Muistoissa se hetki
on kuin lämmin kuva joulukuun pimeydestä.
Illalla,
itsenäisyyspäivän hämärässä, koulutalon ikkunat täyttyivät kynttilöiden
tuikkeesta. Me lapset olimme kynttilävahteja, pieniä vartijoita, jotka
seisoivat hiljaa ovien pielissä ja pitivät huolen siitä että liekit paloivat
rauhallisesti. Tunnelma oli juhlallinen ja vähän jännittäväkin. Ulkona pakkanen
nipisteli poskia, mutta sisällä vallitsi lämmin valo ja hiljainen kunnioitus. Kotonakin oli harras tunnelma, mutta lopulta me pienemmät lapset, joita ei oltu valittu koulutalolle vartijoiksi, odotimme kellonlyömää kun lamput sai jälleen sytyttää. Sinä iltana saimme olla valveilla hieman myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti