Torpan tarinaa - kenen kädet?

Sunnuntai- ja torstaiyöt olivat vaarallisia. Koulunopettajan rouva ei silloin uskaltanut ummistaa silmiään, sillä juuri tuollaisina öinä painajainen vaani ja kiusasi. Varsinkin maaliskuun valkenevina aamutunteina hän heittelehti jouhipatjallaan puolelta toiselle ja kuunteli.

Nyt hän istui aamun sarastuksessa, pohtien kertomusta jonka yön pimein hetki tällä kertaa oli tarjoillut. Vanhan koulun edesmennyt opettajatar oli unessa saanut uuden käsivarren ja nojaili siihen homeesta vihertyneen oven yläpuolella. Vanhan naisen takana leijaili kädettömänä, jalattomana ja päättömänä univormuun pukeutunut vieras.

Vanha kansa sanoi että jos unessa kainalosta kasvoi uusi käsi, se tarkoitti varkaan saapumista seuraavan täyden kuun aikaan. Oli piilotettava arvoesineet lipaston salalokeroon ja irtonaisen lattialankun alle. Maantie oli haravoitava siitä kohdasta missä orava oli juossut tien poikki - se käännyttäisi varkaan pois.

Mutta aamulla ilmeni että vieras käsi oli jo ehtinyt pistäytyä pimeillä asioilla pitäjäläisten kodeissa.

Apteekkarin luona tuntematon kävijä oli vetänyt rohtokaapin laatikon auki, ja unohtanut siihen ihmeen kauniin sinisen kaulakorun. Pieni ruskea kamferttipullo puuttui, mutta kaikki muut rohdot olivat tallella.

Provinssitohtorin kotonakin oli kutsumaton vieras käynyt, tutkien käärevaatekaappia ja tohtorin kulunutta kapsäkkiä, mutta mitään ei huomattu puuttuvaksi.

Mutta kummallisin tapaus kuultiin luotsiperheen saarelta. Siellä oli lukitusta kirstusta viety hylkeennahka ja samana yönä sillipatruunan kaunis nuorikko oli kadonnut tietymättömiin. Liedellä oli vielä lämmin pannukakkumuusi, puolukoista ja katajanmarjoista keitetty.