keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kirkonkello, vanhan torpan tarinaa

Meren syvyyksistä oli löytynyt kirkonkello.

Pitäjällä oli aavisteltu jo vuosikymmeniä että pyhä aarre lepäsi tyrskyjen ulottumattomissa, mustan äänettömän veden halauksessa. Se katosi kylmänä tähtikirkkaana talviyönä, ja tapahtuman jälkeen toinen tapulin kelloista oli rautakoukussaan pitkään vaikeroinut yksinäisyyttään, kaivaten kadonnutta kuin sisarta konsanaan.

Pitäjän asukkaille kirkonkello oli kuin elävä olento, korvaamaton kalleus jota piti kohdella kunnioituksella. Pappilassa kokoonnuttiin heti sanoman tultua tutkimaan seurakunnan asiakirjoja ja nimismiehen merkintöjä sekä pitämään neuvoa kuinka nostaa anastettu kirkonkello syvyyksistä.


Rovasti, kanttori ja muutama virkamies lähtisivät mielellään nostotöitä valvomaan.

Torpan väki, viljelijät ja kalamiehet keskeyttivät kylvötyön, verkkopyynnin, tynnyrien tervauksen ja mitä kukin touhusi, ja kokoontuivat sanan saatuaan hekin yhdessä tuumimaan ratkaisua. Kirkonkellon nosto oli rituaali jota piti suunnitella kärsivällisesti ja huolella. Kylän vanhin tiesi kertoa että seitsemän veljestä olisi tarvittu apumiehiksi, mutta niin montaa ei enää mistään perhekunnasta löytynyt sen jälkeen kun kalastajan kolme nuorinta oli menehtynyt aluksen upottua ankarassa syysmyrskyssä 1849.


Oltiin kuitenkin yhtä mieltä siitä että kirkonväkeä ei nyt kalastajien veneeseen päästettäisi. Meren voimat eivät sopineet riitaantumaan kirkon kanssa. Kalastusaluksella ei koskaan sanottu sanaa "pappi" tai "rovasti" vaan heitä kutsuttiin Taivaanluotseiksi, jos nyt ylipäätään saivat astua aluksen kannelle. No, veljeksien sijasta täytyi joukkoon löytyä ainakin yksi kokenut meren kulkija, haaksirikkoja nähnyt ja ulapan kätkemiä aarteita ennenkin ylös noutanut.

Eikös torpan muorin Väinö-veli ollutkin kertoillut tällaisista seikkailuista meriä kyntäessään?

4 kommenttia:

  1. Tämä kertomus on laitettava kirjoihin ja kansiin.

    VastaaPoista
  2. Ahaa!! Näitä kirkonkellon tarinoita on monia. Meidänkin mökkiperällä kerrotaan, että jos jaksaa heittää kirvrrn lähisaareen, sinne uponnut kirkonkello nousee ylös! Ja olen toki nähnyt Solovetskin luostarissa Manamasalon kirkon kellon. Opas sanoi, että jos jaksat sen nostaa saat viedä!!

    VastaaPoista
  3. Nouseekohan kirkonkello? Taivaanluotsi on hauska sana kuvaa hyvin pappia:)

    VastaaPoista
  4. Mun synnyinseuduilla oli kapea salmi, johon sanottiin upotetun jonkinlainen aarre, kultalastissa oleva reki. Ja se nousisi ylös kun tekisi jotain....en ole varma enää mitä se oli, mutta jotain sen suuntaista että ajaisi kuutamoyönä seitsemän kuun vanhalla orivarsalla sillan yli jne. jne.

    Niin, sinähän tiedätkin jo, että tykkäämme tästä tarinastasi ja kuvituksestasi.

    VastaaPoista