tiistai 25. lokakuuta 2022

Doces memorias

Kuvieni tarkoitus on avata minulle uusi, tuntematon tarina.
Tai oikeastaan on minun tehtäväni kirjoittaa se kuvan pohjalta.
Mutta joskus sattuu että kollaasini jää vain kuvaksi. Jähmettyy.
Päätyy laatikkoon odottamaan. Ei ole kiire.

 













 


Sellaisesta kuvakätköstä löytyi tänään runovihko. Sen sisäkanteen olin
kirjoittanut mieleen painuneen tekstin, Espanjasta. Muistan vieläkin
tummanvioletin pakkauksen, Mercadonasta valitsemani suihkusaippuapullon
jonka kyljessä oli juuri tämä kauniilta kuullostava teksti. Runo? Miete?

Täytyy myöntää että valitsin kuplilla koristetun pullon vain tekstin vuoksi:

    Tiernos reduerdos
    doces memorias.

Mutta Googlen kääntöpalvelu ei osaakaan auttaa näiden rivien tulkinnassa.
Olisiko se portugalin vai espanjan kieltä? Joitakin tulkintoja Google on
ehdotellut, mutta en viisastu niistä.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Katoavat kyläreitit

 










Täytyy ihan vetäistä henkeä ylimääräisen kerran kun
katselee miten meidän kotiseutu muuttaa muotoaan.
Nuo värilliset tötteröt taustalla ovat omakotitaloja.
Maisema on kieltämättä upea, mutta seuraava kuva
ei kerro että järvi on rotkon alla tavoittamattomissa











No, ei meidän omat nälöalatkaan ole hassummat ja
kirkasvetinen kotijärvi tuossa ihan hevostien päässä.
Vaikka - minkähänlaista olisi asua trendikkäästi?



keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Ei mikään kauneuskilpa


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihme tapahtumassa! Vuosi sitten otin talteen jonkun hylkäämän
syklaamin ja se kukoisti pöydälläni kiitollisena kuin ikikukka
konsanaan.

Sitten se kuitenkin kalpeni ja menehtyi, tai niin ainakin luulin.
Oppikirjojen mukaan syklaamin voi ehkä saada kukkimaan
vielä seuraavana vuonna, mutta poppakonstit olivat mutkikkaat
ja tulos jokseenkin epävarma. Mukulaa olisi hoivattava kuin
vastasyntynyttä.

Lehdet katosivat. Pitkin kesää ja syksyä annoin tulokkaalle vain
vettä. Taustalla, vaihtoehtona, häämötti kompostitynnyri.

Höh! Tässä nyt tullaan! Mukulasta nousseet seitsemän nuppua
odottavat vuoroaan kärsivällisesti, esikoista ihaillen. Ekanupusta
kukkaan kului ainakin viitisen viikkoa ja minä senkun taputtelen
itseäni olalle että sellainen mestaripuutarhuri tässä touhuaa.

tiistai 18. lokakuuta 2022

Jotakin tehdäkseni












Sade piiskaa läntistä erkkeriä ja päivä on juuri tämän
sävyinen. Odottelen sienisadon kuivumista ja tulevan
novellini aihepiirin selviämistä itselleni. Ei kiirettä.

Ihan vain jotakin tehdäkseni olen juuri asentanut blogiini
tilastokentän josta näkee kävijöiden maat ja liput.
Jännä nähdä toimiiko. Tähän asti on vain yksi kävijä,
minä.


keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Syksyn aarteita

Nyt on sellainen kiire pakata syksyn henkeä
pulloihin ja purnukoihin ettei tässä ehdi tämän
enempää tarinoida...

perjantai 7. lokakuuta 2022

Anna aikaa



 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytä aikaa ihmettelyyn.
Ilman ihmettelyä elämä on
pelkkää olemassaoloa.

Tuntematon

 

 

 


maanantai 3. lokakuuta 2022

Kirja-arvostelija Ruben

 













 

 

Nämä neidot ovat neljä novelliani:

Jokainen helmi.
Cordeelian salainen vieras.
Laulava mansikkaleivos.
Tohtori Joutsenpihlajan löytö.

Tärkein henkilö kuvassa on herra Ruben
sillä hän on kirja-arvostelija. Hänen tehtävänsä
on tuottaa tietoa, lisätä ymmärrystä ja
kehittää tekijän taitoa.

Hänellä tuntuu olevan omistusoikeus
teokseeni ja taitooni. Ja vahva voima
joka on pätevöitynyt musertamaan
tai innostamaan.

Mielenkiintoista tulla tietämään
millainen teos hänen arvostelustaan
syntyy. Entä jos hänen tutkimisensa
onkin juuri sitä?

Taidetta.