Kahta kotia

Asun kahta kotia

valoisaa varjotonta
ja kaiken kätkevää yötä.

Lasiruudun takaa
yksinäisyyden läpi
koteihini ripottelee
sävyä inhimillisyyteen

ilmassa leijuvat nuotit
lehdettömät koivut
kuin silkkipaperiviuhkat.

Syysteatterissa
yleisö täyttää rivit
kuin sidotut viljalyhteet

toisten tukemat
enää itse kasvamattomat.

Kirjastani
"Ei se sitä ole" (2019)