Tänään lumettoman väreistä
on jotakin kateissa
en tiedä mitä
koska en löydä sille sanoja.
Vaikka kuinka lasken ja punnitsen
ja laitan yhtälön paperille
unohdan että sanasi painavat
ettei katseesi ole ilmainen.
Sekin vain
marraskuun sumujen summa.
Tänään lumettoman väreistä
on jotakin kateissa
en tiedä mitä
koska en löydä sille sanoja.
Vaikka kuinka lasken ja punnitsen
ja laitan yhtälön paperille
unohdan että sanasi painavat
ettei katseesi ole ilmainen.
Sekin vain
marraskuun sumujen summa.
Kalpea kävijä se on, marraskuun aurinko puutarhassa.
Mutta olemme sisukasta ikivihreää emmekä anna
vuodenajan säikytellä piilosille.
Ruusutkin katsovat esimerkkiä ja tottelevat.
Taitavat kuitenkin olla hieman peloissaan tulevasta?
Nyt on pidettävä yhtä ja luotettava vartijoihin.
Totta puhuen - nyt me vasta pääsemme
oikeuksiimme, katseltavaksi kukkaloiston
puutteessa...
Maahanmuutto. Pandemia. Ympäristö. Maailmankauppa.
Ollaanko pölkkkypäitä kun katsotaan ongelmien ratkaisun olevan ainoastaan
EU:n velvollisuus?
Kiina tienaa, me maksamme. Pakolaisvirrat Eurooppaan, me maksamme.
Niin kauan kuin jaksamme.
Mihin hiljaisuus katosi? Tavaroiden taakse?
Vai onko niin että tavarat katosivat? Hiljaisuuden taakse?
Joskus on vain vaikeaa etsiä tärkeintä pinnan alta.