Tiedän, en osaa kutoa kangasta enkä rakentaa taloa. En omista teknisiä kykyjä, ja tuntuu kurjasti siltä että meikäläinen on juuttunut ikuisiksi ajoiksi tähän bloggailun starttiviivalle - minä joka jo henkisesti olin ripustanut sekä vuosien takaiset että en-vielä-mutta-pian-maalamani taulut, saksimani toinen toistaan värikkäämmät kollaasit ja innolla räpsäyttämäni valokuvat kaiken kansan näkyville tuosta vain nappia painamalla!
Mutta sitkeyteni ei tunne käsitettä
luovuta heti. Antaa sen henkisen siemenen unelmoida ja itää mullanpöpperössä, pian nähdään mitä aarteita auringonsäteet houkuttelevát päivänvaloon. Kevät saapuu ja ruohomatto uneksii jo paljaiden jalkojen kutituksesta.
Työn iloa, elämisen ja olemisen iloa, jyvän löytämisen iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti