lauantai 21. huhtikuuta 2018

Mowitzin surupuku

























Kulta, samettiruusu, kaunein koruni
kuiskailin jalosti hänelle.
Mutta ensi-ilta oli ohi
jäljellä nämä lupaukset
kuin hyljätty peltinen pastillirasia
täynnä teräviä neuloja
ilman silkkilankaa.
Vuoteessakin enää vain
neulatyyny.

Päivien harmaat höyrypilvet
harhailevat lieden yllä
menneet hetket mustat kuin
kattilanpohjaan palaneet.
Niiden käry ei lämmitä.
Suhteemme kuin paleltuneeet perunat
tiesitkö, ne imeltyvät parhaiten.

On vielä matkaa meillä
kaunaa ja kostoa
kunniakkaidenkin päivien kautta
sitä suurta luopumista varten
toisistamme.

Enkeli arpoo surumenoja
erokirjeitä
minne sattuu.

Kristallit rukiin muruset (2017)

1 kommentti: