perjantai 28. kesäkuuta 2013

Torpan tarinaa - syrjäkylältä pois

Vanha Britta myi kauniin talonsa ja muutti takaisin kotikaupunkiin. Usein hän muisteli Väinöä lämmöllä vaikka sulhasmies olikin kadonnut juuri ennen häitä. Britta tunsi sisimmässään että Väinö eli uutta elämää toisessa maassa, ja ottaisi ehkä häneen vielä kerran yhteyttä.






















Britta oli tyytyväinen siihen hyvään elämään jonka hän oli saanut. Lampun valossa hän luki iltaisin vanhaa kirjaa ja katseli ihmetellen postikorttia joka putosi lehtien välistä pöydälle. Kuka sen oli lähettänyt, kenelle? Musteella kirjoitetut kauniit koukerot olivat jo kauan sitten haalistuneet ja tuhrautuneet. Nyt Britalla oli aikaa, mitenkähän jos hänkin ryhtyisi kirjoittamaan? Hän tuli ajatelleeksi koulunopettajan Maijaa joka oli mennyt naimisiin nukketehtailijan kanssa ja muuttanut pääkaupunkiin. Maijalle hän kirjoittaisi mielellään.

Kaupungissa nuori rouva Maija oli oppinut hymyilemään kyyneltensä lävitse, ensi pettymyksen jälkeen. Mies oli kertonut pitäneensä Maijaa niin hyvänä ja mieleisenään että pelkäsi kuollakseen Maijan hylkäävän hänen jos totuus typötyhjästä asunnosta pääkaupungissa tulisi Maijan tietoon ennen häitä. Mutta Maija oli uuttera, ja hän pulppusi ilosta kun sai sisustaa asuntoa oman mielensä mukaan. Hän piti uudenaikaisesta tyylistä ja uskalsi toimia mielensä mukaan.



Ensin hän oli oikeastaan kyllästynyt siihen että huoneet täyttyivät nukeista, toinen toistaan alakuloisemman näköisiä. Niille ei voinut puhua, ne vain tuijottivat tyhjäkatseisina kun hän vaelsi huonesta toiseen yksin isossa asunnossa. Nukkekoti, ei ikinä!


Mutta eräänä päivänä Maija ilahtui kuullessaan että hänen appivanhempansa olivat tulossa tervehdyskäynnille. Voi kuinka mukavaa, hän leipoisi piirakoita ja istuttaisi vieraat suuren salin uuteen samettisohvaan! Maija sai elämisen ilon takaisin!

Kyllä Maijaa hieman jännitti, mutta kun appivanhemmat vihdoinkin saapuivat hän tervehti iloisesti ja sitten heillä oli koko vierailun aikana mukavaa yhdessä. Appiukolla oli  tietoja Atlantilla tapahtuneesta suuresta onnettomuudesta kun matkustajalaiva oli törmännyt jäävuoreen ja uponnut. Tätä pohdittiin koko pitkän illan ja Maijan oli vaikea saada sinä yönä unta.




3 kommenttia:

  1. Hyvä että Maijan elämä järjestyi ja hän on onnellinen samoin kuin Britta

    VastaaPoista
  2. Ihania tapahtumia tarinassa.
    Hieno sisustamisjuttu. Mistä olitkin saanut sen tyhjän talon sisäkuvan edell. postaukseen. Sellainen vanhan kolkko mutta valoisa. Hyvä sisustus tuli ja vielä tulee.
    Kauniit ja taidokkaat kuvat olet jälleen laatinut. Aioin kirjoittaa, että tuo ensimmäinen lukemiskuva on erityisen mukava, mutta niin on nämä kaikki!!

    VastaaPoista
  3. Nam-nami-nam ! Britan suhtautuminen osoittaa iän tuomaa kypsyyttä; ei sotakaan yhtä miestä kaipaa. :)

    VastaaPoista