lauantai 30. maaliskuuta 2013

Noitapuolison pääsiäinen

Funchiksen salaperäiseen pääsiäisaaton haasteeseen!
Tässä noitapuoliso istuu tyytyväisenä itseensä, tupruttelee sikariaan ja odottelee juhlapäivällistä.
Se hänelle kohta tarjoillaankin! Keitettyjä lohikäärmeenmunia, jälkiruoaksi kuninkaallista unelmakermatorttua joka on tehty prinsessan romanttisista unelmista. Kuorrutettu suklaalla - jossa on mielellään mitä likaisinta multaa villisikojen tonkiman metsäniityn reunasta. Kuorrutuksena rusinat elikkä kaikista vanhimman noidan nenäsyylät... Maukasta pääsiäistä noidan aviosiipalle!



Muori avaa paketin

Muori oli hyväillyt avaamatonta pakettia, silitellyt ruskeata käärepaperia ja ihmetellyt, miettinyt. Hän ei halunnut uteliaisuudestaan huolimatta kiirehtiä paketin avaamista. Lahjan saaminen oli hänelle hyvin harvinainen asia ja saatua lahjaa piti käsitellä kunnioituksella niinkuin sen antajaakin. Nyt hän jo huolehti miten voisi itse muistaa Neula-Brittaa. Ei hänellä ollut hienoa kirjepaperia eikä edes kynää jotta olisi voinut kirjoittaa kiitoksen ja lähettää naapurin mukana ompelijalle. Täytyi järjestää tämä asia seuraavan käynnin yhteydessä kun hän lähtisi sovittamaan sinistä leninkiään.

Lopulta paketin avattuaan, katseltuaan kaunista lahjaansa pitkän tovin,  muori oli nukkunut vielä hetkisen ja nähnyt unta. Liitelevää kevyttä tarinaa. Hänellä oli höyhensiivet, ja paketista oli  tullut unessa jälleen avaamaton, koskematon.


"Onkos Aika siellä?" kuului kamarin puolelta. Väinö-veli oli herännyt ja huuteli muoria. "Aika, oletkos sytyttänyt lieteen tulen niin että tulee lämmin lattia ja aamukahvit?" Muorin nimi oli todella Aika, ja hän oli siitä hyvin ylpeä.

Nyt veli kömpi unenpöpperöisenä tuvan puolelle. Muori näytti hänelle lahjan ja yhdessä sitä ihailtiin ja kosketeltiin. Se oli ihmeellinen ja muori oli aivan vakuutettu että tässä oli hänelle ihan henkilökohtainen, salainen enne. Hän oli saanut kauniin hohtavan valkoisen tyynyn johon Neula-Britta oli kirjaillut neljä korpin siipisulkaa.


Pitkin päivää kahvipannu porisi, jokunen naapuri kävi ja yhdessä ihailtiin korppityynyä.

Mutta nyt jätämme muorin ja velimiehen viettämään rauhassa pyhää ja pääsiäisaattoa.


Torpan tarina jatkuu toisen kerran kun kevät muuttuu kesäksi..

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Maaliskuun kortit

Kotilaiska laittoi mukavan korttihaasteen Saima Harmajan runoon liittyen. Luin, tein ja skannasin. Sitten vasta luin kunnolla että pitäisi olla joka kortissa kolme kappaletta samaa.  No tuota, katsotaan meneekö nämä läpi vai reputanko kun vähän täydentelin kahta kuvaa kuvankäsittelyllä:

"Talvilintu visertää"

"Hopeametsä"
"Hopeiset aarteet"

Huhuu, pähkinä olisi!



On pääsiäislomat ja pitkät laiskat pyhät, mutta missäs te Pähkinänpurijat? Ettehän vaan tuolla halkopinon takana? Tässä odotellaan teitä esille mutta pienintäkään rapinaa ei kuulu vaikka alakuloinen mirrikin istuu kärsivällisesti hiirenhiljaa odottelemassa...

Alempana tässä sivullani (torpan tarinoiden takana) löytyy uusin Pähkinä-visani! Ainoastaan ahkera Tarja O on tähän mennessä vastannut...  Pidennän toki aikaa, korttisi voit lähettää huhtikuun aikana milloin vain.

Ajattelin tehdä sitten kevään aikana vielä pari upouutta Pähkinää, mutta tietysti vain jos teitä kiinnostaa. Haluaisittekohan tästä palkintokilpailua, järjestyy kyllä sekin mutta siinä tapauksessa toivoisin mahtavan paljon osallistujia, nimittäin ainakin kolme... ;) Vai pannaanko pähkinät purkkiin ja hyllylle?


Muorin pääsiäinen torpassa

Velimies, nyt jo hieman kumarainen ja kasvoillaan uurteita kantava,  oli siis vihdoinkin palannut kotikylään ja se oli muorille pääsiäisen suuri ennalta arvaamaton tapahtuma, vaikka korppi oli yrittänyt häntä vihjata tulevasta. Pimeys oli yllättänyt Väinö-veljen matkalla muorin luo juuri kun kylätie oli muuttunut metsäpoluksi, ja hän ei löytänyt näin monen vuoden poissaolon jälkeen enää suorinta tietä torpalle. Niinpä hän oli päättänyt yöpyä vanhassa kalamajassa, ovi näytti olevan lukitsematon. Uni oli ollut kovin katkonaista, seinähirsistä kuului rapinaa ja kylmä maaliskuinen tuuli puhalsi kynnyslankkujen välistä suoraan pieneen harmaaseen huoneeseen. - Mutta nyt oltiin muorin torpalla, ja he olivat jo ehtineet yhdessä noutaa hänen tavaransa kalamajalta.


Ilta kului Väinön kertoessa leppoisasti seikkailuistaan maailman merillä. Aallotar oli kutsunut häntä jo nuorena poikana vapaille aavoille ulapoille, ja kutsuun ei voinut olla vastaamatta.


Sitten muori oli ottanut pestin merikapteenin kotona. Teki viikkosiivot, pesi pyykit, talvisinkin kun oli vietävä vaatteet purolle ja käsin hangattava jääkylmässä vedessä. Joskus Kapteeni oli ollut kotona ja kertonut ihmeellisiä tarinoita toisesta maailmasta, ja muori oli kuunnellut silmät suurina ja pannut kaikki tarinat tarkasti muistiin. Väinö-velikin olin näin tutustunut Kapteeniin ja siitä kasvoi elinikäinen ystävyys. Vieläkin muori muisti Kapteenin ihmeellisen kauniin kodin, ja vieläkin häntä kutsuttiin kyläläisten kesken Kapteenskan Kotiavuksi!


Voi, oli se sitten kaunis sinisen sävyinen koti, täynnä toinen toistaan ihmeellisimpiä esineitä - koristeltua porsliinia, tauluja joissa mahtavat höyrylaivat ja purjealukset uhmasivat korkeaa aallokkoa ja navakkaa tuulta, kullanhohtoisia kynttelikköjä, värikkäin silkkilangoin kirjailtuja tyynyjä, nahkakantisia kirjoja... Muori tarkasteli oman torppansa seiniä, kuluneita huonekaluja ja poimuille kuurattuja räsymattojaan. Mutta hän viihtyi ja tunnelma oli kotoinen tässä pikku tuvassa. Nyt oli tuuli kääntynyt pohjoiseen, sen hän näki kuivuneesta hauenvonkaleesta, koska se oli kääntänyt pyrstönsä toiseen ilmansuuntaan katosta riippuvassa koukussaan.

Illalla muori ei oikein saanut unta, kääntelehti vain punaraitaisella muhkuraisella olkipatjallaan ja yhtäkkiä viimeisetkin unenrippeet katosivat silmistä. Hän ponnahti ylös sängystä, työnsi jalkansa jo vinoon kuluneisiin harmaaruutuisiin  huopatohveleihin ja vetäisi ohuen hiirenharmaan lettinsä ojennukseen. "Paketti!" hän ajatteli toruen mielessään itseään - kuinka hän oli voinut unohtaa ystävälliseltä Neula-Brittalta viikolla saamansa lahjapaketin?


Kamarista kuuului Väinö-veljen tasainen kuorsaus. Siellä se varmaankin uneksi satamakievareista ja maailmanmatkoistaan myrskytuulten vinkuessa laivan mastoissa. Muori hiipi hissukseen tupakeittiöön. Kuu valaisi koko pienen huoneen ja lattialankut loistivat melkein aavemaisen sinisinä pyöreänpullean taivaanlampun kajossa. Avaamaton paketti oli siellä,  äitivainaan kapiokirstun päällä, samassa paikassa minne hän oli sen varovasti asettanut ompelijan luota tultuaan. Päivä oli ollut pitkä ja paketti unohtunut. Nyt muori oli utelias ja alkoi varovasti avata naruja.

Mitä ruskeaan paperiin kääritty lahjapaketti sisälsi? Muori tunnisteli sitä. Se oli pehmyt eikä painanut kovin paljoa. Voi sitä kilttiä Brittaa, nyt hänenkin pitäisi ottaa mukaan tuliaisia ensi käynnille, muori ajatteli huolestuneena. Ehkä Väinön kapistuksista löytyisi jotakin mukavaa jos veli vain suostuisi?

Kerronpa paketin sisällön sinulle vasta myöhemmin kun Väinökin ensin herää ja juodaan aamukahvit!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Paluu torpalle

Aamu valkeni. Muori tunsi kahvin tuoksun keittiön puolelta, ja nousi lämpimästä sängystään, haukotellen ja itseään venytellen. Kissa karkasi jaloista ja meni pukkimaan emäntäänsä ja kiehnaamaan aamupalaa.

Haasteltiin vielä hieman, katsottiin ikkunasta millainen tuuli puhalteli ja oliko se kovin pohjoinen. Muorin ei tarvinnut koskaan tarkistella tuulen suuntia tällä tavoin ikkunasta, hän oli ripustanut tuvan kattoon kuivatun hauenvonkaleen naruun kiikkumaan, ja kun kala osoitti uuteen suuntaan niin tiesi tuulen kääntyneen samoin. Juteltiin myös seuraavasta tapaamisesta jolloin muori tulisi sovittamaan kretonkileninkiään.

Neula-Britta tökkäsi vielä eteisessä muorin kainaloon ruskeaan paperiin kätketyn pehmeän lahjan. Ystävykset toivottelivat hyvää siunattua pääsiäispyhää, ja Britta pyysi viemään terveiset sepälle jonka paja oli puolen peninkulman päässä kylätien varrella. Siellä ahjo varmaankin säkenöi päivät pitkät.

Niinpä muori lähti taivaltamaan kohti kotitorppaa. Matka sujui mukavasti, ensin suurpellon yli. Kauan sitten siellä lehmät juoksivat kesäisin vastaan kellot kilisten ja utareet heiluen. Nyt oli kuulas kevättalven päivä, metsän puut hohtivat valkoiseen huntuun puettuina ja valaisivat taivaltajan polkua. Vaikka ei ollut vielä myöhä niin kuu jo töllötteli korpikuusten yläpuolella. Se oli aivan kuin hopealla koristeltu pääsiäismuna. Muorin ajatukset sinkoilivat sinne tänne entisiin aikoihin.


Nyt oli tärkeää että ei kulkisi ympyrää, sellainen enteilee huonoa onnea. Varsinkin piti karttaa Suursuolle joutumista. Siellä tarina kertoi olevan Ämmänhaudan, eikä Ämmävainaa päästänyt ketään ohitseen jos hänen tielleen sattui kulkemaan. Kukaan ei tähän päivään saakka uskaltanut kaivaa turvetta tai hiekkaa näiltä tanhuvilta.

Yhtäkkiä ajatuksissaan asteleva muori huomasi että kaksi harmaapukuista, harvinaisen pitkää mieshahmoa kulki hänen edellään, laahustaen, äänettöminä. Vain lumi narisi heidän kiiltävien nahkasaapikastensa alla. Muorin sydän pomppaili, hän hidasti menoaan ja niin tekivät myös kulkijat. Kun tultiin Petruksen tuvan nurkalle miehet kääntyivät vanhaa Petrusta säikähtäen ensin takaisin päin ja lähtivät sitten pois polulta häviten metsän syliin. Täytyy olla vieraspaikkakuntalaisia, noin kummasti pukeutuneita kun ovat, ajatteli muori.


Oli satanut uutta lunta, mutta kookkaista miehistä ei jäänyt kinoksiin mitään jälkeä vaikka hän oli kuullut lumen narskuvan heidän jalkineittensa alla metsäpolulla. Muori yritti myöhemmin kysellä kyläläisiltä kenellä vieraat olivat käyneet, mutta kukaan ei ollut nähnyt näitä miehiä, ei edes Petrus itse joka oli seisoskellut pihatantereellaan. Ihmiset tiesivät kuitenkin kertoa että juuri Petruksen mökin nurkilla tien mutkassa kummitteli.

Muori saapui kuitenkin turvallisesti kotitorpalle. Huomenissa hän alkaisi valmistella pääsiäispyhää. Leipoisi vehnäsiä, ja tänä vuonna myös vadillisen rukiisia vatruskoita. Olihan hänellä jauhoja, munia ja voita riittävästi. Ja hän laittaisi taikinan täytteeseen Amerikan rusinoita joita vielä oli sisaren tuliaispurkissa jäljellä. Kelpaisi vatruskoita tarjoilla jos vaikka tulisi vieraita pääsiäisaattona. Kuinkahan monella olisi ihan rusinaisia näytöllä?


Heti huomenissa muori myös veisi räsymatot ulos hankeen raikastumaan ja kirkastumaan.

Seuraavana aamuna muori heräsi aikaisin korpin kummalliseen ääntelyyn. Mitähän mustanokka aavisteli ja yritti kertoa, vai oliko vaan kaivannut hänen seuraansa? Muutenkin oli hieman outo kirpeä talvitunnelma ja kajastus taivaalla. Nisse, naapurin vanha mustavalkoinen kissa oli jo monta päivää kököttänyt säikkynä paikallaan kärrynrattaassa, ja tähdet loistivat kummallisen ruskeina ihan kuin yötaivaalla. Muori siveli kohmeisilla sormillaan kotimännyn käkkärään veistettyjä puukstaaveja ja numeroita. Taas korppi  huuteli käheänä kutsuen.


Muori kietaisi villahuivin tiukasti päähänsä ja lähti pihapientareelle tutkistelemaan asiaa. Korppi lehahti heti lentoon ikään kuin houkutellakseen muoria mukaan. Niin oli vanhuksen lähdettävä järvelle päin, kallioiden yli kiipeämään. Kun hän ajatteli kaikkia ylämäkiä jotka hänen oli kavuttava hän alkoi päivitellä koko lähtöä. Ja niinhän sinä kävi että muorin täytyi istahtaa hengästyneenä kallion kukkulalle ja lasketella takamuksellaan ihan alas asti. Mustelmat tästä tulisi. Sammal tahrasi ruskean palttoon takamuksen ja kivi hiersi nyörikengässä. KRAAK, KLONG!!! Hullu itsepäinen korppi kiersi kehää kraakuen ja  muoria vartoen, tummat silmät hehkuen,  ja kun muori seurasi katseellaan suuren mustan linnun menoa hänen silmänsä vihdoinkin näkivät.


Salmen takana, täällä tiettömässä erämaassa, seisoi ilmielävä, nuhruisen näköinen hieman kumara mieshahmo. Muori säikähti toden teolla. Hänen sydäntään vihlasi niin että täytyi istahtaa ja ottaa kamferitipat paikan päällä. Mitä tuo mies koko ajan kättään heilutteli, pitikö se häntä pilkkanaan vai tarvitsiko apua? Korppikaan ei ollut enää ystävällinen vaan huuteli muorille pilkaten: "mitäs tulit kun kaduit, mitäs tulit kun kaduit?" Muori keräsi voimia ja pinkaisi tipat otettuaan karkuun, vaikka mies ehtisikin varmasti pian rinnalle. Vai oliko se jäänyt kalliolle seisomaan, kolkosti nauraen? Olikohan se ihan salaliitossa Raaken, korpin, kanssa? Voi hyvänen aika, muori anoi armahdusta.

Mutta kun mies kutsui muoria, tämä tunsi yhtäkkiä niin kauan kaipaamaansa tutun äänen, pysähtyi ja kääntyi. Väinö, rakas Väinö velimies, paras ihminen koko suuressa maailmassa! Nyt muori oli ihan pyörtymäisillään, ja vähän vihastuttikin ja taas sydänalasta vihlaisi - että se tällä tavalla säikäytti eikä ilmoittanut etukäteen saapumisestaan. Nyt hän ei ollut tiennyt valmentua vieraan tuloon millään tavalla, ja leipomisetkin tehtäisiin vasta huomenna. Takki oli likaantunut ja kantapäätä hiersi. Villahuivi oli tarttunut katajapensaaseen kalliota lasketellessa, ja kädet olivat naarmuilla. Oliko niitä vehnäjauhojakaan tarpeeksi, ja särvintä? Kuinka monta kananmunaa pääsiäiseksi? Halkopuita ainakin täytyi pilkkoa ja kuivata ja lämmittää tupakammaria kunnolla.

Mutta pääasia, tärkein ja paras kaikessa oli että velimies eli ja oli palannut takaisin. Kaiken muun muori unohti nyt. Halauksista ei tahtonut tulla loppua lainkaan, ja onnesta nyyhkyttävät, hieman järkyttyneet vanhat sisarukset lähtivät peräkkäin taivaltamaan torpalle. "Sie tulit kuitenkii minnuu kahtomaa!" "Ja sie sisko oot söpö kun sormella pökätty, tulehan nyt nii mennää kottii päi!"

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Muorin uusi ystävä

Nyt istuivat muori ja Neula-Britta iltaa kahdestaan. Ompelijan koti oli kaunis ja viihtyisä, ja itse hän oli sellainen ihan tavallinen mukava ihminen jonka kanssa oli lysti rupatella. Muori oli niin iloinen uudesta tuttavastaan, torpan illat kun olivat kovin yksinäisiä varsinkin näin talven kourissa. Sisar oli jo aikoja sitten palannut Amerikkaan, ja velimies vain viivähteli teillä tuntemattomilla, lupaili tulla pyhiksi mutta ei siihen ollut oikein luottamista. Tervetullut hän toki oli vaikka milloin, ja muorin ajatuksissa hän vieraili ihan koko ajan.

Mutta nyt juotiin höyryävää inkiväärikaneli-teetä ja kikateltiin kuin nuoret tytöt konsanaan toistensa jutuille.


Ja niinhän siinä tietysti kävi että muorin oli aivan liian myöhäistä lähteä kotitaipaleelle. Häntä oikein huolestutti, ja pitkä päivä tapahtumineen alkoi väsyttää. Mutta Neula-Britta sanoi olevansa pelkästään iloinen jos muori jäisi seuraavaan aamuun asti, vierashuoneessa oli lämmin peti odottamassa. Voi kuinka onnellinen muori tunsi olevansa, ja kiitollinen. Ihanan lämmin sänky puhtaine tuoksuvine lakanoineen ei antanut odottaa siihen kellistyjää!


Vierashuoneesta alkoi pian kuulua tasainen kuorsaus. Muori näki ihanaa unta peilisalista jossa hienoihin leninkeihin pukeutuneet kaunottaret kilpaa kiittelivät Neula-Brittaa upouusista juhlapuvuistaan. Mutta unessa oli myös peili josta korppi kurkisteli. Se halusi kertoa muorille jotakin ilahduttavaa.



Seuraavana aamuna muori kiitteli emäntäänsä ja lähti ketterästi kuin nuori tyttö kotimatkalle. Nauratti ja laulatti, hänellä oli sellainen tunne että oli juuri saanut ihan oikean ystävän. Kuinka kaunis talvinen metsä olikaan!


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Muori käy ompelijalla

Aikaisin aamulla muori (Kapteenskan Kotiapu) nousi ylös ja keitti roivan annoksen puuroa. Olihan edessä taivallus kylälle, ja asiakin oli tärkeä. Muori laittoi päähänsä kauniin lämpimän villahuivin, nyöritti kengät ja pukeutui palttooseen jonka oli jo illalla ottanut esille kylmästä eteisestä.

Hanki kantoi, oli jo valoisaa ja muori oikaisi tutun metsän läpi. Kangaspaketti kainalossa teki mielen iloiseksi odotuksesta, ja tulisihan hän tapaamaan kylään muuttaneen ompelija-Britan ensimmäisen kerran.

Muori saapui Britan komean talon eteen. Oli jo iltapäivä, ja kelmeä kuu katseli korkealta taivaalta päivän sinertyessä.  Ihan huimasi - kuinka monta kerrosta talossa olikaan? Siinä oli niin paljon koristeita että rakenus oli kuin sadun pitsitalo, ja hempeän värinenkin. Muorin torppa oli vain harmaa. Mistähän tuonne mennä sisälle, ettei vain tullut sopimattomasti suoraan saliin?


Neula-Britalla oli ihan oikea odotushuone, melkein kuin tohtorilla. Tila oli täppösen täynnä naisia odottamassa vuoroaan, ja ketään heistä muori ei tuntenut. Monet olivat aivan selvästi istuneet täällä odottamassa hyvin kauan... Mutta tunnelma oli iloinen, muori istahti uloimpaan pinnatuoliin ja pian huone poreili rupatuksesta.


Vielä enemmän oli katseltavaa. Oi! Muori ei ollut koskaan nähnyt näin paljoa kauniita kankaita, väriloisto ihan häikäisi. Ja häntä alkoi hieman hävettää omat ruskeat ja harmaat vaatteensa, ja kengätkin olivat niin kömpelön näköiset. Mutta viis siitä, hän ajatteli ja antoi katseen kiertää väriloistossa.


Koulunopettajan pikku Aune-tytär oli livistänyt ullakolle ja ihaili siellä peilistä uutta mekkoaan jonka ompelijatäti oli vihdoinkin pukenut hänen päälleen. Siinä oli nuppineuloja jotka pistelivät hieman jos ei ollut varovainen. Voi kun tulisi pian kesä ja saisi uuden mekon päälleen!


Muori oli jo istuskellut pitkän tovin kunnes vihdoinkin tuli hänen vuoronsa. - Minä sen sijaan totesin että kamerastani oli rulla tullut täpötäyteen, en voinut siis ottaa tärkeästä tilanteesta kuvaa! Voi harmin paikka. Mutta onneksi repussani oli aina mukana väriliidut ja paperiarkkeja, joten yritin nopeasti ikuistaa käyntini muorin kanssa Neula-Brittan luona:

No, nyt suljemme oven ja jätämme muorin Neula-Britan luo. Hän ottaa mitat lyhyenpyylevästä muorista, katselee ja tunnustelee sinistä amerikankretonkia ja yhdessä mietitään tulevan leningin mallia.

Sitten muori voikin lähteä kotitaipaleelle.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pähkinä 3/2013

Tällä kertaa on tarjolla uunituoreita, tulkaahan maistelemaan! Samalla pidetän kahvikekkerit Tarja O:n luona joka inspiroi minut tähän aiheeseen armopullallaan. Kiitos Tarja!


Allaolevista kummajaisista voit paistella leivonnaisia! Ota jokaisesta nimestä se kirjain jonka järjestys ilmenee suluista, niin saat lopuksi uuden sanan. Askartele siitä atc-kortti. - Jos lähetät korttisi minulle niin saat jonkun toisen osallistujan tekemän kortin! Laita mukaan osoitteellasi varustettu palautuskuori mutta EI siihen postimerkkiä koska asun Suomen ulkopuolella. Jos sinulla ei ole osoitettani saat sen myöhemmin meilin kautta, palataan asiaan!

Ethän paljasta ratkaisuasi, anna toistenkin päätellä oikeat sanat... Postita korttisi minulle viimeistään 31.3. jotta voit olla mukana vaihdossa huhtikuussa. - Tervetuloa mukaan!

A. Karppikatu  (6)
B. Keltaisen lasin vero (3)
C. Olla vipu (1)
D. Pelu ärisi (9)
E. Keri ikitukka (1)
F. Sipuli kasalla (2)
G. Käyp kukka? (9)
H. Risa miina (5)
I. Koiraskekku (6)
J. Arjan ripakka laki (8)
K. Raput koivus (1)
L. O, rakkaani empi (1)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Sailan kortit

Nämä kaunokaiset saapuivat Sailan kirjeessä kaunistamaan tätä talvista maanantaipäivää. Kiitos Saila, vaihdetaan toistekin!



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kiitos!

Kiitos teille kaikille ahkerille jotka olette osallistuneet haasteisiini sekä pureskelleet pähkinöitä. Olen käynyt kurkkaamassa ja ihailemassa aikaansaannoksianne, mutta aina en ehdi kommentoida ja julkaista niin paljon kuin haluaisin. Nytkin tekisi mieli kerätä kokoon Pähkinä 2/2013 -korttinne tähän taidenäyttelyksi, niin upeita kuvia siellä kyllä on. (Ratkaisu julkaistu alempana).

Nyt lukittaudun kammiooni pää höyryllä sekoittelemaan seuraavat pähkinät. Kurkkailkaahan taivaanrannalta savumerkkejä, tavataan!


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Vaihtoja (atc)

Matkalta palattuani kotona odotti kaksi kirjettä, ja niistä putkahtivat esille nämä kauniit kortit: Kiitos, Enkuli ja Tarja O!

Enkulilta:

 "Ruukunkantaja"
"Merimies/Cuba"

Tarja O:lta:

 "Muistojen aika"
"Tyttö ja lamppu"

Kuva 2 - Mikä tämä on?

Tässä vielä yksi kuva:


Mitä ihmettä, saan laittaa vielä uuden kuvan kun eka vajotettiin heti. Kiitos voittajalle, Tarja O, pullanmurusista, oot sie niin söpö! Muutkin tulkaa äkkiä arvaamaan jos haluatte kisaan mukaan ennenkuin Tarja lähtee vauhtiin!

Mikä tämä on?






(Poistin tästä aikaisemman arvoituksen)

Olishan se mukavaa jos kukaan ei heti paikalla arvaisi oikein! - Palkintona kunnia tekaista uusi arvoitus!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Matkalla

Hän osti vain paluulipun. Miksi...? Onko se yleensä edes mahdollista?Tällä matkakuvallani  "Paluulippu" osallistun samalla Manumiinan haasteeseen

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lauantaiaskareita

Tänään myrskyää ja lumi sulaa pois, jippee!
Olen seuraillut silppusanomia vaikka en tiedä millainen haaste on niiden taustalla - pitäisiköhän siihen ryhtyä jatkossa päivittäin? Ei taida onnistua sellainen pitkäjänteisyys, mutta tässä päivän satoa:


.. ja tuo alimmainen kakkara on päivän banaanipiirakka, mums!