sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Torpan tarinaa, keskikesä

Entinen ompelija Neula-Britta oli muuttanut pois syrjäkylältä. Koulunopettajan vanhin tytär Maija asui pääkaupungissa nukketehtailijansa kanssa. Isonenäinen outo nainen vietti päiviään luostarin hiljaisuudessa - siellä hänellä oli aikaa syventyä hartaasti tulevaisuuden pohtimiseen. Häntä askarrutti juuri nyt käytännön pulma: kuinka ottaa yhteyttä Väinöön? Olihan selvitettävä miten tehdä madonnataulun kanssa joka riippui nyt hänen luostarikammionsa seinällä. Väinölle oli saatava sana tästä, muutenhan mies varmasti lähtisi hakemaan taulua Muorin ullakolta jonne hän sen vuosia sitten oli kätkenyt.



















Antiikkikauppias Vaino Vorontson - kuten Väinö kutsui itseään ulkomailla -  kannalta asia oli vieläkin ongelmallisempi. Oli käynyt ilmi että aivan kaikki hänen aarteistaan eivät olleetkaan peräisin hyljätyistä haaksirikkoutuneista laivoista. Hänen liiketoimensa kaukaisella Atlantin saarella loppuivat surkeasti sinä auringonpaahteisena kesäpäivänä kun vankilasellin kaksilukkoinen rautaovi sulkeutui kumahtaen hänen takanaan. "Ko hiljaa ottiit omine lupinee, ei sitä varastamiseks voint sannoo" oli Väinön käsitys asiasta, eikä hän aikonut hetken vastoinkäymiseen lannistua. Olihan arvokas madonnataulu odottamassa Muorin torpan kätköissä.

Vanhassa kotimaassa syrjäkylä harveni entisestään. Metsä ja niityt alkoivat hiljakseen valloittaa takaisin sitä minkä ihminen oli kaataen, polttaen, viljellen ja ojittaen luonnolta anastanut. Mutta oli pitäjässä toki vielä elämää ja tulevaisuuden toivoakin. Koulunopettajan nuorin tytär Aune piti hyvin paljon apteekkarin ottopojasta. Poika oli kuunnellut tarkasti apteekkarin oppeja, ja nyt koulut käytyään hän perusti yhdessä Aunen kanssa pienen luontaisparantolan kylän syrjään meren rannalle.






















Pojasta tuli aikaa myöten menestyvä vesitohtori joka istutti potilaitaan jäiseen ammekylpyyn tai kevätkiurun laulusta lähtien meren suojaiseen poukamaan. Suolainen merivesi keinutteli vihreitä tuoksuvia leviä jotka pehmeästi hieroen kietoutuivat jalkojen ympäri, ja asiakkaat porskuttelivat ihastuneina poukaman suojassa. Meren pohja oli valkoinen vuosisatojen aikana kertyneistä murskautuneista simpukankuorista jotka antoivat ihmeellistä voimaa ja elämisen iloa. Aune taas ahkeroi kylvettäjänä herrasväelle joka halusi karttaa ruskettavaa aurinkoa ja pysytteli siksi ammeosastolla. Maija-sisaren avulla kylpylästä tuli kauniisti sisustettu ja suosittu virkistyslaitos.

Mutta kuinka kuluivat Muorin päivät kesäisessä torpassa?

3 kommenttia:

  1. vai joutu Väinö kaltereiden taakse,mokomakin

    VastaaPoista
  2. Voi Väinöä, nyt pitää saada hänelle ulospääsykeino; viila kahvikakun sisälle :) Muori, niin, mitenkähän hänellä sujuukaan !

    VastaaPoista
  3. Vankilaa hyvin kuvaava kuva.
    Samoin kylpylää. Taidat mahdottoman hyvin saada tunnelman mukaan kuvaan. Kylpylässäkin monia ihania yksityiskohtia.

    VastaaPoista