tiistai 29. huhtikuuta 2014

Torpan tarinaa - ennen vappua

Veneveistämöltä kuului kilkutus, vasaran pauke ja iloinen rupattelu. Kevättuuli levitti tervan tuoksun saaren yli. Nuorukaisilla oli kiire saada vene kuntoon ennen vappuaattoa. Jos nimittäin sellaisena päivänä teki töitä niin kalaonni katoaisi!






















Veljekset eivät aavistaneetkaan että saareen oli tulossa viehättäviä vieraita toukokuun ensimmäisenä...

















perjantai 25. huhtikuuta 2014

Torpan tarinaa - oikullinen kevät

Yhtäkkiä kylän ihmisiä koetteli julmin takatalvi miesmuistiin. Aamuvarhain auringonsäteet jäätyivät taivaalla liuskahileiksi, ja pikkulinnut palelivat.






















Muorin oli lähdettävä kartanoon kyselemään paksua palttoota lainaksi. Mutta hän ei halunnut nöyrtyä herrasväen edessä vaan maksoi lainan etukäteen kutomallaan matonpätkällä. "Nöyryys on köyhän rangaistus itseään kohtaan ja turhuuden turhuus".

Kaukana Tukholmassa kaksi miestä olivat samana iltana hämärissä puuhissa. Entinen aatelisväen hautuumaa oopperatalon kyljessä oli tasoitettu kirkkotoriksi, ja siellä miehet levittivät kaupalle kimaltelevia koruja. Huhu edullisista hinnoista ja kimaltelevista timanteista kulki nopeasti kortteerista toiseen ja hienostoa kertyi illan mittaan paikalle ihmettelemään.






















Mutta paikalle saapui myös lain valvoja. Kirkkotori tyhjeni ja niin katosivat myös kaupantekijät vanhan kaupungin kujien kätköön. Vähitellen lurjukset palasivat takaisin kotikonnuilleen, mutta tohtisivatko he lähestyä kartanoa josta olivat varastaneet kaupittelemansa korut?






















Niin sitten kävi että kartanon kopeat tyttäret saivat niellä katkeruutensa, mutta aviosiipoistaan he irtautuivat kyynelittä. Kuninkaallisen sirkuksen leijonankesyttäjiä muka! Eivät edes pystyneet pitämään selkoa kirppusirkuksestaan, vaan kirput paleltuivat kuoliaaksi pahvilaatikossa kartanon ullakolla. Tyttäret jatkoivat ikävystyneinä elämäänsä kartanossa. Heidän ainoa tehtävänsä oli sukia hiuksia ja puuteroida kasvoja, mutta oli myös pohdittava kuka nyt ompelisi heille kesäpuvuston?

Rovasti oli palannut öiseltä retkeltään jolla hän oli komentanut kartanon kummittelevan emäntävainaan takaisin hautaansa. Rovastin selkää kolotti. Nyt kun hän oli päässyt eroon ruustinnavaimostaan ja muuttanut kartanoon hänen oli hankittava uusi vaimo. Ajatus ei ollut rovastille vastenmielinen.


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Torpan tarinaa - pitkäperjantai

Kevätaurinko tirkisteli istujaa keittiön ikunasta. Muori siellä muisteli pitkäperjantain tapoja kauan sitten. Oli tärkeää että juuri sinä päivänä "lyötiin" toisiaan. Kartanossakin oli renki joka vetäisi vanhaemännältä sänkypeiton pois ja löi emäntää jalkapohjiin. Nuoret tirkistelivät kirkonoven avaimenreiästä koska silloin voisi nähdä ketkä siellä istuvista olivat noitia.

Nytkin oli pitkäperjantai ja Muori odotteli amerikansisarta käymään torpalla. Mutta sisarta ei vain kuulunut vaikka oli jo puolenpäivän aika ja kirkonkellot olivat juuri vaienneet. Enää eivät miehet nostaneet hattua eivätkä naiset niianneet kellojen lyödessä ensimmäistä lyöntiään...





















Sisar saapui kuitenkin lopulta, hengästyneenä ja vakavanoloisena. Kertoi poikenneensa koulunopettajan talossa kun siellä oltiin kotona. Mutta eteisessä sisar oli pannut merkille että kengät ja saappaat olivat huolimattomasti laitettu eri suuntaan - kunhan vain ei tietäisi omistajan kuolemaa tulevana vuonna? Eukot pohtivat asiaa ja päättivät että koulunopettajaa täytyi varoittaa. Olisi parasta että tämä menisi pääsiäispäivänä kirkonmäelle saappat kädessään ja vasta kirkon penkisä laittaisi ne jalkaan.

Kirkonmenoja pohdittiin muutenkin pitkä tovi. Rovasti oli suutahtanut koulunopettajan tyttärille kun nämä olivat viime pääsiäisena istuneet messussa ilman esiliinaa.

Mutta nyt rovastilla oli muuta ajateltavaa. Hän oli keskiyöllä mennyt hautausmaalle kun kylällä kerrottiin että siellä joku vainaja ei tuntunut saavan rauhaa itselleen vaan vaelteli huokaillen edestakaisin kuin jotakin etsien.






















Rovasti ei mennyt hautuumaan rautaportista vaan kiipesi sinne kiviaidan ylitse jottei pelästyttäisi yöllistä etsijää. Kartanonemäntävainaa siellä vaelsi äänettömästi sammaleisten hautakivien äärellä, kumartui maahan ja jatkoi sitten kohti rovastia. Mutta emäntä ei ollut yksin. Hänen seuranaan asteli laivapoika Malakias valkeisiin pukeutuneena ja musta hattu päässä. Malakias oli viisitoistavuotiaana hukkunut ulapan jäihin ja löydetty vasta seuraavan kevään pitkäperjantaina kun miehet olivat hakeneet jäälohkareita kesäksi.

Emäntävainaa vaikerteli ja halusi löytää sen kolmannen elämän joka hänelle oli luvattu. Vasta kun rovasti selitti että kolmatta elämää elettiin vain ihmisten muistoissa, emäntä rauhoittui ja palasi hautaansa. Malakias katseli hetken meren pohjasta noutamaansa aarrearkkua mutta palasi hänkin takaisin leposijalleen. Sen koommin ei hautausmaalla tapahtunut tällaista merkillistä.

Kartanon tyttäret olivat palanneet kaupungista takaisin. Entistäkin nyrpeämpinä he kuljeksivat salista toiseen ja päätyivät lopulta ullakolle. Vaatekirstut ammottivat tyhjinä, poissa olivat hienot hepeneet. Sarkahousuja ja paksuja pellavapaitoja riippui kattohirsissä. Mihin heidän perintökorunsa olivat kadonneet?


















Pääsiäisen viettoon valmistautui myös kaukana keisarin palatsissa nainen joka oli jättänyt korpikylän vuosia sitten. Häneltä ei puuttunut koruja eikä rikkautta, mutta hän oli pukeutunut yksinkertaiseen vihreäksi värjättyyn suruviittaan. Nainen katseli vakavana ja mietteliäänä peilikuvaansa ja kuunteli kirjonkellojen kumahtelua. Hän ei pitänyt siitä että perinteet ja uskonnollinen ajanlasku yritettiin korvata kirjapainosta tulleella almanakalla.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pääsiäispähkinä - osallistuthan!















Tule tunnistamaan kulkuneuvot! Alla luetellut vempeleet liikkuvat kaikki samassa elementissä, mutta kirjaimet ovat menneet aivan sekaisin. Laita ne järjestykseen ja valitse sitten saamastasi kulkuneuvon nimestä se kirjain jonka järjestys näkyy suluissa.

Jos poimit oikeat kirjaimet saat niistä samaiseen elementtiin liittyvän viihtyisän paikan... Askartele siitä kortti, linkitä blogiini ja olet mukana pikku palkinnon arvonnassa. Aikaa sinulla on huhtikuun loppuun saakka.

Tervetuloa mukaan! Tässä kulkuneuvot:

A. Tämä ja nurja (7)
B. Ota konit (2)
C. Tenorivetomo (11)
D. Oven seutu (4)
E. Tosi paikan lusi (2)
F. Valittajamaksua (11)
G. Perusluja (6)
H. Ajan hai (2)
I. Pese sen tulva (6)
J. Me kuvien (2)
K. Lystii seural (1)
L. Tilhivaara (5)
M. Laiha vyöry (6)
N. Kellus suveen (6)
O. Autat tuloa (1)

Arvuuttelun iloa sekä keväistä pääsiäisjuhlaa!

P.S. Torpan tarina jatkuu viimeistään toukokuun alussa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Torpan tarinaa - keskiyö

Rovasti Sulevi Suitsu oli toimen mies. Siitä lähtien kun kartanon emäntä oli kuollut ja siunattu mustan mullan kätköön kirkonmaalle kylällä oli tapahtunut selittämättömiä asioita, ja nyt rovasti lähti tutkimaan mistä oli kysymys. Hän otti mukaansa tammisen tukevan kepin, kätki pyhän kirjan huolellisesti kaapunsa poimuihin ja lähti matkaan.

Oli leuto keväinen yö, miltei täysikuu, hieman ennen pääsiäistä. Mikäli rovastin epäilyt olivat oikeat, ei hänen sopinut mennä hautausmaalle rautaportin kautta. Siksi hän hyppäsi ketterästi kivimuurin ylitse.