keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Pientä, arkista, iloista

 









 


 

Missä lämmittävä aurinko, missä valaiseva lumi?
No, pitää etsiskellä arkiviikkojen harmaassa piileviä
ilonripauksia ja helmiä. Siellä niitä on, vaikkapa että löysin
ihan toisenlaista vanhaa paperia etsiessäni tämän arkisen akvarellin
jonka maalasin pakkokurssilla joskus 90-luvulla.
(Ei kurssi ollut pakollinen, siihen sisältyi myös taidetekniikoita
joista pidin mutta vesivärien kanssa en kertakaikkiaan
ystävystynyt. En paneutunut keksimään kauniimpia motiiveja enkä
sekoittelemaan värejä. Toinen akvarellini oli yhtä harmaa sillä se
esitti pääkalloa).

Höh, ilonpisaroistahan nyt piti olla puhe. Tässä niitä:

Teinivuosien takainen, aina kekseliäs ystävätär Pietarsaaresta lähetti
ihanan aikuisten adventtikalenterin, ja siitä on putkahtanut jo nyt
monta viisasta ajatusta:

Laske onnenhetkesi yksi kerrallaan ja hitaasti.

Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen.

Pienessäkin huoneessa kasvaa suuria ajatuksia
(Sibelius)

Katsele ja kuuntele yötaivasta. Se puhuu.

Posti toi viikolla muutakin mukavaa, yleisönpalstalle
lähettämästäni artikkelista palkkioksi raha-arvan.
Voitto: 50 Ruotsin kruunua (5 euroa).

Brahean Kriivareilta saapui odottamani antologia
"Kolin kainalossa", sisältäen kertomuksia ja
runoja synnyinseudultani. Toinen antologia saapui
Liekki-lehdestä (ruotsinsuomalaisten kirjoittajien
yhdistykseltä), mukana kolme runoani.

Ikävä uutinen on että Göteborgin suomalainen
kunniakonsulaatti tullaan sulkemaan. Tarkoittaa mm
että joudun matkustamaan joko Kööpenhaminaan,
Osloon, Tukholmaan tai Helsinkiin mikäli tarvitsen
uuden passin. Tai sitten ratkaisen asian hakemalla
Ruotsin kansalaisuutta, passi tulee tuhansia kruunuja
halvemmaksi ja samalla säilytän myös Suomen
kansalaisuuteni ja vältyn koronamatkalta mikäli
tilanne jatkuu tällaisena vielä ensi kesänä. Hoppla!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti