tiistai 31. joulukuuta 2019

Levähdys


















Ei kaiken tarvitse olla ihmeellistä,
itsessämme merkille pantavaa,
toisten hiljaa kadehtimaa,

vuoden viimeisenä päivänäkään.

On aika luopua monesta asiasta
ja valmistaa tilaa tulevalle

mutta muistelehan ensin
ehkä jokin tapahtunut oli onnea
vaikket sitä juuri silloin
ymmärtänyt.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Toimeton tuuli


















Tänään joulukuun tyyni meri
edes jotakin tehdäkseen
tökkii hereille pienenpientä aaltoa

pilvestä saapunut lumikristalli
kutittaa sen kohmeloista selkää
mutta pelkästään lokkia naurattaa.

Aallonpoikanen pujahtaa
piiloon hopeisen pinnan alle

siellä sen ennalta rajattu kohtalo
liukenee hiljenneeseen iltaan.

torstai 12. joulukuuta 2019

Kerran oli tarina


















Meilläkin oli kerran tarinamme
joka ulottui latvasta meheviin juuriin

tule katsomaan meitä
kerro päämääräsi
sillä sekin on osa luontoa
- olemattoman pieni tosin.

Ehkä kertomuksesi ei ole tärkeä
kenties et edes tiedä mitä sanoitte
kuiskutellen toisillenne eilen
mutta ei sellaista tarvitse pelätä
ei se ole mutkikasta

se on kuin mikä päivä tahansa.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Kahta kotia
























Asun kahta kotia

valoisaa varjotonta
ja kaiken kätkevää yötä.

Lasiruudun takaa
yksinäisyyden läpi
koteihini ripottelee
sävyä inhimillisyyteen

ilmassa leijuvat nuotit
lehdettömät koivut
kuin silkkipaperiviuhkat.

Syysteatterissa
yleisö täyttää rivit
kuin sidotut viljalyhteet

toisten tukemat
enää itse kasvamattomat.

Kirjastani
"Ei se sitä ole" (2019)

lauantai 14. syyskuuta 2019

Mahdoton kohtaaminen
























Tänään valo ei tule ylhäältä.

Hämärtyvä päivä leikkii piilosta kanssani,
sieppaa varjoni omakseen
näkymättömien kätköön.

Siellä ei olisi seuran puutetta
mutta kun ne sanovat
ettei minun pitäisi olla siellä

kuvallisen saavuttamattomissa.

Kirjastani
"Ei se sitä ole"

torstai 22. elokuuta 2019

Tuulen työtä

























Asetu kuulolle.

Tuuli puhaltelee
ruohonkorsihuilua

pisara rummuttaa
rantakalliota

piirtää pisteitä veteen.

Kaikki muistamisen arvoista.

Sateen mentyä
tuntematon taiteilija hiljenee

taivas vaihtaa
tuulen tanssittamat
pumpulit täkkiin

päiväpeittoon.

torstai 1. elokuuta 2019

Herra Ahosen menestys





















Suo itsellesi tummanpunaiset ruusut,
sellaiset ovat ulospäin suuntautuvia

niin olisi pitänyt lukea seinäkalenterissa
päivänä jolloin hän tiesi saavuttavansa
pienen menestyksen.

Mutta kesäkuulle oli vain lyhyt muistutus
ripustaa niittyleinikit kuivumaan.

Herra Ahosella ei ollut takanaan
mainittavia taustoja koulutusta
perhettä taloa
ei edes auton ajokorttia

eikä hän voinut kuvitella kertovansa
kenellekään tapahtuneesta.

Toisille se tuskin olisi merkittävää,
voisivat jopa loitontua
sillä menestys on ruma sana
vaikkakin monien tavoittelema.

Herra Ahonen vaikeni ja piilotti
vaatimattoman memestyksensä
kunnes elämän ehtoolla
unohti kätköpaikan.

Kirjahyllystä se lopulta päätyi
kirpputorille.
------
Kirjastani "Ei se sitä ole"
(Mediapinta 7/2019)

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Arkisulhanen



















Rouva Leijona-Miekka on ikävystynyt,
kateellinen laumojen arjelle.

Arki on arvokasta materiaalia
yhtä tavoittamaton kuin työ,
Rouva Leijona-Miekalle symboolinen
sankaritarinan sulhanen.

Mutta tänään avaimet eivät sovi sanoihin,
katsovat vaan kysyen toisiaan
aktivoimatta aistien rikkautta
osaamatta arvioida arjen tekijän taitoa.

Huone täynnä mielenliikutuksia
puheenvuoroa odottavia uskalluksia
avainaseman haltijoille.

Rouva Leijona-Miekka pelkää.
Mikään jalokivi ei jätä tänäänkään jälkeä.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Sanottiin silloin?




































Ennen vanhaan
herrasmies
oli sellainen,
jolla oli harmaata ohimolla
ja violettia taskussa

torstai 30. toukokuuta 2019

Neulasia





































Luonto ei selittele
mutta meidän sanamme tökkivät
kuin ärhäkkäät männynneulaset

selkärepun taakkana niistä
muurahaiskeko

vikapistoista muistona
miljoona reikää sielussa.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Auringon taikasauva


Hetken jo luulin koreuden
jäävän nuppujen sisään

mutta tänään aaamuauringon silmä
katsoo niitä ystävällisesti.

Luonto ryhtyy harsimaan kangasta
ompelemaan uutta puvustoa
kesäteatterin tanssijoille

samanlaiset mekot vuodesta toiseen

koskaan muodista poistumattomat.

Kuuletko kimalaisen naurun
sen maistaessa makeaa?




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kuplivat muistot
























Kaukainen ystävä saapuu.

Emäntänä Elli-Ruusu Ree
poimii esille Viipurin kristallilasit
täyttäen niihin kullankeltaista juomaa

kunnes pöydällä enää tyhjä karahvi
ilta kuin jotakin tuhkan tuomaa

poissa myös pulppuilevat kuplat.

Muistoissa nuoruuden toukokuut
ja samppanjapulloon säästetyt
keisarin aikaiset ruplat.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kirjaimet hukassa

Tänään on niin viuha tuuli
että vastaantulijoista
ja myötätuntoisista kirjaimista
on tosi puute 

laitetaan tähän kuvagalleria
päivänne piristeeksi!




























sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Ajan vaellus
























Sytytän takkatulen ja odotan ystävää.
Ja ulkona tuulee ja kovasti hämärtää.
On hyvin ankea sää.

Mutta unelma kesästä astelee tupaan
ja seurakseni jää.

Nyt yhdessä istumme ja hiljaisina
katsomme pehmyttä pimeää.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Laatikkoviinin rippeet























Kaksi kuukautta kulunut.
Tänään ajatukset päällekkäin ja ristikkäin,
viimeinen hetki aurinkoisella parvekkeella
Teneriffan auringossa.

Tiernos recuerdos
doces memorias...

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Puheenjohtaja Iso-Kreivi
























Puheenjohtaja Solveig Iso-Kreivi
jokapäivän tilanteessa johdonmukainen

pöytäkirjat, kopiot, diaarion asialiitteet
onnittelukortit ja kirjearkit ystäville
nekin kuin pykälillä varustetut
virallisten asiakirjojen kaavoin
ilman mielikuvituksen maustetta.

Tarkkana naisena puheenjohtaja
arkistoi kaikesta leimatut kopiot
laatimaansa laatikkosysteemiin
lipaston keskimmäiseen lokeroon.

Ystävät vastailivat odotetusti
onnittelukorteilla, joulutervehdyksillä
ja neljännesvuosiraporteilla
etelästäkin etikettiä noudattaen

kunnes kaavoitettu kirjeenvaihto
nääntyi mielipiteiden nälkään.

Puheenjohtaja Iso-Kreivi ei koskaan
ymmärtänyt:

päiväjärjestystä ei kunnioitettu.

Viimeisen vastauskirjeen leimattuaan
hän sulki lopullisesti lipaston
lukiten sinne ystävyyssuhteensa

omistautuakseen puutarhan hoitoon
kivilaattojen ojennuksessa pitoon.

Tässä talossa ei tuuletettu
tunteita, ei vaihdettu mielipiteitä
ja kuinka se olisi tehtykään

kun puuskat eivät uskaltaneet lähestyä
edes pyykkinarulta riippuvia
elottomia lakanoita.

Ainoa ilmanvaihto talossa
esi-isien
muinaiset hengenvedot.