilevää unta pojan tulevasta matkasta hirveän kauas pois.






















Mutta Muori oli nähnyt myös toisen kohtalokkaan unen. Siinä hän oli nuorena hoikkana tyttönä, mutta kuitenkin harmaapäisenä, lohduttamassa vanhaa Ruustinnaa jonka rovasti oli niin ilkeästi hyljännyt.






















Ruustinnan elämä pappilan yläkerrassa oli ollut ankeaa. Kerrottiin kylällä että hän oli löytänyt vanhojen tapettien välistä rahasetelin ja asiakirjan, mutta mahtoiko olla totta.






















Ja juuri ennen Vesitohtorin lähtöä Kiinaan Kylpyläparantolan rannassa tapahtui sitten järkyttävää.



















Ruustinna oli surun murtamana, kenenkään huomaamatta, astellut kylpylän portaita alas synkkään veteen ja hukuttautunut virran kiemuroihin. Mitään ei ollut tehtävissä. Mutta Rovastia ei kovasti tämä koskettanut. Hän oli muuttanut kartanoon ja hätisteli siellä asuvaa nuorta ompelijatarta vaimokseen.






















Mutta ompelijatar olikin upeaa valikoivaa sorttia, kyllästyi ja lähti kartanosta pois.






















Taloon saapui heti hänen jälkeensä uusi salaperäinen nainen joka yksinkertaisesti käveli seinän läpi sisään...






















... eikä hän ollut Rovastille mitenkään armollinen tai vastaanottavainen.






















Nyt kokoontuisivat pian kylän tärkeät ihmiset miettimään tilannetta, ja Muori tarjoili kahvia.






















Väinökin, nykyisin pitäjää kiertävä vapaasaarnamies, tuli paikalle ja Muori ilahtui kyyneliin asti veljensä tapaamisesta.

Hyvät lukijat, tässä pitäjän uutiset pikimmiten. Torpan tarina jatkuu syksyllä tästä sulkakynän kärjestä jos mustetta riittää kristallipullossa vielä.

Mukavaa kesää teille kaikille!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Ainon arvoitukseen nro 1

Kiitos Aino hauskasta ideasta! Tällä atc:lla olen mukana arvuuttelemassa että mikä se sellainen viisisaparoinen possu paksulainen voisi olla?


torstai 15. toukokuuta 2014

Torpan tarinaa - terveyttä

Jääkylmät kylvyt oli otettava aamuvarhain, tyhjin vatsoin. Veteen mennessä ei myöskään sopinut kiirehtiä. Varsinkin siniveriset madamet, kylpyläparantolan tärkeät asiakkaat, voivat muutoin vahingoittaa hienoisimmat suonensa.






















Kylpylä menestyi ja kiitoslahjoja saapui jopa vierailta mailta, mutta vesitohtori ei ollut  tyytyväinen. Hän kehitteli uusia reseptejä ja suosituksia. Jääkylvyssä istuminen oli hänen mielestään ainutlaatuinen käsittely joka paransi alakuloisuutta ja kutinaa, huonoja hermoja, lihavuutta ja laihtumista.






















Aune ahkeroi parantolan kylvettäjänä päivät pitkät, uupumatta. Mutta hänellä oli myös oma salainen unelmansa. Tulisiko siitä koskaan totta varsinkaan nyt kun vesitohtori oli alkanut haaveilla suuresta matkasta kaukaiseen maahan?




torstai 8. toukokuuta 2014

Torpan tarinaa - romantiikan siivin

Provinssitohtorin nuorimmat tyttäret olivat saapuneet kaukaiselle meren saarelle, tapaamaan sisaren perhettä ja varsinkin pieniä kaksospoikia. Mutta neidoilla oli myös runsaasti aikaa samoilla karuilla kallioilla ja lahden poukamassa. Ihmeellisesti heidän tiensä vei päivittäin veneveistämöön lahden poukamassa.






















Tyttärien isä seurasi tapahtumien kulkua näköetäisyydellä ja oli huolestunut.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Torpan tarinaa - seurauksia

Syksystä lähtien kartano oli rapistunut, synkistynyt ja hiljennyt. Rappusissa ei kuulunut iloisia askeleita, eikä ruokasalin kristallikruunu loihtinut enää tunnelmaa herkkuja notkuvan pöydän ylle. Pitäjäläiset totesivat vain että olipa mamselleilla ja kartanonherroilla ollut aikamoinen liuta palvelijoita, senhän näki jo ulkohuussien lukumäärästä.






















Mutta kartano ei ollut tyhjä. Ruustinnansa ja kymmenen lastansa hyljännyt rovasti oli häädetty pappilasta kartanonemännän ja heidän aviottomien aikuistyttäriensä luokse. Mutta siitä huolimatta että emännälle oli luvattu kolme uutta elämää hän kuolla kupsahti laihuuden ja kalpeuden kuihduttamana. Nyrpeät tyttäret asuivat jälleen kartanossa, jätettyään hämäräperäisiksi osoittautuneet aviosiippansa.






















Laihuus ei koetellut kartanon tyttäriä, kalpeus sitäkin enemmän. Avioliitto keisarillisten leijonankesyttäjien kanssa oli osoittautunut pilvilinnaksi. Miehet, kirppusirkuksineen kiertävät, olivat vieneet mukanaan kartanon kalleudet, ja kopeita neitoja odotti nyt nöyryyttävä arki herrasväen kotiapuna pitäjällä. Ja mitä enemmän karhea leninki alkoi kiristää vatsan päältä, sitä häpeällisemmäksi kummankin elämä kääntyi.

Saaressa luotsin kotona oltiin iloisia. Vaimon sisaret, provinssitohtorin nuoremmat tyttäret, olivat kevätjäiden lähdettyä saapuneet tapaamaan ensi kerran sisarensa kaksospoikia. Tohtorikin oli tullut venekyydissä mukana, ja naapurin vanha kapteeni piipahti tervehtimään. Provinssitohtorin vaimo sairasteli eikä jaksanut lähteä mukaan. Hänet oli murtanut vanhimman tyttären muutto kaukaiseen saareen.






















Nuorimmat tyttäret olivat kauniita kuin prinsessat ja naimaikäisiä, mutta prinssiä valkoisella ratsullaan ei vain ollut kuulunut, ei näkynyt. Huomenna kohtalo kuitenkin puuttuisi asiaan.