Kotilaiskalle kortit

Ei ole pitkään aikaan kunnolla kortittanut, joten suurkiitos Funchikselle joka lähetti sekä materiaalit että potkaisi meikäläisen osallistumaan Kotilaiskan syyshaasteeseen. Mukavaa!

Olipa vaikeat matskut kirjeessä mukana, mutta lopulta syntyivät nämä kaksi atc-korttia. Kaikki pelkästään Funchiksen aineksista!

"Koivun seppel"

"Kohden päivän maata"

Torpan tarinaa - nukkujatar

Harmaansynkät pilvet laahustavat syystaivaalla ja juuttuvat lopulta yhteen. Kuulas sini katoaa kauas niiden taakse. Kylän miehet eivät enää osaa nostaa hattua nousevalle auringolle, eivätkä vanhat naisetkaan niiaa taivaan ruhtinaalle aamunkajossa. Hämärä muuttuu aikaisin illalla pimeydeksi, ja sen kiedottua kylän kätköihinsä mennään joka torpassa ajoissa nukkumaan. Aamukahvin äärellä sitten käy vilkas keskustelu siitä millaisia unia yön haltija on kullekin tarjoillut. Unia selvitettiin ja tulkattiin aina tarkasti ja hartain, pelokkain mielin.

Unien sijasta rovastin ajatuksia askarrutti  kirkonkirjoista löytynyt merkintä: pitäjässä oli kirjattu syntyneeksi Britta-niminen tyttölapsi Herran vuonna 1807, mutta sen jälkeen ei löytynyt mitään tietoa tämän elämästä, avioliittoon menosta tai poislähdöstä. Rovasti oli jo huhtikuussa tiedustellut voineljäsen tuojilta asiaa, tuloksetta. Nyt oli lähdettävä tapaamaan vielä elossa olevia vanhimpia pitäjäläisiä. Vahinko että isonenäinen nainen oli kadonnut syrjäkylän töllistään, hän olisi ehkä tiennyt auttaa.

Vanhukset - useimmiten leskiä - osasivat kertoa menneistä ajoista, kuinka talikynttilöitä oli valettu ulkona voimakkaan hajun vuoksi, ja kuinka kalastajat pelkäsivät kohtaavansa hameväkeä kujalla laiturille mennessään koska se tietäisi huonoa saalista merellä. Kanervaa poltettiin leipomispäivinä, ja lehmää pidettiin talven yli elossa kaislojen ja sammaleen avulla kun muuta einestä ei eläinparalle riittänyt. Räsymattoja tai peltikattiloita vaihdettiin kuivattuun kalaan. Näin kulkivat tarinat, jokainen talo ja torppa kertoi historiaansa rovastille joka ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.

Lopulta oli vain kartano käymättä. Siellä puitiin ensiksi tarinaa öisin levottomana vaeltavasta aatelisrouvasta ennenkuin kartanon vanhaemäntä - joka oli saanut anomansa kolme uutta elämää laivaonnettomuuden jälkeen -  alkoi muistella sukupolvesta toiselle kerrottua ihmettä Nukkujataresta nimeltä Britta. Nuorena tyttönä Britta oli eräänä päivänä valittanut korvasärkyä ja vielä samaisena iltana vaipunut syvään uneen jota kerrottiin kestäneen yli viisikymentä vuotta.

Britta ei syönyt, ei juonut muuta kuin tuoretta maitoa, eikä koskaan poistunut makuukammaristaan kaikkien näiden vuosikymmenien aikana. Hänestä oli kirjoitettu jopa valtakunnan uutislehdessä. Mutta oli myös epäilijöitä joiden mukaan puolukkahilloa ja vastaleivottua rieskaa katosi aina kun Brittan vanhemmat eivät olleet kotosalla.

Kun Britta vuosikymmenien jälkeen havahtui unestaan hän oli pitäjäläisten yllätykseksi hyväkuntoinen ja nuorekas. Ahkerasti hän opetteli lukemisen ja kirjoittamisen taidot, ja hänelle oli annettu ompelijattaren lahjakkaat kädet. Kuusikymmenvuotiaana Britta alkoi kirjoittaa päiväkirjaa.

Rovasti kuunteli, pohti, punnitsi tarinaa ja päätti ottaa selvää oliko kyseessä Väinön taannoinen morsian Neula-Britta.

Torpan syksyä

Kenestä vesitohtorille morsian nyt kun Aune-parka on häädetty kylpylästä ja määrätty rovastin komennuksesta avioliittoon luotsin kanssa? Kylpyläparantola kukoistaa ja sinne tarvitaan pikaista apua Aunen lähdettyä.

Toki kylällä on koreita neitosia tarjolla, mutta onko heistä uurastamaan hienoston kylvettäjänä parantolassa? Tohtorin tyttäret, kaikki kolme, unelmoivat kuitenkin sulhaspojasta, nyt jo pitäjän ulkopuolellakin kuuluisasta vesitohtorista.

Toisella puolen maailmaa Amerikassa Muorin sisar valmistelee vastahakoisesti pitkää merimatkaa. On lähdettävä tapaamaan syrjäkylän Muoria ja ottamaan selvää kuulumisista. Ties vaikka ikääntynyt Väinö-velikin ilmestyisi paikalle

Ainon Tantta-kortti

Arjen pikku piristys, kotimaasta kolahti kirje laatikkoon! Voitin nimittäin  Ainon arvonnassa hänen Tantta-korttinsa. Kirjekuoren uumenista ilmestyi elegantti höyhenillä koreileva lady. Kiitos Aino!