Kylässä tapahtuu - torpan tarinaa

Kartanossa suku oli kokoontunut vanhan rouvan hautajaisiin. Hänet oli tunnettu hyvänä laupiaana ihmisenä, vastoin kuin nyt perijättäreksi astunutta kärsimättömänä vartonutta haltijatarta. Tämä tiedettiin ahneeksi ja määräileväksi kolmine tyttärineen. Hautajaiset olivat komeat, sekä ylenpalttiset kiitospuheet että vainajalle tuodut kotipihan tuoksuvat sireeniseppeleet. Mutta mikä pilkehti surevien silmäkulmasta, oliko se kyynel vai jotakin aivan muuta?



Koulunopettajan Maija-tyttö oli piipahtanut ahkerasti vanhan rouvan tykönä viimeiseen asti ja autellut tätä askareissa ja sairauden aikana muutenkin. Nytkin Maija tuli vielä katsomaan miten tilanne oli, ja auttoi hautajaiskutsujen aikana väkeä keittiössä. Siellä oli myös hänen paras ystävänsä, apteekkarin samanikäinen tytär. Heillä oli aina mukavaa yhdessä, käytiin koulua ja leikittiin piilosilla oloa.



Mutta miten oli merellä uurastavien miesten laita? Varastettua kirkonkelloa ei löytynyt syvyyksistä ensimmäisen vuorokauden aikana, ja miehet palasivat aamun valjetessa uupuneina, läpimärkinä ja viluissaan maihin. Kaikki muut paitsi yksi heistä. Kukaan ei  huomannut että Väinö oli kadonnut.



Taivaan korkeudessa liidellyt korppi sensijaan oli tarkkakatseisena huomannut merellä käyneen hyökyaallon. Kello oli äkkiä noussut sen mukana pintaan, mutta sitä korppi ei tulisi koskaan paljastamaan ihmissilmälle. Ei sitäkään että ennen auringonlaskua taivaanrantaan oli kiinnittynyt outo alus matkalla tuntemattomaan. Kuka oli kapteeni, mihin tuuli vei alusta? Toivottavasti kapteeni oli ostanut tuulta kylliksi, ainakin kolmen solmun köyden. Yhden solmun kun aukaisi niin mantereelta puhaltava tuuli riittäisi pullistamaan suurpurjeen matkaan. Mutta jos kapteeni oli kokematon ja aukaisi kaiki solmut kerralla niin pyörremyrskystä ei sellainen purjehtija hengissä selviäisi ainakaan valtameren keskellä.

Muorin sisar Amerikassa oli saanut yllättävän kirjekutsun Väinön ja Britan juhannushäihin. Sisar ajatteli muorin torppaa, teki matkavalmisteluja, pakkasi kapsäkkejä,  ihmetellen Väinön äkillisiä suunnitelmia. Mutta olisi mielenkiintoista tavata Britta-morsian ensimmäisen kerran. Kuului olevan ikäihminen jo hänkin.

Juhannustakin alettiin nyt valmistella, vaisusti. Kylä oli nimittäin hiljentynyt Väinön kadottua tietymättömiin, ja niin tuntui luontokin hiljentyneen arvuuttelemaan mitä ulapalla oli tapahtunut.